Nyt jo?!

Synnytyksestä on kulunut 2 kk ja 3 päivää ja kuukautiset päättivät sitten palata ihastuttamaan (vihastuttamaan) elämääni jo nyt. Why, oh why?! Olisin mieluusti nauttinut elämästäni ilman niitä vielä vähän pidempään myös tällä kertaa. Viimeksi ne alkoivat heti kun täysimetys loppui, eli 6kk synnytyksen jälkeen. Silloin toivoimme toista lasta pienellä ikäerolla esikoiseen, ja kropallani kesti kauan normalisoitua ja kuukautisten alettua kesti vielä 6kk ennen kuin uusi raskaus onnistui. Nyt taas ei ole tietoa onko lisää lapsia edes tarkoitus yrittää ja milloin, joten menkkojen ei olisi tarvinnut vielä ilmaantua. Voisiko sillä olla asian kanssa tekemistä, että poika syö paljon harvemmin öisin kuin mitä tyttö söi? Vai onko kroppani nyt jo vanha tekijä synnytys- yms. hommissa ja palautuminen sujuu nopeammin...

Ennen nukkumaanmenoa

Näissä tunnelmissa saan viettää tämän päivän viimeiset hetket nyt kun tyttö vihdoin nukkuu, omaa aikaa:

 Huomaatteko mitään erilaista? ;)

Suutarin lapsella ei ole kenkiä...

Työskentelen itse terveydenhuoltoalalla, kuntoutuspuolella, ja omasta hyvinvoinnista ja kehon huollosta (toisen ihmisen toteuttamana) ei aina tule pidettyä niin hyvää huolta kuin ehkä voisi toivoa. Nyt olin kuitenkin varannut ajan kollegalleni, joka on myös lymfaterapeutti ja ajan piti olla viime viikolla. Valitettavasti aika peruuntui sairastapauksen vuoksi ja kaikki ilta-ajat ovat varattuja ja näyttääkin siltä etten välttämättä kerkeä käymään ennen synnytystä. Harmi, sillä odotin lymfaa kovasti, minua kiinnostaa kovasti miten se vaikuttaisi tämänhetkiseen turvotukseeni.

Alkuviikosta varasin sitten itselleni ajan osteopaatille, lähinnä siksi, että alaselkäni ja lantionseutuni on alkanut ilmoitella itsestään yhä useammin ja sunnuntaista tiistaihin liikkuminen olikin melko vaivalloista. Tänään kävinkin Osteopatiakeskuksessa, joka on erikoistunut lasten ja raskaana olevien hoitoon, ja kokemus oli hyvin mielenkiintoinen.

Minusta löytyi kireyttä ja jännittyneisyyttä hartiaseudusta ja yläselästä ja siellä on kuulemma huomattavaa turvotusta, josta luultavasti johtuu käsieni turvotus ja särky sekä kasvojen alueen turvotus. Myös astmani on ottanut pariin otteeseen muutaman viikon takapakkia, jolloin olen joutunut käyttämään avaavaa lääkettä useasti päivässä mitä normaalisti en tarvitse lainkaan. Tämäkin johtuu hyvin todennäköisesti ylävartalon jännittyneisyydestä ja turvotuksesta.

Tämän lisäksi lantiossani oli huomattavaa jännittyneisyyttä, joka juontaa juurensa luultavasti yli 10 vuoden taakse. Lantio ei millään meinannut rentoutua hoidon aikana ja tämä ensimmäinen kerta olikin lähinnä vartaloni valmistelua ensi viikon hoitoa varten. Lantion kireys saattaa johtua harrastuksestani tai jostain traumasta jota en muista/tiedosta tai sitten jostain ihan muusta. Puhuimme myös edellisestä synnytyksestä, sen pitkästä kestosta ja siitä kuinka kohdunsuu jämähti 5 cm:iin eikä meinannut millään aueta. Osteopaatti oli sitä mieltä, että tämä hyvinkin voi johtua lantioni kireydestä, ettei kroppani yksinkertaisesti pystynyt rentoutumaan niin paljon, että kohdunsuu olisi auennut itsestään täyteen 10cm:iin. Lopultahan se onnistui epiduraalin avulla kun sain rentoutua kivuitta.

