Kesäreissu, vol. 1

Olimme heinäkuun alussa äitini ja tytön kanssa reissussa, pohjoisessa mistä äitini on kotoisin. Reissu oli todella onnistunut ja mukava, en olekaan ollut pohjoisessa neljään vuoteen töiden vuoksi ja oli mukava nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Ajettavaa tuli reilu 700 km per suunta ja yövyimmekin niin meno- kuin tulomatkallakin noin puolessa välissä. Yleensä olemme ajaneet koko matkan putkeen mutta nyt helteiden, tytön ja äitini (väitti tulleensa vanhaksi) vuoksi päätimme jakaa kilometrit kahdelle päivälle.

Matkalla pysähdyimme Vaskikelloon syömään. Pyrimme suosimaan pieniä paikkoja suurien huoltoasemien sijaan ja onhan pienet, tunnelmalliset kahvilat ja paikalliset ruokapaikat huomattavasti mukavempia kuin jokin ABC-asema joka löytyy lähes joka paikkakunnalta nykyään.

Vaskikellossa tytöllä riitti ihmettelemistä kaikissa kelloissa jotka soivat vuorotellen.

Harmiksemme noita pieniä, mukavia paikkoja ei enää löydy kovinkaan montaa valtateiden varrelta. Ehkä niitä täytyy ruveta etsimään pikkukaupunkien ja kylien keskustoista...

Omat koirat jätin miehen hoidettavaksi kotiin mutta matkaseurueeseemme kuului äidin 12-vuotias espanjalaissyntyinen koira, jonka olen itse tuonut 14-vuotiaana Espanjasta. Harmi etten tajunnut ottaa kuvaa auton sisältä, takapenkistä, se oli nimittäin melko täyteen pakattu. Oli tetriksen pelaamisesta nuorena jotain hyötyä ;)

Pohjoisessa, Keminmaalla, vietimme aika monta päivää ottaen rennosti, Kemijoen rannalla makoillen ja uiden. Vaikka olimme sen verran pohjoisessa ei helteiltä kuitenkaan säästytty, onneksi Kemijoen vesi oli kuitenkin niin vilpoista, että pulahtamisesta oli hyötyä. Täällä etelämpänä kun vedet ovat jo niin lämpimiä ettei uiminen edes vilvoita kunnolla.

Kaunis Kemijoki

Myös tyttö loikoili rannalla ja vilvoitteli varpaitaan Kemijoessa:

Mutta on tämä kesä ollut aivan ihana, kun kerrankin saa nauttia helteistä. Kaupungissa oleminen ahdistaa vain sen vuoksi ettei ole omaa uimarantaa. Mikäli asuisimme veden äärellä ei minulla olisi valittamisen sanaa. Ja eihän meiltä onneksi ole kovinkaan pitkä matka läheiselle uimarannalle (vaikka vesi ei olekaan kovin kehuttavaa)!

Tyttö 6 kk

Kuuden kuukauden iässä tyttö muun muassa
- hymyilee, nauraa ja "puhuu" vastavuoroisesti
- tunnistaa jo selkeästi tietyt ihmiset ja iloitsee heidät nähdessään
- vierastaa silloin tällöin vieraampia ihmisiä
- on välillä hyvin "mammig" eli haluaa olla sylissä, erityisesti äidin sylissä
- ilmaisee mielipiteensä selvästi, niin tyytymättömyyden kuin tyytyväisyydenkin
- osaa kääntyä selältä vatsalleen ja vatsalta selälleen, molempien kylkien kautta mutta vasen huomattavasti vahvempi
- ryömii eteenpäin kuin mato tai mittarimato
- pyörii itsensä ympäri viisarimaisesti niin selällään kuin vatsallaankin
- yrittää kovasti oppia konttaamaan, takapuoli nousee ja jalat ponnistavat pientä vartaloa eteenpäin
- nostaa ylävartaloaan korkealle ojentaen kädet suoriksi
- mutta ei vielä osaa yhdistää näitä taitoja jotta pääsisi konttaamaan eteenpäin
- omistaa jo kaksi hammasta, ala-etuhampaat, ja kokeilee niitä surutta minuun (melko kivuliasta imettäessä...)
- on maailman ihanin ja kaunein lapsi, tärkeintä elämässäni

Tyttö jahtaa heijastuksia ja varjoja :)

Kasvaakko vaiko ei kasvaa...

