Isänpäivä

Tänään on vietetty isänpäivää. Otin hieman ennakkoa ja juhlistin tulevaa isää antamalla tälle kortin ja isyyspakkauksen. Tuleva isä oli todella yllättynyt ja piti lahjastaan kovasti. En ole saanut kuvattua valmista pakkausta vielä, joten teen isyyspakkauksesta tarkemman postauksen myöhemmin kuvineen. Omaa isääni muistin vauvan 4D-ultrakuvalla varustetulla kortilla ja söimme yhdessä kunnon päivällisen. Isäni oli ilmeisesti otettu kortista ja katsoi muutenkin vauvan kuvia ja DVD:tä hymysuin ja puhui vauvasta todella paljon.

Mainitsen tästä siksi, että isäni on hyvin vähäsanainen, "asiallinen" ja eleetön. Hänestä ei siis oikein saa selvää onko iloinen vai surullinen eikä hän ole kommentoinut vauvasta tai raskaudestani paljoakaan. Tämän päiväinen oli siis melkoinen yllätys minulle ja V:lle. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Ja huomenna taas töihin. Vielä olisi 5 viikkoa ja 1 päivä töitä jäljellä ennen äitiyslomaa, katsotaan pystynkö olemaan siellä loppuun saakka sillä työ on fyysisesti raskasta ja kroppani on jo huomautellut rasituksesta ja siitä ettei se oikein ole enää samassa kunnossa kuin aiemmin.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Keittiösuunnitelmia; lattioita, kodinkoneita ja työtasoja

Kun keittiösuunnitelma oli jotakuinkin valmis lähdimme kiertelemään rautakauppoihin jotta löytäisimme lattiamateriaalit keittiöön ja koko alakertaan. V:n äiti oli alun perin itse ajatellut parkettialattiaa asuntoon sillä usein kuullaan puhuttavan laminaattilattian kylmyydestä rivitaloasuntojen alakerroksissa, eli maan tasalla olevissa kerroksissa. Päädyimme kuitenkin lopulta laminaattilattiaan sen kestävyyden, helppohoitoisuuden sekä hinnan vuoksi, sillä meillä on kaksi koiraa ja lapsi tulossa. Tämän lisäksi rautakaupan myyjä suositteli meille paksumpaa solumuovia jossa on myös rakennusmuovi samassa laminaatin alle, hän vakuutteli ettei lattia olisi kylmä tällä eristystavalla. Saa nähdä puhuiko hän totta :)

Osasyy miksi jätimme kaksi avointa keittiötarjousta keittiöliikkeeseen oli myös se, että halusimme löytää tulevat lattiat ensin jotta voisimme päättää keittiön työtasoista. Halusimme, että lattiat ja työtasot olisivat suurinpiirtein samaa sävyä ja tummia siis. Olen aina pitänyt pähkinän sävyisistä lattioista ja huonekaluista mutta asunnossa on mustanruskeat ikkunan- ja ovenkarmit joten halusin, että lattiat ja täten myös työtasot olisivat vielä vähän tummemat kuin pähkinän sävy kuitenkaan tekemättä asuntoa liian pimeäksi ja tunkkaiseksi. Muutamia kauppoja kierreltyämme löysimme todella kivan sävyisen laminaatin. Sävy on nimeltään musta tammi mutta se ei kuitenkaan ole musta vaan jotakin pähkinän ja wengen väliltä.





Parketti vai laminaattilattiat? Molemmista löytyy niin kamalia kuin upeitakin versioita. Näistä sävyistä pidän itse todella paljon ja rakastan tuota aidon puun näköä minkä "puunsyyt" tekevät. Alemman kuvan sisustus on muutenkin aivan ihana ja tuollaista haluaisin omaan kotiinikin: tummat lattiat ja vaaleita, selkeitä pintoja ja huonekaluja, yhdistellen vanhaa ja uutta, luonnonläheistä ja modernia. Harmikseni täytyy vain todeta etten saa valkoista sohvaa, se on kuulemma epäkäytännöllinen lapsi- ja koiraperheessä ja V pistää kovasti hanttiin... :( Ja niin, ylemmässä kuvassa parketti- ja alemmassa kuvassa laminaattilattia.