Muistan joskus lukeneeni jostain blogista saman tyyppisestä ongelmasta, ja hän olikin saanut apua juurikin samaiselta osteopaatilta seuraavaan synnytykseen. Toivon, että nämä 3 aikaa jotka kerkesin varaamaan ennen laskettua aikaa auttavat ja rentouttavat vartaloani. Ihan halvaksihan se ei tule, mutta satsataan nyt kerralla omaan hyvinvointiin ja kehoni huoltoon, kaikkien näiden vuosien edestä :) Voin raportoida tarkemmin sitten kun olen käynyt useamman kerran, mutta tämä ensimmäinen kerta oli kyllä mielenkiintoinen. Itse hoidon aikana tuntui kuin oikeastaan mitään ei olisi tehty mutta jälkeenpäin oli samanlainen tunne kuin esim. hieronnan jälkeen kun on vähän pöhnäinen olo ja ikeniäni alkoi kummasti särkeä :)

Arki koittaa jälleen

Palasimme viime viikolla reissusta ja lomailimme vielä koko perheen voimin täällä kotona. Tänään mies palasi töihin ja huomenna sama odottaa minua. Vaikka olen siis edelleen vain osa-aika työssä, mutta kyllä se muuttaa päivän ja viikon rakennetta sen verran, että ohjelma täytyy suunnitella etukäteen enkä työpäivinä kerkeä minnekään pidemmälle (ilman autoa) tytön päiväunien vuoksi. Hän ei enää nuku rattaissa kuin ihan lyhyitä hetkiä, joten mikäli haluaa (mahdollisimman) hyväntuulisen lapsen täytyy meidän olla kotona noin klo. 12 ja 14 välisenä aikana. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa hankalalta, rajoittavalta ja tarpeettomalta mutta ihan meidän vanhempien mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi teemme näin. Ja tietenkin lapsen hyvinvoinnin sillä ilman päiväunia tai liian lyhyillä unilla tyttö on väsynyt ja väsyneenä hänen uhmansa ja kiukuttelunsa moninkertaistuu. Molempien ollessa kotona kiukuttelevaa tyttöä jaksaakin kun voimme vaihdella "hoito"-/vastuuvuoroa mutta yksin on vain pakko jaksaa.

Mutta sitten taas, arki ei tule enää kovinkaan kauaa näyttämään tältä sillä äitiyslomani alkuun on vain 6 viikkoa. 6 viikkoa!! Minne aika on mennyt ja milloin raskauteni on edennyt näin pitkälle?! Aivan käsittämätöntä. Tuntuu etten ole kerennyt itse mukaan laisinkaan ja seuraan jonkun muun raskautta sivusta. Mahakuviakaan emme ole muistaneet ottaa kuin pari, kun viime raskaudessa niitä otettiin melkein poikkeuksetta joka viikko.

Ajattelin laittaa tänne vähän kuvia kesälomaltamme kunhan katson ne läpi ensin.

Kampylobakteeri

No selvisihän se taudin aiheuttaja! Kampyobakteeri jyllää ja kiusaa minua, ja itse asiassa diagnosoin itseni jo muutama päivä sitten. Kyllä minusta vielä lääkäri joskus tulee (ja teen isäni ylpeäksi, sillä hän toivoi pitkään, että hakisin lääkikseen niin kuin joskus suunnittelin) sillä diagnoosini osui oikeaan :) Yleensä Kampylobakteeri-infektiota ei hoideta mutta raskaana olevat hoidetaan aina joten mars reseptiä hakemaan!