Tämä kirjoitus piti julkaista jo 7.7 mutta jostain syystä se jäi piiloon... Mutta tässä se nyt tulee :)

Me olemme nyt ravanneet tytön kanssa neuvolassa vähän väliä. Rutiinikäyntien lisäksi olemme nyt kahdesti joutuneet kasvukontrolliin koska tytön paino ei ole noussut niin paljoa kuin voisi ehkä toivoa. Tytön paino on koko ajan mennyt miinuskäyrällä mutta pituutta on kuitenkin tullut aina hyvin. 4 kuukautisneuvolassa kasvu oli kuitenkin kokonaisvaltaisesti vähäisempää kuin aiemmin, myös pituuden osalta ja jouduimmekin siksi kasvukontrolliin 4,5 kk iässä. Silloin kasvua oli taas tullut huimasti, enemmän kahden viikon aikana kuin edellisen kerran 4 viikon aikana. Viime viikolla meillä oli 5 kuukautisneuvola ja taas kasvu oli hitaampaa, kahdessa viikossa oli tullut vain 95 grammaa painoa. Tänään kävimme taas kasvukontrollissa koska lädemme huomenna pohjoiseen emmekä ole täällä ensi viikolla. Nyt painoa oli taas tullut enemmän (120 g) vajaassa viikossa kuin viimeksi 2 viikossa. Äh, mene ja tiedä. Suunta on koko ajan ollut oikea mutta kasvu tapahtuu näköjään pienissä pyrähdyksissä.

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä, tein sen päätöksen jo ennen tytön syntymää, että mikäli vain mahdollista imetän 6 kk ikään saakka kuten suositukset ovat vaikka se sitookin minua enemmän ja rajoittaa omia tekemisiä, varsinkin kun tyttö ei ole hyväksynyt tuttipulloa. Tyttö on kuitenkin maistellut jo kiinteitä muutaman viikon ajan sillä meillä harjoitellaan sormiruokailua. Tyttö ei siis syö soseita vaan keitän perunaa, porkkanaa ja parsakaalia koknaisena joita annan sitten sopivan kokoisina paloina joista tyttö saa hyvän otteen. Näiden lisäksi tuorekurkku, banaani, päärynä ja mango ovat tytön ruokalistalla. Ja kyllä jotain menee vatsaan saakka sillä vaipassa on ollut porkkanan palasia ja parsakaalin piperöitä :)

Lapsentahtisen sormiruokailun perusidea on, että lapsi saa maistella eri makuja ja koostumuksia omaan tahtiin, ilman että aikuinen määrää mitä ja kuinka paljon. Sen takia meilläkin tarjottimella on useaa eri makua jotta tyttö saa itse päättää mitä syö ja kuinka paljon. Soseita syödessähän lapsi usein saa vain yhtä makua kerralla ja ruokaileminen on enemmänki passiivista vanhemman määrätessä tahdin.

Luin joskus jotakin netin keskustelupalstaa jossa käytiin taistoa "sosevanhempien" ja "sormiruokailuvanhempien" välillä ja joku sormiruokailua vastaan oleva äiti väitti niiden vanhempien, jotka kannattavat sormiruokailua, olevan laiskoja kun lapset joutuvat syömään itse. En oikein voi mennä takuuseen tuosta. Vaikka tekisinkin itse soseet on minusta suurempi vaiva keittää ja höyryttää ruoat joka aterialle, soseet voisin tehdä suuremmissa satseissa ja pakastaa. Ja sormiruokailu on melko sotkuista hommaa kun pitää lasta, joka ei vielä osaa istua itse, sylissä ja yrittää pelastaa pöytään liiskaantuvia ja lattialle lentäviä ruokia . Ja kun lapsi saakin päähänsä päristellä ruoka suussa lentää se hienossa kaaressa :) Mutta en tuomitse soseiden syöttämistä, annamme varmaan itsekin ainakin hedelmä- ja marjasoseita tytölle jossain vaiheessa.