Tässä samalla mietimme kodinkoneita ja etsimme hyviä tarjouksia. V on aikoinaan ollut eräässä kodinkoneliikkeessä töissä ja olemmekin aina saaneet sieltä hyvään hintaan tarvitsemamme kodinkoneet ja käännyimme taas kyseisen liikkeen johtajan puoleen. Kerroimme hänelle toiveistamme ja hintahaarukkamme ja hän keräsi meille listan varteenotettavista kodinkoneista. Vatvoimme edes takas koneiden kanssa ja löysimme aina jonkin uuden jota ei vielä listasta löytynytkään ja pyysimme vielä siitä hintaehdotusta. Samaan aikaan oli Expert Expo - kodinkonemessut joilla kävimme myös tutustumassa  eri merkkien valikoimiin. Siellä kävimme katsastamassa ne kodinkoneet jotka olimme jo alustavasti päättäneet lähemmin ja pyysimme sieltä myös tarjouksen samaisista koneista joista olimme saaneet tarjouksen jo V:n entiseltä pomolta. V:n entisen pomon antama tarjous oli parempi. Pyysimme myös tarjousta eräästä kalliimmasta merkistä jota V oikeastaan himoitsi keittiöön mutta mistä emme olleet pyytäneet tarjousta aiemmin koska ajattelimme sen olevan meille liian kallis. V oppi tuolla kodinkoneliikkeessä töissä ollessaan, että tämä merkki on kodinkoneiden aatelia ja erittäin kestävä ja laadukas merkki. Hän onkin aiemmin sanonut, että sitten kun meillä on oma asunto tulee kaikki kodinkoneemme olemaan tätä merkkiä.

Yllätyimme kuinka vähän kalliimpi tämä "parempi" merkki oli kuin se mihin olimme jo päätyneet. Pyysimme tämän johdosta V:n entiseltä pomolta vielä yhden tarjouksen tämän merkin kodinkoneista ja lopulta päädyimme sitten siihen. Kodinkonebudjetti ylittyi hieman mutta ajattelimme, että panostamme laatuun samalla kun keittiön arvo nousee parempien kodinkoneiden vuoksi ja säästämme puolestaan lattiassa (laminaatti vs. parketti) sekä työtasoissa (laminaatti vs. täyspuutasot).

Rautakaupasta olimme saaneet palan laminaattilattiaa mukaamme ja seuraavaksi marssimmekin takaisin keittiöliikkeeseen jossa onneksemme löysimme hyvin samansävyisen laminaattityötason. Molemmissa on myös "puun syitä" jotka tekevät pinnoista elävämmät ja aidomman näköiset. Päädyimme siis laminaattityötasoon ja täten pystyimme tekemään lopullisen keittiötilauksen.

Kuvat: Värisilmä ja Orient Occident

Kauneuden & hyvinvoinnin ensiapupakkaus -kilpailu

Vielä tunti aikaa osallistua ihanaisen Charin kilpailuun!!

Keittiösuunnitelmia

Kun aloitimme keittiön suunnittelun kävimme V:n äidin asunnolla mittailemassa seiniä ja tiloja joka jo itsessään oli haastavaa sillä hänellä on todella paljon tavaraa joka puolella. Myös se teki mittojen ottamisesta haastavaa, että keittiö oli aivan eri mallinen kuin millaista me olimme suunnitelleet remontoivamme. Tarkoitus oli siis purkaa yksi aivan turha väliseinä jolla ei ollut oikeastaan muuta virkaa kuin viedä tilaa keittiöstä ja olohuoneesta. Alkuperäinen keittiö oli U-mallinen ja niin pieni ettei siellä mahtunut kaksi ihmistä samaan aikaan tekemään mitään. Valaistus oli myös ongelma sillä keittiö oli todella pimeä. Toki V:n äidin tavaramäärä ja joka puolella olevat lipastot ja hyllyt tekivät tilasta yhä ahtaamman ja pimeämmän...

Vanha pohjapiirros. Ilmeisesti ruokailutilaksi tarkoitettu "tyhjä" tila on aivan turha sillä siihen ei saanut ruokapöytää mahtumaan koska muutoin pihalle vievää ovea ei olisi mahtunut aukaisemaan.

Me mietimme alusta asti, että muutamme keittiön L-malliseksi niin, että puramme väliseinän ja keittiökaapistot ja jatkamme L:n toista sakaraa pidemmäksi jolloin saamme mahdollisimman suuren hyödyn huoneesta ja saamme myös käyttöön "tyhjän" tilan jolla ei alkuperäsessä keittiössä ollut lähes minkäänlaista funktiota. Keittiö tulisi olemaan avonainen olohuoneeseen jossa olisi myös yhdistetty ruokailutila, toisin sanoen ruokapöytä sijoittuu samaan huoneeseen mutta enemmän keittiön puolelle :) Olikohan tarpeeksi vaikeasti selitetty...

Uusi pohjapiirros. Keittiö ja olohuone ovat yhtä suurta tilaa ja ruokapöytä sijoittuu enemmän keittiön puolelle jolloin huoneen toiseen päähän jää selkeämpi oleskelutila, ns. olohuone. Pohjapiirrokset eivät ole mittakaavassa, vain suuntaa antavia.