Ihana saada selitys näille oireille sillä ihan normaalilta vatsataudita se ei tosiaan ole tuntunut noiden voimakkaiden kramppien ja pitkän oireilun vuoksi.

Kotona ollaan!

Kotona olemme olleet nyt viikon mutta ei ole tämä kotiutuminen tapahtunut ihan tuosta noin vaan. Tyttö heräili pitkään (itse asiassa vasta eilen nukkui kunnolla) jo 5-6 aikoihin aamulla eikä suostunut nukahtamaan uudestaan joka johti sitten siihen, että hän nukkui ainakin 2 päiväunet. Ja illalla meni kuitenkin ihan normaaliin aikaan nukkumaan. Mies on ollut todella väsynyt ja nuutunut koko ajan ja itse sairastuin lauantaina, ensin tulivat flunssan oireet ja joka paikkaa särki, kuume nousi jonka jälkeen vatsa meni sekaisin. Pahimmat vatsavaivat ovat vatsakrampit jotka saattavat kestää pitkäänkin yhtä soittoa, ei niinkään vessassa käymisen tarve. Makuulla vatsa rentoutuu eikä kramppeja esiinny niin paljoa mutta heti kun nousen ylös alkaa kovat krampit. Ja yksin kotona kohta 1,5 vuotiaan kanssa ei kauheasti ole aikaa makoilla... Ikävää on myös se, että vatsakrampit aiheuttavat jonkin verran supistelua, koko lauantaipäivän makoilin kramppien ja supistusten lamaannuttamana sohvalla. Kävin eilen verikokeissa ja kiikuttamassa erään toisen näytteen labraan. Pieni verenkuva oli normaali mutta CRP oli koholla. Huomenna hoitaja soittaa uudestaan konsultoituaan lääkäriä pitääkö minun käydä tarkistuttamassa CRP uudestaan, onko se laskussa vai nousussa. Sen toisen näytteen tuloksissa menee ilmeisesti vähän pidempään.

Mutta itse reissu oli todella hieno ja onnistunut. Säät suosivat, sateet ajoittuivat useinmiten yöhön kun nukuimme tai iltaan kun olimme jo hotellihuoneessamme tai syömässä. Aurinkoa riitti vaikka moni päivä olikin hieman pilvinen. Se oli itse asiassa lapsen kannalta parempi niin ei tarvinnut stressata auringosta niin pajoa. Kovinkaan ruskettuneeksi en reissun aikana tullut, lapsen kanssa ei kauhean pitkään voinut suorassa auringonvalossa olla, auringon palvomisesta puhumattakaan. Ja hän kun ei paikallaan pysynyt, että olisi voinut varjon alla olla suojassa, tai päiväunia ulkona nukkunut. Muutaman kerran mies jäi valvomaan tytön päiväunia kun minä hipsin rannalle lekottelemaan.

Otimme aika rauhallisesti reissussa, kävimme muutamalla retkellä ja muuten liikuskelimme itseksemme lähialueilla. Käveltyä tuli kyllä matkan aikana paljon. Asuimme suurimman osan ajasta Karon Beachillä mutta viimeiset päivät vietimme Nai Yang:ssa joka on Phuketin lentokentän kupeessa pohjoisessa. Se oli oikein mukava ja pieni paikka verrattuna suurempiin, suosituimpiin turistikohteisiin etelämmässä. Nai Yangissa päätimme vähän törsätä ja varasimme ihan oman villan, jossa oli oma uima-allas sekä ulkoilma suihku ja -amme.