20.7: Pohjoisen reissulla alkoi tuntua, että tyttö tarvitsee lisää kiinteää ruokaa joten hän on nyt syönyt hedelmä- tai marjasosetta päivittäin. Perunat, porkkanat ja parsakaalit menevät vielä sormiruokailuna ja uutena makuna on nyt mukana bataatti. Aamuisin olen antanut soseen seassa veteen keitettyä riisipuuroa (paljaaltaan tyttö sylkee riisin ulos) koska viljoja tai lehmänmaitoa ei vielä saisi antaa. Täytyy kysyä ensi viikolla neuvolassa saisiko puuroja (viljaa) jo antaa, helpottaisi kun voisin keittää molempien aamupuurot yhdellä kertaa. Imetän kuitenkin edelleen mielestäni yhtä paljon kuin ennenkin ja etenkin iltaisin tyttö vaatii rintaa, että voi nukahtaa. Tuntuu ettei hän osaa rauhoittua ilman sitä.

2,5 kk häihin

Häät ovat 2,5 kk päästä ja nyt alkaa stressi pikkuhiljaa iskeä... Juhlapaikka varattiin reilu vuosi sitten mutta muut järjestelyt on aloitettu vasta tämän vuoden puolella. Muuten kaikki alkaisi olla melko lailla kunnossa mutta meikkaajani perui yllättäen enkä vielä ole löytänyt uutta tilalle joka tulisi kotiin tekemään meikin, ja tämän lisäksi puuttuu vielä hääbändi ja valokuvaaja.

Bändin suhteen meillä on monta vaihtoehtoa mutta mikään ei ole tuntunut siltä oikealta. Nyt vielä odotellaan yhdestä bändistä tietoa ja mikäli se vaikuttaa hyvältä niin sitten valitaan joko se tai yksi toinen joka on tällä hetkellä ykkössijalla. Valokuvaajan kanssa on ollut varmaan eniten ongelmia... En ymmärrä minkä vuoksi ihmiset eivät voi vastata sähköpostikyselyihin, edes sen verran, että ilmoittaisivat, että en kerkeä tai ei kiinnosta. Sen enempää en vaatisi mutta se, että ei edes vaivaudu kahta sanaa kirjoittamaan vastauksksi ärsyttää suunnattomasti. Haluaisin siis dokumentäärisen valokuvauksen, eli valokuvaaja olisi ikuistamassa valmistautumisesta lähtien iltaan saakka. Ja siihen en välttämättä tarvitsisi edes ammattivalokuvaajaa vaan ihan harrastelijakin kävisi, mutta en haluaisi velvoittaa ketään ystävistäkään siihen hommaan sillä he tulevat häihin ensisijaisesti vieraina. Itse hääkuvan voisimme sitten ottaa ammattilaisella, mutta täytyy nyt vielä etsiä ja kysellä.

Kutsut ym. askartelut halusin tehdä itse ja kutsut ovatkin askarteluiden osalta valmiit. Kutsutekstin printtaaminen on vaan ollut hieman hankalaa. En edes jaksa muistaa kuinka pitkään olen muokannut tekstiä ja asettelua eikä se ikinä ole kohdillaan. Meillä ei ole printteriä kotona ja mies on töissä printannut muokkaamani tekstit eikä hän ole kerennyt siellä niitä katsella sen enempää ja sitten minä olen kotona kiroillut kun ei taaskaan mikään muokkaus osunut kohdilleen ja taas sama homma seuraavana päivänä. Alunperin minulla oli tarkoitus saada kutsut postiin ennen juhannusta, nyt deadlinena olisi tämän viikon perjantai mutta jos tänään muokatut tekstit eivät ole hyvät niin ensi viikolle menee.

Tässä vielä ranskalaisin viivoin mitä on tehty ja mitä tekemättä:

Done:
- juhlapaikka varattu
- ruoat varattu
- vihkijä varattu
- avioliiton esteiden tutkintatodistus saatu
- hääpuku hankittu
- kampaaja varattu

To do:
- saada kutsut postiin
- löytää meikkaaja
- löytää hääbändi
- löytää valokuvaaja
- hankkia puku miehelle
- hakea juomat Virosta

Nämä ovat tämmöisiä "isompia" juttuja jotka ovat kriittisiä häiden kannalta mielestäni. Tämän lisäksi on tietysti paljon pienempiä asioita, kuten kengät (yhdet mahdolliset minulla jo on), alusvaatteet, alushame, ohjelmalehtiset, kukat (tulevat ehkä omasta puutarhasta) jne.

Nyt sänkyyn, meikkaajan ja valokuvaajan metsästys jatkuu huomenna! :)