Nyt jo?!

Synnytyksestä on kulunut 2 kk ja 3 päivää ja kuukautiset päättivät sitten palata ihastuttamaan (vihastuttamaan) elämääni jo nyt. Why, oh why?! Olisin mieluusti nauttinut elämästäni ilman niitä vielä vähän pidempään myös tällä kertaa. Viimeksi ne alkoivat heti kun täysimetys loppui, eli 6kk synnytyksen jälkeen. Silloin toivoimme toista lasta pienellä ikäerolla esikoiseen, ja kropallani kesti kauan normalisoitua ja kuukautisten alettua kesti vielä 6kk ennen kuin uusi raskaus onnistui. Nyt taas ei ole tietoa onko lisää lapsia edes tarkoitus yrittää ja milloin, joten menkkojen ei olisi tarvinnut vielä ilmaantua. Voisiko sillä olla asian kanssa tekemistä, että poika syö paljon harvemmin öisin kuin mitä tyttö söi? Vai onko kroppani nyt jo vanha tekijä synnytys- yms. hommissa ja palautuminen sujuu nopeammin...

Irti tutista!

Meillä alkoi tutista vieroittaminen eilen ihan vahingossa. Olimme äitini luona viettämässä itsenäisyyspäivää ja tyttö nukkui päiväunensa siellä. Kotona huomasimme tutin jääneen mummolaan ja päätimme kokeilla mten nukkumaan meno onnistuu ilman sitä. Meillä on muutama vanha ja todella ällö tutti tallella, että olisimme pärjänneet yön mutta tyttö nukahti yllättävän helposti.

Vähän aikaa hän höpötteli itsekseen ja huuteli mammaa ja pappaa mutta samalla lailla hän saattaa tehdä myös tutin kanssa. Selitimme hänelle, että tutti jäi mummon luokse ja tyttö voisi nukkua ilman sitä. Kerran hän heräsi yöllä ja parkaisi muutaman kerran mutta jatkoi uniaan saman tien. Aamulla tyttö heräsi pari tuntia normaalia aiemmin ja hetken makoiltuaan meidän sängyssä hän halusi takaisin omaan sänkyyn nukkkumaan ja tyytyi samaan "tutti jäi mummolle" selitykseen ja kehuihin siitä, kuinka hyvin hän oli nukkunut koko yön.

Aamupäivä meni todella hyvin ja tyttö oli hyväntuulinen ja iloinen. Söi hyvin ja meni kiltisti nukkumaan. Mutta. Ensin tyttö huuteli "normaalisti" mammaa ja höpötteli itsekseen reilun tunnin. Käytin häntä vessassa ja annoin vettä. Pikkuhiljaa huudot kävivät hermostuneemmiksi ja lopulta tyttö itki ja halusi pois sängystä. Tätä kesti noin tunnin ja rauhoittelin tyttöä ja kerroin mitä tekisimme tytön päiväunien jälkeen (yleensä mieleisen asian odottaminen auttaa). Lopulta yläkerta hiljeni ja tyttö nukkui, jipii! Nyt mennään toista iltaa ilman tuttia ja tyttö nukahti saman tien, ilman ääntäkään.

Tutista vieroittaminen alkoi todella lupaavasti ja huomattavasti helpommin kuin olimme odottaneet. Tarkoitus oli toteuttaa vieroittaminen vasta miehen talvilomalla kun molemmat olemme kotona mutta jos yöt sujuu näin hyvin ei ongelmaa ole :)

Nimetty

Poika sai nimen viime viikonloppuna ja lopputulokseen päädyttiin lopulta ihan ilman perheriitaa. Toinen ja kolmas nimi löytyi hyvin kivuttomasti mutta kutsumanimeä vatvottiin kyllä niin pitkään kuin mahdollista. Toinen päänvaivaa tuottanut asia oli kummit. Meillä on paljon tuttuja mutta ihan läheisiä ystäviä on vähemmän. Ja muutama pitkäaikaisimmista ystävistä on sellainen joita emme välttämättä kummeiksi halua. Vaikka lapsemme ovat kastettuja emme kuitenkaan odota kummeilta kristillistä kasvatusta, vaan lähinnä sitä, että lapset tapaavat kummejaan, tuntevat heidät ja saavat viettää aikaa heidän kanssaan. Tässä karsiutui jo jokunen vaihtoehto pois ja kun vielä lisättiin moraali, käytös sekä elämäntavat tai-tyyli listaan karsiutui taas joku. Ja ei, parisuhde ja/tai omat lapset (kenelläkään läheisistä ystävistämme ei vielä ole lapsia) eivät olleet kriteereinä. On vain olemassa tiettyjä ihmisiä joita emme lapsiemme kummeiksi halua.

Molemmilla lapsilla on kolme kummia, joista pojan yksi kummi ei kuulu kirkkoon (kahden täytyy kuulua). Olisimme alun perin halunneet pyytää naapureitamme (olemme tunteneet 2 vuotta) pojan kummeiksi mutta ajattelimme sen aiheuttavan närää, jos emme pyydä lapsuudenystäviämme. Totuus vain on, että tapaamme naapureita niin paljon useammin ja ainakin aikaisemmin he ovat osoittaneet suurempaa kiinnostusta lapsiamme kohtaan ja tyttö rakastaa naapureita. Näin jälkeenpäin vaikuttaa kuitenkin siltä, että teimme ihan hyvän valinnan. Yksi pojan kummeista on useaan otteeseen kertonut ylpeänä muille kummipojastaan ja toinen suunnitteli jo, kuinka hän vie pojan festareille sitten joskus. Ja onpahan meillä ainakin kaksi varteenotettavaa ehdokasta mikäli kolmas lapsi joskus tulee :)

Meillä poika joutui pukeutumaan mekkoon, sillä halusin, että poika kastetaan samassa sukumme perintökastemekossa kuin tyttökin. Minut ja siskoni, osa serkuistani, äitini ja hänen 8 sisarustaan sekä äitini äiti on kastettu tuossa samassa mekossa. Kuvia emme ole vielä saaneet ristiäisistä ystävältämme, joka toimi valokuvaajana.