Paluu arkeen

Tänään oli taas paluu arkeen. Koirat olivat koko viime viikon siskoni hellässä hoidossa, sillä hän oli lomalla ja pyysi, että saisi ottaa koirat heille. Hän ei ole vielä oikein tottunut elämään ilman koiraa, ja meille tuo järjestely sopi paremmin kuin hyvin kun viime viikkokin oli niin kylmä, niin ei tarvinnut lähteä tytön kanssa väkisin ulos.

Tänään kuitenkin huomasin, että joudumme hieman muuttamaan päiväohjelmaamme. Olemme tähän mennessä käyneet lenkillä (ilta)päivällä tytön päiväunien jälkeen, mutta nyt tyttö on pidentänyt päiväuniaan sen verran, ja etenkin jos hän nukkuu aamulla esim. tunnin normaalia pidempään, että aika menee vähän tiukille, varsinkin niinä päivinä kun menen töihin. Ja ihan oman itsenikin takia haluan keretä ulkoilemaan ennen töihin menoa. Joten huomisesta lähtien muutamme ohjelmaamme sen verran, että lähdemme ulkoilemaan aamupäivällä aamupalan ja leikkien jälkeen ja lenkin jälkeen syömme lounaan ja tyttö menee päiväunille. Luulisi unenkin tulevan hyvin kun on ulkoillut raittiissa ilmassa ensin :)

Täytyy vielä hehkuttaa vauvauintia, se on ehdottomasti parasta mitä olemme päättäneet tytön kanssa harrastaa. Tyttö rakastaa uimista, hän on niin innoissaan jo kun kävelemme autolta vauvauintipaikkaa kohti. Muut ryhmäläiset kutsuvat tyttöä leikkimielisesti "kurssin priimukseksi" :) Tyttö onkin nyt jo muutamia kertoja uinut aivan itse kellukkeilla. Räpylät ovat vielä vähän liian isot eivätkä pysy jaloissa, mutta ne auttaisivat tyttöä pysymään enemmän vaakatasossa, nyt hän ui täysin pystysuorassa asennossa.

 Kuvat ovat viime syksyltä kun vauvauinnissa oli valokuvaaja paikalla

Mielikuvitus loppuu

Nyt alkaa mielikuvitus pikku hiljaa loppua, en meinaa enää keksiä mitä söisin. Tällä hetkellä proteiinit ällöttää ja hiilihydraatit ja kasvikset ovat ainoita ruokia joita pystyn syömään. Onneksi en karppaa juuri nyt! :) Olen syönyt leipää, näkkileipää, puuroa, perunoita eri muodossa ja pastaa. Alkaa vaihtoehdot loppua :)

Haluaisin kuitenkin taas jossain vaiheessa karpata, luulen että se sujuisi melko helposti kun syön useinmiten kotona. Viimeksi kun miehen kanssa karpattiin söin työpaikan ruokalassa eikä ruokavalion noudattaminen aina ihan onnistunut.

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä! Tyttö oli iloinen ja tyytyväinen, äiti pääsi jumppaamaan ja kiertelemään kauppoja (tytön kanssa) samalla kun isä teki remonttia (tai tarkoitus ainakin oli ;) ) naapurin kanssa ja illalla syötiin todella hyvin koko perhe. Saunottiin ja kylvettiin vielä tytön kanssa ja jospa äitikin pääsisi kohta jo sänkyyn.

Omaa ja yhteistä aikaa

Olen nyt kahtena viikkona tehnyt töitä ja jo nyt huomaan, että oma sekä miehen kanssa vietetty yhteinen aika on jäänyt todella vähälle. Päivisin olen tytön kanssa, joka tällä hetkellä on kiukkuinen kuin ampiainen tai itkee ja roikkuu lahkeessa kiinni jos en pidä häntä sylissä samalla kun teen ruokaa tai tiskaan tms. Sohvalla tai lattialla istuessani tyttö kiipeää syliin tai kiehnää kyljessäni kiinni. "Valitin" joskus aiemmin siitä kun tyttö ei ole ollut mikään sylivauva ja odotin sitä aikaa kun hän haluaa olla lähellä, halata jne. Nyt se aika on tullut, mutta tämä eroahdistus vaikeuttaa kyllä kotiaskareiden ja muiden asioiden hoitamista. Mutta onhan se ihanaa kun tyttö tulee spontaanisti halaamaan, antamaan pusuja, "nosailemaan" (eskimopusuttelua) ja haluaa istua sylissä ja lukea kirjaa.

 Myös lelut saavat osansa pusuista ja "nosailuista" ja niiden (kuin myös ihmisten ja koirien) silmiä, nenää ja suuta ihmetellään ja kokeillaan sormella :)

En tiedä johtuuko tämä eroahdistus nyt siitä kun minä olen ollut iltaisin poissa, vaikka kyse onkin vaan 3 illasta viikossa. Ainakin se ajoittuu juuri näille 2 viime viikolle. Kehityksellisesti tähän ikään ajoittuu normaalistikin eroahdistusta mutta olisiko töihinmeno laukaissut sitten sen? Tämän lisäksi tytölle on tulossa kulmahampaat alas, muita en ole kerennyt näkemään kun pieni suu käy niin nopeasti ja puree ihan hiton kovaa. Ilmeisesti nämä hampaatkin vaivaavat ja valvottavat öisin. Tyttö heräilee jatkuvasti ja kun kahtena iltana kokeilimme antaa särkylääkettä* yöksi, nukkui tyttö heti yöt läpi. Viime yöksi mies oli unohtanut antaa särkylääkkeen niin juoksin taas 5 kertaa tytön huoneessa. Voisiko hampaat pistää vähän vauhtia ja tulla sieltä ikenien läpi, kiitos?!