Tautiblogi

Kohtahan voisin muuttaa blogin kuvausta kun taas kerran kirjoitan taudeista :) Olemme tytön kanssa molemmat sairastaneet sitkeää flunssaa, itse jo viime perjantaista lähtien ja tyttö maanantaista. Tytön kanssa kävimme lääkärissä, että saimme hänelle yskänlääkettä kun yskä meni niin kamalan kuuloiseksi ja myös hengitys rohisi jonkin verran. Tällä viikolla nukkumisjärjestelyt ovat olleet hieman tavallisesta poikkeavat: mies on nukkunut sohvalla jotta saa nukutuksi ja jaksaa töissä ja me olemme nukkuneet tytön kanssa meidän parisängyssä. Vaikka unta ei kovin paljon ole yöaikaan saatu kun nenä on ollut niin tukossa ja yskä vaivannut, että tyttö on heräillyt jatkuvasti. Mutta ehkä me pikkuhiljaa alamme parantua. Aion ainakin mennä kasvohoitoon huomenna jota olen odottanut jo ikuisuuden!

Karhunpoika sairastaa

...häntä hellikäämme!

Ihmettelimme miksi tyttö söi niin huonosti koko eilisen päivän vaikka muuten oli todella hyvällä tuulella ja kävimme talviriehassa laskemassa mäkeä, tanssimassa "toppatakki Zumbaa" ja uimassa. Tänään aamulla se sitten selvisi kun hain tytön sängystään, hän oli todella kuuma ja kuumetta oli 38,6. Nyt hän on nukkunut jo 3 tunnin päiväunet ja illan vauvauinti jää tältä päivältä meidän osalta väliin.

Tämä onkin ensimmäinen kerta kun tyttö on "kunnolla" sairas. Hänellä on ollut nuhaa aiemmin ja ihan pientä lämmönnousua, mutta nyt hän tuntui jo samantien todella kuumalta. Toivottavasti menee pian ohi emmekä me vanhemmat sairastu. Mies on lähdössä työmatkalle keskiviikkona ja meidän on täytynyt pyytää tytön fammo hoitamaan tyttöä keskiviikkoillaksi ja mahdollisesti torstai-illaksi mikäli mies ei kerkeä ajoissa kotiin, kun minä menen töihin. Mutta täytyy nyt seurata ja katsoa miten tytön tauti kehittyy, sillä jos hän on todella kipeä niin en usko hänen jäävän suosiolla hoitajan kanssa. Alunperin miehen piti lähteä jo huomenna mutta matkaan tuli muutos, oma äitini olisi päässyt huomenna hoitamaan tyttöä ja hänen kanssaan tyttö olisikin varmasti pärjännyt kun he näkevät niin usein mutta miehen äiti ei ole tytölle lähes ollenkaan tuttu joten vähän huolettaa... Ja siis kyllähän he ovat nähneet, mutta ei niin usein eikä pitkiä aikoja ja yleensä seurassa on ollut (paljon) muitakin ihmisiä.

Mielikuvitus loppuu

Nyt alkaa mielikuvitus pikku hiljaa loppua, en meinaa enää keksiä mitä söisin. Tällä hetkellä proteiinit ällöttää ja hiilihydraatit ja kasvikset ovat ainoita ruokia joita pystyn syömään. Onneksi en karppaa juuri nyt! :) Olen syönyt leipää, näkkileipää, puuroa, perunoita eri muodossa ja pastaa. Alkaa vaihtoehdot loppua :)

Haluaisin kuitenkin taas jossain vaiheessa karpata, luulen että se sujuisi melko helposti kun syön useinmiten kotona. Viimeksi kun miehen kanssa karpattiin söin työpaikan ruokalassa eikä ruokavalion noudattaminen aina ihan onnistunut.

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä! Tyttö oli iloinen ja tyytyväinen, äiti pääsi jumppaamaan ja kiertelemään kauppoja (tytön kanssa) samalla kun isä teki remonttia (tai tarkoitus ainakin oli ;) ) naapurin kanssa ja illalla syötiin todella hyvin koko perhe. Saunottiin ja kylvettiin vielä tytön kanssa ja jospa äitikin pääsisi kohta jo sänkyyn.

