Jumissa syöttötuolin alla
Useinmiten se olen minä joka hoitaa yöheräämiset ja hyssyttelyt ja valvomiset ja uudelleen nukuttamiset. Ja ymmärrän sen ja hyväksyn sen, joutuuhan mies heräämään aikaisin töihin ja olla siellä koko päivän. Mutta tuntuu se kuitenkin raskaalta ja päivisin harmittaa kun ei ole omaa aikaa kun on pakko nukkua silloin kun tyttökin nukkuu. Ja kyllä mies silloin tällöin saattaa valvoa tytön kanssa alakerrassa jos minä olen jo pitkään joutunut valvomaan hänen kanssaan. Mutta todella usein olen kuitenkin hereillä tai havahdun pieninpäänkin inahdukseen. Mies ei ehkä osaa lukea tyttöä yhtä hyvin kuin minä, mikä on ihan ymmärrettävää kun minä vietän hänen kanssaan enemmän aikaa, eikä välttämättä tiedä milloin pelkkä käden pitäminen selän päällä riittää, milloin pitää ottaa syliin ja rauhoitella hetki ja milloin pitää hyväksyä ettei tyttö nukahda uudelleen ja mennä alakertaan.
Harmituskuva viime kesältä. Kylläpä tytön kasvot ovat muuttuneet kovasti :)
Nyt tyttö on nukkunut kaksi viimeistä yötä todella hyvin verrattuna aiempaan, vain yhdellä heräämisellä per yö. Toivon sydämeni pohjasta, että sama meno jatkuu ja saamme nukkua yöt tästä lähtien paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti