Hupskeikkaa

Kuperkeikkaa! Kuten mainitsin aiemmin tyttö pitää temppuilusta ja kuperkeikkojen tekemisestä. Olen aina auttanut tyttöä ja ohjannut pään ensin oikeaan asentoon sekä kannatellut tyttöä kuperkeikan ajan, mutta tänä iltana hän teki kuperkeikan aivan yllättäen ihan itse, ilman apua. Sen jälkeen hän kiepsahteli kuperkeikan kuperkeikan jälkeen, ja nauroi. En voinut muuta kuin ihmetellä tyttöni taitoa ja kehua häntä.

Tyttö 1,5 vuotta

Tänään tyttö täyttää 18 kk, eli 1,5 vuotta ja kehittyy juuri nyt huimaa vauhtia. Tyttö kävelee ja juoksee jatkuvasti enkä meinaa perässä pysyä, osaa hyppiä ja pomppia, myös kiipeily ihan joka paikkaan on yksi lempipuuhista. Tyttö on motorisesti taitava eikä osaa pelätä mitään, menee uhkarohkeasti lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän pitää temppuilusta ja tekeekin päivittäin kuperkeikkoja, roikkuu ja kiikkuu käsistäni pää alaspäin ja kiepsahtaa niiden varassa kuperkeikan. Saatan myös nostaa hänet jalkojeni päälle lentokone-asentoon ja siinä hän myös temppuilee ja kiepsahtelee milloin mihinkin suuntaan. Onpa hän kerran noussut jopa seisomaan käsilleen nojaten sohvaan. Tyttö ei vierasta eikä ujostele kovinkaan, uusien ihmisten kanssa saattaa olla hiljaisempi kuin normaalisti mutta 10-20 minuutin kuluttua tavallinen pälätys jatkuu.

Pomppulinnassa

Rannalla juoksentelemista

Puhetta tulee jatkuvasti vaikka kaikesta ei saakaan selvää. "Lauseita" hän ei vielä puhu mutta oikeita sanoja osaa jo monia, mm. mamma, pappa, oman nimensä vähän lyhennettynä, mummu/mommo, tack (kiitos), kiitti, moi, hei/heippa, famn (syli/syliin), papa (napa), beibii (vauva), vauva, maito, vatten (vesi), gröt (puuro), bröd (leipä), ost (juusto), vaippa, blöja (vaippa), pissa, kisa (pissata), tatta (kakka), bytta (pytty), tupplur (päikkärit), tutta (tutti/tutit), pupu, säng (sänky), uscha (=duscha, käydä suihkussa), sönder (rikki), pompa (Jomppa "Jomppa Vompatti" kirjoista), kissa, hund (koira), hatt (hattu), tentä (kenkä/kengät). Näiden ymmärrettävien (ainakin me ymmärrämme) sanojen lisäksi tyttö hokee paljon semmoisia sanoja joita emme ymmärrä, mutta ne ovat aina samanlaisia joten jotain ne tarkoittavat. Esim. onistuneen potalla käynnin jälkeen tyttö osoittaa pottaan ja sanoo dodo ja kun hän haluaa jotain / haluaa tehdä jotain / mennä jonnekin hän hokee joko oobeta tai autta. Emme edes tiedä kummalla kielellä näiden sanojen pitäisi olla emmekä ole osanneet yhdistää niitä mihinkään tiettyyn asiaan tai toimintaan tai tapaan. Tyttö myös huhuilee ja kyselee naapuria nimeltä monta kertaa päivässä, naapuri on auttanut miestä remontissa ja ollut siksi meillä paljon. Vaikka vietämme naapureidemme kanssa melko paljon aikaa noin muutenkin, nyt kesällä olemme grillailleet toistemme luona usein, viime viikolla lähes joka päivä.

Pukeutumisleikkejä

Tyttö syö itse lusikalla vaikkakin se vielä on sotkuista, hän myös syöttää leluja ojentaen niille ruokaa ja hokien namnamnamnam tai maiskuttaen. Tyttö juo itse joko nokkamukista tai korvallisesta mukista (lasista autamme vielä) eikä meillä ole käytetty tuttipulloa enää pitkään aikaan, olisiko tyttö ollut 10kk ikäinen kun siirryimme kokonaan nokkamukin käyttöön. (Pienenä välihuomautuksena, en ymmärrä miksi jotkut vanhemmat juottavat lastaan vielä lähemmäs 2 vuoden iässä tuttipullosta, eikös se ole huonoa hampaillekin lapsen kehityksestä puhumattakaan). Tyttö aukoo ovia, vie roskat roskikseen, tuo tavaroita pyydettäessä, pukee ja riisuu monia kerroksia vaatteita sekä kenkiä (hän on muuten ihan kamala kenkäfriikki) ja etsii kengälle oikean parin, tuo minulle omat kenkäni ja miehelle hänen kenkänsä jos olemme menossa jonnekin. Tyttö rakastaa vettä, vedellä leikkimistä, kylpemistä, suihkuttelua, uimista ja polskimista ja pesee käsiään ja kasvojaan monta kertaa päivässä, kylvyssä/suihkussa tyttö osaa pestä eri vartalonosia pyydettäessä.

 Kylpemistä ja peseytymistä

Tytöllä on huumorintajua ja hän naurattaa ihmisiä oikein tarkoituksella. Hän rakastaa eläimiä ja muita lapsia, erityisesti vauvoja, ja hoivaa kaikkia mikäli siihen on mahdollisuus, myös pehmoleluja. Tyttö taputtaa vatsaani ja hokee beibii tai antaa vatsalleni pusuja. Telkkaria tyttö ei katso, ei edes ole kiinnostunut mikäli sieltä ei tule musiikkia tai näy eläimiä (Tartu Mikkiin ja eläinsairaala tms. eläinohjelmat jaksavat kiinnostaa hetken) mutta kirjoista hän on kovin kiinnostunut ja lukee omia kirjojaan monta kertaa päivässä jonka lisäksi luemme yhdessä. Musiikista tyttö pitää kovasti ja tanssii sekä laulaa mukana. Viimeisimpänä "villityksenä" on puhelimeen puhuminen. Aina hän on ollut kiinnostunut teknisistä laitteista, kuten kännykästä, tietokoneesta/läppäristä, kamerasta, digiboksista yms. nappuloista mutta nykyään hän leikkii puhuvansa puhelimessa. Käsi (tai puhelin, kaukosäädin, lelu tai ihan mikä vaan käy) korvalla tyttö pälättää kovaan ääneen ja pitkään ja kävelee ympäriinsä, välillä hän ottaa käden pois korvalta ja nostaa toisen olkapään korvaansa kohti ja huitoo käsillään. Ja selvennykseksi, että meillä isä (mies) on se joka puhuu paljon puhelimessa (joita on 2 kpl:tta) :)

Hampaita tytöllä on ainakin 16, joita pesemme aamuin illoin potalla tai pytyllä (pienennysrinkulan avulla) käynnin yhteydessä. 1,5 vuotis neuvolassa, joka tosin oli jo 23.6, tyttö oli 82,5 cm pitkä ja painoi 9560g. Paino on edelleen reippaasti miinuskäyrillä mutta kukee hienosti omaa käyräänsä. Kuiva tyttö ei vielä ole, käy kyllä ahkerasti potalla ja pytyllä pienennysrinkulan avulla kunhan me muistamme muistuttaa siitä mutta ei vielä osaa itse ilmoittaa milloin on hätä. Muutamia kertoja on mennyt itse potan luokse ja vetänyt housuja ja vaippaa alas mutta ei mitenkään säännöllisesti.

Arki koittaa jälleen

Palasimme viime viikolla reissusta ja lomailimme vielä koko perheen voimin täällä kotona. Tänään mies palasi töihin ja huomenna sama odottaa minua. Vaikka olen siis edelleen vain osa-aika työssä, mutta kyllä se muuttaa päivän ja viikon rakennetta sen verran, että ohjelma täytyy suunnitella etukäteen enkä työpäivinä kerkeä minnekään pidemmälle (ilman autoa) tytön päiväunien vuoksi. Hän ei enää nuku rattaissa kuin ihan lyhyitä hetkiä, joten mikäli haluaa (mahdollisimman) hyväntuulisen lapsen täytyy meidän olla kotona noin klo. 12 ja 14 välisenä aikana. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa hankalalta, rajoittavalta ja tarpeettomalta mutta ihan meidän vanhempien mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi teemme näin. Ja tietenkin lapsen hyvinvoinnin sillä ilman päiväunia tai liian lyhyillä unilla tyttö on väsynyt ja väsyneenä hänen uhmansa ja kiukuttelunsa moninkertaistuu. Molempien ollessa kotona kiukuttelevaa tyttöä jaksaakin kun voimme vaihdella "hoito"-/vastuuvuoroa mutta yksin on vain pakko jaksaa.