Omaa ja yhteistä aikaa

Olen nyt kahtena viikkona tehnyt töitä ja jo nyt huomaan, että oma sekä miehen kanssa vietetty yhteinen aika on jäänyt todella vähälle. Päivisin olen tytön kanssa, joka tällä hetkellä on kiukkuinen kuin ampiainen tai itkee ja roikkuu lahkeessa kiinni jos en pidä häntä sylissä samalla kun teen ruokaa tai tiskaan tms. Sohvalla tai lattialla istuessani tyttö kiipeää syliin tai kiehnää kyljessäni kiinni. "Valitin" joskus aiemmin siitä kun tyttö ei ole ollut mikään sylivauva ja odotin sitä aikaa kun hän haluaa olla lähellä, halata jne. Nyt se aika on tullut, mutta tämä eroahdistus vaikeuttaa kyllä kotiaskareiden ja muiden asioiden hoitamista. Mutta onhan se ihanaa kun tyttö tulee spontaanisti halaamaan, antamaan pusuja, "nosailemaan" (eskimopusuttelua) ja haluaa istua sylissä ja lukea kirjaa.

 Myös lelut saavat osansa pusuista ja "nosailuista" ja niiden (kuin myös ihmisten ja koirien) silmiä, nenää ja suuta ihmetellään ja kokeillaan sormella :)

En tiedä johtuuko tämä eroahdistus nyt siitä kun minä olen ollut iltaisin poissa, vaikka kyse onkin vaan 3 illasta viikossa. Ainakin se ajoittuu juuri näille 2 viime viikolle. Kehityksellisesti tähän ikään ajoittuu normaalistikin eroahdistusta mutta olisiko töihinmeno laukaissut sitten sen? Tämän lisäksi tytölle on tulossa kulmahampaat alas, muita en ole kerennyt näkemään kun pieni suu käy niin nopeasti ja puree ihan hiton kovaa. Ilmeisesti nämä hampaatkin vaivaavat ja valvottavat öisin. Tyttö heräilee jatkuvasti ja kun kahtena iltana kokeilimme antaa särkylääkettä* yöksi, nukkui tyttö heti yöt läpi. Viime yöksi mies oli unohtanut antaa särkylääkkeen niin juoksin taas 5 kertaa tytön huoneessa. Voisiko hampaat pistää vähän vauhtia ja tulla sieltä ikenien läpi, kiitos?!

 Muutama mustelma ja kuhmu viime viikonlopulta kun tyttö oli yliväsynyt eikä pysynyt pystyssä, mutta ei vaan nukkunut päiväunia. Tässä seuraus :)

Miehen kanssa näemme tällä hetkellä viikolla aika vähän eikä omaa aikaa juurikaan jää, maanantaisin olemme koko perhe vauvauinnissa, ti-to vaihdamme vahtivuoroa lennosta ja minä tulen kotiin 21.15 ja 22.00 välisenä aikana. Viikonloppuisin sitten on aikaa olla yhdessä ja käydä esim. jumppaamassa. Se minua harmittaakin ehkä eniten etten kerkeä jumppaamaan. Tavoitteenani oli saada kiinteytettyä edes vähän sillä en viihdy tämän hetkisessä vartalossani ollenkaan. Tämän viikon lämpö- (tai pitäisikö sanoa kylmyys-) lukematkin ovat estäneet lenkkeilyn joten edes sitä ei ole tullut harrastettua. Täytyy kai kaivaa käsipainot esiin ensi viikkoa ajatellen jos sää ei lauhdu. Minä vain vihaan tylsää lihaskuntoharjoittelua (vaikka rakastan Les Millsin Body Pump tunteja), varsinkin kotona :) Täytyy kai kehittää jonkinlainen Body Pump ohjelma itselleni, että se olisi mielekkäämpää. Onneksi on muuten tuo piha niin koirat sentään pääsevät ulos riehumaan, vaikka eivät nekään ole viihtyneet ulkona kovinkaan pitkään tällä viikolla. Rasittaa, kun pukeminen ja riisuminen kestää kauemmin kuin itse ulkoilu näillä keleillä :(

 Koirat riehuvat pihalla.