Tämän jälkeen selailimme eri keittiöfirmojen nettisivuja ja esitteitä ja yritimme itse piirtää jonkinlaista pohjaa kaapistoille. Latasin jopa Ikean keittiösuunnitteluohjelman koneelleni ja tein suunnitelmia sillä mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Emme osanneet itse hahmottaa millaisia runkoja kannattaisi sijoittaa mihinkin ja millaisilla sisällöillä. Ainoa jonka tiesin oli se, että alakaappeihin halusin ehdottomasti ulosvedettävät laatikot perinteisten ovien ja kaappien sijaan. Myös ovien pinta ja työtasot olivat selvillä: kaapistojen ovet tulisi olemaan korkeakiiltoista valkoista ja työtasot tummat.

Suunnitteluvaikeuksien vuoksi marssimme erääseen keittiöfirmaan jossa saimme ystävällistä palvelua ja myyjä piirsi meille suunnitelmaa keittiöstä samalla kuin me vatvoimme edes takas mielipiteidemme kanssa. Tämä oli huomattavasti helpompaa kuin kotona suunnitteleminen sillä liikkeessä oli mahdollisuus käydä katsomassa eri vaihtoehtoja ja valita itseä eniten miellyttävät ratkaisut. Ensimmäisellä käynnillä keittiöfirmassa saimme keittiön rungon suunniteltua sekä päätettyä kaapistojen ovet ja vetimet. Kodinkoneet lisättiin tarjoukseen erillisenä pakettina sillä emme vielä tienneet hankimmeko ne kyseisestä firmasta vai toisaalta. Tämän lisäksi meillä oli kaksi avointa tarjousta jossa toisessa oli täyspuutyötasot ja toisessa laminaattityötasot sillä emme vielä tienneet kummat valitsemme.

Kuva uuden keittiön rungosta. Kodinkoneet tulisivat olemaan rosteria astianpesukonetta lukuun ottamatta, joka tulisi olemaan kalusteisiin täysintegroitava, eli samanlaisen kiiltävän oven takana kuin kaapistojen ovet ovat. Yläkaapit eivät ole täyskorkeita eikä toisella seinällä ole yläkaappeja lainkaan. Viimeiset yläkaapit ovat vielä matalampia kuin muut ja niissä on savulasiovet. Kaappien alla on samanpituinen puinen hyllylevy. Tämän olisi tarkoitus keventää huoneen ilmettä hiukan ettei näkymä olohuoneen puolelle olisi liian "keittiömäinen". Kuva on huonolaatuinen, kameralla otettu kuva kuvasta.

Asuntokaupat mielessä

Kuten jo kerroin tuossa aiemmin, olemme ostamassa ensimmäistä omaa asuntoamme tässä kohtapuolin. Alun perin emme olleet edes ajatelleet oman asunnon ostamista kun saimme tietää raskaudestani. Ajattelimme ettei se ole mitenkään mahdollista sillä minä olen jäämässä äitiyslomalle ja mieheni (V) opiskelee vielä toukokuun loppuun saakka ennen kuin valmistuu. Ja työtilanteestahan ei tänä päivänä voi olla lainkaan varma...

V:n äiti on muuttamassa ja hän tarjosi omaa asuntoaan meille, jo elokuun lopulla, melko edulliseen hintaan ja ihan mielenkiinosta otimme yhteyttä muutamaan pankkiin joissa kävimme keskustelemassa lainamahdollisuuksista. Yhdessä pankissa sanottiin heti ovella, että ei ole mahdollista - tulkaa uudelleen kun olette molemmat töissä. Toisessa oltiin hieman suopeampia mutta lyhennykset, korot ja muut lainaehdot olivat meille mahdottomia ja aloimme jo luopua toivosta. Viimeisessä pankissa, joka sattumoisin on myös sama pankki ja sama "pankkineiti", joka hoitaa V:n äidin pankki- ja laina-asioita, oltiinkin aivan eri kannalla. Siellä he kokivat, että tärkeintä on, että me pääsemme ensiasuntoon kiinni ja teimmekin lainanmaksusuunnitelman sen mukaiseksi, että pärjäämme ensimmäisen vuoden hieman pienemmillä tuloilla. "Pankkineitimme" on myös pankin konttorinjohtaja ja kertoi meille yli 20 vuoden työkokemuksellaan ettei ensimmäiset tehdyt lainanmaksusuunnitelmat taikka edes lainat päde koko 25 vuoden laina-ajan, sillä ihmiset ravaavat pankissa tekemässä muutoksia maksusuunnitelmiin, vaihtavat asuntoja jne. Tämä oli huojentavaa kuulla ja "pankkineiti" olikin erittäin positiivisesti suhtautuvainen asunnon ostoomme ja rauhoitteli meitä sillä, että aina niitä ehtoja ja suunnitelmia voi muuttaa oman elämäntilanteen mukaan. Ja kun maksusuunnitelma tosiaan oli sellainen mihin varmasti pystymme, olemme pian asuntovelallisia... Täytyy kyllä myöntää, että jännittää hiukan.