Mutta sitten taas, arki ei tule enää kovinkaan kauaa näyttämään tältä sillä äitiyslomani alkuun on vain 6 viikkoa. 6 viikkoa!! Minne aika on mennyt ja milloin raskauteni on edennyt näin pitkälle?! Aivan käsittämätöntä. Tuntuu etten ole kerennyt itse mukaan laisinkaan ja seuraan jonkun muun raskautta sivusta. Mahakuviakaan emme ole muistaneet ottaa kuin pari, kun viime raskaudessa niitä otettiin melkein poikkeuksetta joka viikko.

Ajattelin laittaa tänne vähän kuvia kesälomaltamme kunhan katson ne läpi ensin.

Kesälaitumilla

Blogi taitaa jäädä hieman vähemmälle huomiolle nyt kun olemme lomalla. Viime viikon vietimme maakuntamatkaillen Etelä Karjalasta Etelä Pohjanmaan kautta Pirkanmaalle. Tällä viikolla olemme 3 päivää kotosalla ja sitten matka jatkuu taas. Eri suuntiin tosin. Lähdemme tytön ja äitini, siskoni sekä tätini kanssa Pohjoiseen äitini synnyinseuduille pariksi viikoksi kun mies taas lähtee jätkäporukalla kalaan Paraisille, käy välillä kotona ja sitten taas jatkaa uudelle kalareissulle Turun saaristoon. Hänellä olisi kai tarkoitus jatkaa remontteja sillä välin kun me olemme poissa, mm. hioa lastenhuoneen seiniä jota ei voi tehdä kun tytön sänky ja muut tavarat ovat huoneessa/viereisessä huoneessa (eikä sänkyä voi oikein pitää muualla silloin kun tyttö nukkuu siinä). Myös terassia olisi kai tarkoitus tehdä sään salliessa.

 Nautitaan kesästä!

Rv 25+4

Tänään (eilen) oli taas neuvolakäynti ja vuorossa olikin tämän raskauden ensimmäinen lääkärineuvola. Kaikki oli taas kuten pitikin ja saimme jopa nähdä pikkuisen ultralla. Tämä oli ihan kiva miehen kannalta kun hän ei päässyt toiseen ultraan mukaan koska joutui jäämään tytön kanssa ulkopuolelle odottelemaan (ultraan ei saa ottaa lapsia mukaan). Lääkäri teki kokoarvion ultran perusteella ja lapsen painoksi arvioitiin 978 g, eli ihan kivan kokoinen pikkutyyppi tuolla myllertää yksiössään :) Positiivista oli huomata, että painoa on tullut tämän raskauden aikana paljon vähemmän kuin edellisessä raskaudessa tässä vaiheessa, mutta lähtöpaino olikin suurempi nyt. Sf-mitta, eli kohdunpohjan korkeus olikin tällä kertaa 2 cm pienempi kuin viime raskaudessa rv 25+3 vaikka se edellisellä neuvolakäynnillä oli 1 cm suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa samoilla viikoilla. Mutta kyllähän eri mittaajat saavat helposti erilaisia tuloksia...

Virtsa: puhdas
Painonmuutos: +105 g/vko
Verenpaine: 121/72
Kohdunpohjan korkeus: 24 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Painoarvio: 978 g
Tarjonta: raivotarjonta
Sydämen syke: + (=hyvä)
Liikkeet: ++ (=normaali)

Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.

Kävin myös labrassa, taas, antamassa toisen verinäytteen sillä olen Rh negatiivinen ja raskauden aikana tarkistetaan 3 kertaa etten ole alkanut kehittämään vasta-aineita lasta kohtaan jos hän onkin Rh positiivinen. Oli muuten erittäin tympeä näyttenottaja!