 Viime viikolla kävimme koirapuistoilemassakin.

 Pikavisiitti pihalla (taloyhtiöllä on iso, oma piha jossa on tilaa leikkiä, nyt se tosin on suurten lumikasojen peitossa).

*Kuulin muuten tässä hiljattain, että nestemäinen Panadol on parempaa ja vaikuttaa nopeammin kuin supot. Meillä on ollut molempia kotona vaikka olen itse ollut siinä uskossa, että supot vaikuttaisivat huomattavasti nopeammin.

Tästä tulikin näköjään tämmöinen kuvapläjäys :) Hauskaa viikonloppua!

Sydänääniä

Katsoin tänään ensimmäistä kertaa Sydänääniä ohjelmaa ja liikutuin kyyneliin asti kun eräs vauva syntyi kotisynnytyksellä siinä. Ja toisen kerran kun vauvan isosisko tuli katsomaan pikkuveljeään ensimmäistä kertaa ja toivotti tämän tervetulleeksi maailmaan. Olen katsonut paljon nk. synnytysohjelmia, mm. Vauva tulossa ja Vauvan tarina enkä nyt enää vähään aikaan ole niinkään liikkuttunut synnytyksistä kuin ennen omaa synnytystä ja sen jälkeen. En tiedä mikä tässä synnytyksessä oli niin erikoista, että se liikutti minua. Ehkä se, että se oli suomalainen perhe ja siten jollakin tapaa tuntui läheisemmältä? Tai sitten hormoonit ;)

Viime viikolla kun katsoin Farsor (Faijat) ohjelmaa ja siinä kuvattiin Kätilöopiston sairaalaa ulkopuolelta ja isoa nimikylttiä purskahdin myös kyyneliin. Jotenkin tuo paikan ja paikan nimen näkeminen aiheutti tunnekuohun enemmän kuin itse tapahtumat ohjelmassa. En oikein pidä tuosta ohjelmasta, tai tietyistä ihmisistä siinä paremmin sanottuna. Juuri Kättärillä synnyttänyt pariskunta, erityisesti mies, käy hermoilleni ja sanoinkin omalle miehelleni, että jos hän olisi ollut tuollainen tytön synnytyksessä olisin tirvaissut häntä :) En muutenkaan kestä hysteriaa ja hätääntynyttä säntäilyä, varsinkaan synnytyksessä.

I'm back in business!

Työt alkavat ensi viikolla ja teen töitä kolmena iltana viikossa sekä halutessani myös lauantaisin. Eli tyttöä ei tarvitse vielä laittaa hoitoon ja minä saan vähän tuntumaa työntekoon ettei kokopäiväiseksi meneminen tunnu sitten joskus niin rajulta muutokselta. Sopimus on toistaiseksi voimassaoleva (vakituinen), palkka parempi kuin edellisessä työpaikassani ja lisäkoulutuksistakin oli puhetta. Kuulostaa omasta mielestä todella hyvältä! :)

Nyt täytyy taas ruveta siivoamaan viikonlopun juhlia varten ja huomenna mennään ottamaan rokotuksia minulle ja miehelle.

Jännittää!

Menen huomenna käymään eräässä fysioterapiapalveluita tuottavassa yrityksessä keskustelemassa fysioterapeutin/hierojan (fysioterapeutti joka osaa ja jaksaa hieroa -> minulla on molemmista tutkinto) iltatöistä. Ystäväni joka on samassa "konsernissa" töissä apuvälineteknikkona kertoi, että heillä on nyt pulaa iltatyöntekijästä ja hän olikin jo "pedannut" paikkaa minulle.