Kuvan pankit eivät välttämättä liity kirjoitukseen :)


Pankkiasioiden selvittyä alkoikin se vaikea osuus, eli miten tehdä kauppaa sukulaisen kanssa, saatikka oman äidin/anopin kanssa. Sanotaanko näin nätisti, että V:n äidillä ja meillä on hyvin erilainen tapa suhtautua asioihin ja hoitaa asioita. Tämä on käynyt ilmi monen monta kertaa tämän prosessin aikana. V:n äidin on ollut tarkoitus tehdä asunnossaan keittiöremonttia jo vuosia mutta ei ole vain saanut aikaiseksi sitä. Nyt hän sitten lupautui maksamaan keittiöremontin (ei sis. kodinkoneita) sekä lattiat koko alakertaan. Itse olisimme voineet vähentää tuon summan kauppahinnasta ja tehdä remontin kun pääsemme muuttamaan mutta jostain syystä V:n äiti halusi tehdä remontin jo ennen kuin teemme kaupat. Ja meillehän se sopi siinä mielessä ettei tarvitse sitten asua keittiöremontin keskellä ja mahdollisesti synnyttää vielä samaan aikaan. Keittiöremontti sovittiin sitten viikolle 42, jolloin V:llä olisi viikon loma ja V:n äiti olisi myös lomamatkalla joten asunto olisi tyhjillään remonttia varten.

Siitä alkoikin nämä vastoinkäymiset ja haasteet tehdä asuntokauppoja ja hoitaa raha-asioita oman äitinsä/anoppinsa kanssa.

Kuvat: Sampopankki, Aktia, Säästöpankki

3 kuukautta H-hetkeen

Tänään 24.10 on tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan. Tammikuun 24. 2010 on siis pirpanan laskettu saapumispäivä vaikka itse epäilemme, että vekara tulee jo hieman aikaisemmin. Kuukautisten mukaan noin myöhänen päivämäärä ei ole mitenkään mahdollista ja toissapäiväinen 4d-ultraääni tuki myös epäilyjämme sillä lapsi on huomattavan suuri viikkoihin nähden ja vastaa juurikin sitä alkuperäistä hedelmöitys- ja laskettua aikaa jonka itse (ja neuvolan täti) laskimme kuukautisten mukaan. No, niin tai näin: pieni (iso) "vappupallomme" voi hyvin ja kasvaa odotetusti, potkii ja mekastaa yksiössään ajoittain jopa niin kovaa, että läppärini heilahtelee vatsan päällä uhkaavan näköisesti :)


Kaikki alkoi jo hieman aikaisemmin mutta tästä eteenpäin se kaikki oli paljon konkreettisempaa ja odottaminen, jännittäminen, pelkääminen, iloitseminen ja kaikkien muiden mahdollisten tunteiden tunteminen alkoi. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois! <3

P.S Huomaa etten luottanut yhden testin vastaukseen vaan käväisin vielä illalla ostamassa toisen joka ihan kirjaimellisesti kertoo sinulle, että olet joko raskaana tai ei raskaana. Tuon yhden sanan ilmestyttyä ruutuun uskalsin uskoa oikeasti olevani raskaana. Samana iltana kerroin tulevalle isälle uutiset kun hän palasi kalastusreissulta ja reaktio oli parempi kuin olin ikinä uskaltanut toivoa, vaikka lapsi on suunniteltu ja erittäin toivottu. Oli ihana huomata, että myös puoliso halusi tätä yhtä paljon kuin minä itse.

Uusi alku

Päätin aloittaa uuden blogin sillä elämäni on muuttunut/muuttumassa melkolailla ja haluaisin pitää jonkinlaista päiväkirjaa tapahtumista ihan itseäni tai miestäni tai lastani varten. Voimme sitten joskus lukea kirjoituksiani ja muistella millaista aika oli kun olimme vielä kahdestaan (no emme ihan kahdestaan) ja odotimme pienokaistamme suurella rakkaudella.

Olen 25-vuotias fysioterapeuttina työskentelevä nainen Helsingistä. Asun avomieheni, joka opiskelee viimeistä vuotta, ja kahden koiramme kanssa kerrostalokaksiossa. Elämämme on kuitenkin muuttumassa seuraavan vuoden aikana hyvinkin paljon sillä olemme ostamassa ensimmäistä omaa asuntoamme, saamassa ensimmäisen lapsemme sekä menossa naimisiin. Kaikki tämä tapahtuu alle vuoden sisällä joten suuria elämänmuutoksia tiedossa jotka haluan muistaa vielä pitkään.

Tervetuloa mukaan matkalleni! :)