Hieronnoista ja hierojan töistä en ole laisinkaan huolissani ja tiedän osaavani sen vaikka unissani mutta se fysioterapia osuus hieman pelottaa, kun kyseisen yrityksen asiakaskunta on täysin erilainen kuin se minkä kanssa olen tehnyt töitä aiemmin. Ja kun minulla ei vielä niin kauhean paljon työkokemusta ole ja nyt olen vielä ollut reilun vuoden "poissa pelistä"... Nainen, jota menen tapaamaan, kuulosti todella mukavalta ja hän melkein komensi minua ottamaan tytön mukaani kun kerroin ettei meillä oikein ole ketään joka voisi päiväsaikaan häntä hoitaa :)

Nyt suunnittelen jo kaivavani esiin opiskelukirjani ja muut fysioterapiaan liittyvät opukset mitä kotoa löytyy :) Oikeastaan se on hyvä, että tyttö tulee mukaani niin tilanne on väkisinkin hieman rennompi kuin "oikea" työhaastattelu. Iik, jännittää!

"Egna barn och andras ungar"

Suoraan käännettynä "Omat lapset ja toisten kakarat". Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja viimeiset 2 vuotta ennen raskautumista olin todella kovassa "vauvakuumeessa". Halusin lapsia heti mutta mies ei ollut vielä silloin valmis. Ehkä ihan hyvä, että odotimme sillä tuntuu, että nyt oli juuri oikea aika lapselle. Vaikka itse kammoksun ajatusta "sitten kun aika on oikea lapselle; kun on ammatti, vakituinen työ, oma koti jne." (tiedän erään joka näin ajattelee ja vie asiaa äärimmäisyyksiin...). Vakituisesta työstä voi saada potkut eikä vuokra-asunto ole omaa kotia huonompi vaihtoehto lapsen kannalta. Tietysti olen sitä mieltä, että perusasiat pitäisi olla kunnossa kun lapsia hankkii; pitäisi olla ainakin sen verran tuloja, että perhe pärjää ja turvallinen ja kunnollinen koti lapselle ja vanhempien pitäisi olla valmiita vanhemmuuteen (vaikka siihenkin kasvaa raskauden ja lapsen myötä) ja tarpeeksi kypsiä.

Itselläni ei ollut vakituista työpaikkaa kun tulin raskaaksi, mies opiskeli vielä puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen vaikkakin hänellä oli osa-aikainen työpaikka jossa jatkoi täysipäiväisenä heti valmistuttuaan. Mutta toisaalta hänen palkassaan olisi huimasti toivomisen varaa parempaan, varsinkin kun minä olen kotihoidon tuella tällä hetkellä. Oman asunnon osto ei todellakaan osunut optimaalisimpaan elämäntilanteeseen mutta olemme pärjänneet ja saaneet jopa jonkun verran säästöön, jotta voin olla kotona tytön kanssa ja saamme kuitenkin asuntoa maksettua. Vaikka eihän niitä säästöjä haluaisi lyhennyksiin käyttää :)

Otsikolla ja pohjustuksella oli kuitenkin tarkoitus. Vaikka pidän lapsista kovasti ja halusin/haluan lapsia yli kaiken en oikein osaa olla muiden lasten kanssa. Viimeksi eilen tapasimme erään äidin ja 1,5 vuotiaan tytön pihallamme ja äiti hoki useaan, varmaan lähemmäs 10 kertaan, heidän 5 minuutin visiitin aikana kuinka ihana tyttömme on ja kuinka suloinen yms. hän on. Tietenkin pidän muiden lapsista ja mielestäni he ovat (useinmiten) suloisia, söpöjä ja kauniita, mutta en oikein osaa ilmaista sitä samalla tavalla kuin monet muut. Itse tulen hieman vaivautuneeksi kun muut äidit ihastelevat tyttöämme ja yritän sitten väkisin kehua heidänkin lapsiaan. Olenko outo? Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa vai olenko yksin "ongelmani" kanssa? :)

Jos siis tapaatte minut enkä tajua kehua lastanne tarpeeksi en tee sitä tahallani, en halua olla törkeä tms. Olen varmasti sitä mieltä, että lapsenne on suloinen ja ihana! :) Vaikka jokaisen vanhemman mielestähän ne omat lapset ovat maailman ihanimipia, "ei ne meidän lapset vaan muiden kakarat" :)

Aika juoksee

Huh, nyt on meno ollut niin haipakkaa etten ole kerennyt tänne päivittämään laisinkaan. Tulimme tytön kanssa Ruotsista perjantaina jossa olimme reissussa ihan kahdestaan. Mies taas on ollut työmatkalla, ensin viikon ja muutaman kotipäivän jälkeen taas puoli viikkoa. Tämä viikonloppu onkin täynnä ohjelmaa, eilen olimme sukulaisteni luona syömässä, tänään menemme miehen kanssa "treffeille" ihan kahdestaan kun tyttö menee kummisedälleen hoitoon ja huomenna vietämme itsenäisyyspäivää hyvän ruoan parissa äitini, siskoni ja tätini kanssa.

Kaikki koossa

Mies on ollut työmatkalla tämän viikon ja kotiutui hetki sitten, ihanaa! Nyt on taas koko perhe koossa <3

Kuva: Miika Ylhäinen

Mökkielämää

Saavuimme eilen illalla miehen isovanhempien mökille. Näin myöhään vuodesta emme olekaan koskaan olleet täällä ja voin sanoa, että ulkona on kylmä! Mutta on täällä ihanaa, lumi ja talvinen sää, mökin lämpö ja takkatuli.

Mökkiterveisin!

Ja se det snöar, ja se det snöar!

Tyttö heräili vielä viime yönä ja kahden maissa katselin ikkunasta ulos kun lumihiutaleet tupruttelivat hiljalleen maahan. Pihan kivilaatat näkyivät silloin vielä selvästi mutta seitsemältä koko piha olikin jo paksun lumikerroksen peitossa. Ihanaa! Harmi vain, että lumi luultavasti sulaa pois. Minun puolesta talvella saisi olla yhtä paljon lunta kuin viime vuonna, talvi tuntui kerrankin talvelta!

Kävimme ensin lenkillä jonka jälkeen tyttö nukkui hetken vaunuissa ja hänen herättyään kävimme ihmettelemässä lunta pihalla. Mamman heittämät lumipallot olivat tytön mielestä erityisen hauskoja. Meidän pitäisi hankkia pulkka talvea varten mutta olenkin miettinyt millainen kannattaisi hankkia. Muistaakseni joku moitti vauvapulkkia, en muista miksi mutta olen itsekin ajatellut, että se ei ehkä ole kovin pitkäikäinen. Toisaalta taas mietityttää pysyykö tyttö kyydissä tavallisessa pulkassa...

 

Viimeiset kuvat ovat viime talvelta

Maitotyttö

Hehee, väsymys oli jotenkin oli havaittavissa tänään kun käytiin kaupassa. Miehellä oli kori ja minä lastasin maidot matkarattaiden tavarakoriin. Maksettiin tavarat ja mentiin autolle ja kun purettiin tyttö rattaista huomattiin, että maidot jäikin maksamatta. Kipitin kiltisti 4 litraa maitoa kainalossani takaisin kauppaan ja samalle kassalle ja selitin asiani ja hän vaan nauroi ja kiitteli rehellisyyttäni. Nyt olenkin saanut kuulla naljailuja mieheltä koko illan kuinka olen maitovaras :)

Saimme tytön kanssa nukuttua ihan hyvät päiväunet aamupäivällä ja tyttö vielä toiset iltapäivällä. Nyt tyttö on nukkunut hyvin tähän saakka, toivotaan että loppuyökin sujuu! Hyvää yötä! :)