 Muutama mustelma ja kuhmu viime viikonlopulta kun tyttö oli yliväsynyt eikä pysynyt pystyssä, mutta ei vaan nukkunut päiväunia. Tässä seuraus :)

Miehen kanssa näemme tällä hetkellä viikolla aika vähän eikä omaa aikaa juurikaan jää, maanantaisin olemme koko perhe vauvauinnissa, ti-to vaihdamme vahtivuoroa lennosta ja minä tulen kotiin 21.15 ja 22.00 välisenä aikana. Viikonloppuisin sitten on aikaa olla yhdessä ja käydä esim. jumppaamassa. Se minua harmittaakin ehkä eniten etten kerkeä jumppaamaan. Tavoitteenani oli saada kiinteytettyä edes vähän sillä en viihdy tämän hetkisessä vartalossani ollenkaan. Tämän viikon lämpö- (tai pitäisikö sanoa kylmyys-) lukematkin ovat estäneet lenkkeilyn joten edes sitä ei ole tullut harrastettua. Täytyy kai kaivaa käsipainot esiin ensi viikkoa ajatellen jos sää ei lauhdu. Minä vain vihaan tylsää lihaskuntoharjoittelua (vaikka rakastan Les Millsin Body Pump tunteja), varsinkin kotona :) Täytyy kai kehittää jonkinlainen Body Pump ohjelma itselleni, että se olisi mielekkäämpää. Onneksi on muuten tuo piha niin koirat sentään pääsevät ulos riehumaan, vaikka eivät nekään ole viihtyneet ulkona kovinkaan pitkään tällä viikolla. Rasittaa, kun pukeminen ja riisuminen kestää kauemmin kuin itse ulkoilu näillä keleillä :(

 Koirat riehuvat pihalla.

 Viime viikolla kävimme koirapuistoilemassakin.

 Pikavisiitti pihalla (taloyhtiöllä on iso, oma piha jossa on tilaa leikkiä, nyt se tosin on suurten lumikasojen peitossa).

*Kuulin muuten tässä hiljattain, että nestemäinen Panadol on parempaa ja vaikuttaa nopeammin kuin supot. Meillä on ollut molempia kotona vaikka olen itse ollut siinä uskossa, että supot vaikuttaisivat huomattavasti nopeammin.

Tästä tulikin näköjään tämmöinen kuvapläjäys :) Hauskaa viikonloppua!

Päähänpinttymä

Katselin tässä eräs ilta välikausivaatteita tytölle ja törmäsin Ticket to Heavenin aivan ihanaan anorakkiin. Ja nyt se olisi pakko saada, en vain tiedä mistä. En löydä oikeaa kokoa mistään, tuo taitaa olla jotain vanhaa mallistoa. Huuto.netistä löysin koon 80 anorakin + housut mutta haluaisin sen koossa 86 tai 92 jotta takki menisi vielä ensi syksynä tytölle. Eli jos joku osaa vinkata nettikauppoja (aika monta olen jo kolunnut läpi) tai ihan liikkeitä mistä Ticketin vaatteita löytyisi.

Hakusessa siis tämä Ticket to Heavenin (kuva lainattu) Nicko anorakki, harmaa-musta tähtikuviolla, koossa 86 tai 92. Tai jos joltain sattuisi kotoa löytymään ihan sattumalta yksi kappale ylimääräistä anorakkia ostan mielelläni myös käytettynä :)

Uutta sähköä

Lauantaina kävimme Isku Keittiössä tilaamassa Tank Indoorin tilanjako-oven lastenhuoneen ja työhuoneen väliin. Toimituksessa kestää n. 4-5 viikkoa joten siinä ajassa pitäisi väliseinä ja lattia saada aikaiseksi :) Mies otti jo hyvän lähdön kun sai naapureiden kanssa vedettyä sähköjä uusiksi yläkertaan. Nyt pikku-eteisessä (=tuulikaappi) roikkuu kasa piuhoja "sähkökaapin" luukusta jotka täytyy myöhemmin kytkeä. Myös katon sisässä pitää vielä vetää piuhoja ja kaapeleita jotta pistorasiat ja katkaisijat tulevat oikeille paikoilleen. Tiistaina jatkuu tämä urakka ja ehkä ensi viikonloppuna saamme ensimmäiset tukipuut pystyyn :)

Kuva lainattu Tank Indoorilta

Meile tulee nyt siis tuommoinen musta lasi ilman mitään jakoja ja alumiinikehyksillä. Päädyimme Tankin oveen koska sitä on kovasti kehuttu jämäkäksi ja hyvin toimivaksi ja se tuntui todella hyvältä. Toinen vaihtoehto oli Mirror Linen ovi mutta heillä se olisi tullut kahdella lasilla jolloin hinta nousi ja painoa tuli huomattavasti lisää mikä hankaloittaisi oven saamista yläkertaan (oven koko 150 x 240). Kävimme kyllä K-raudassakin kyselemässä tarjouksia Inaria-ovista mutta päädyimme tuohon Tankiin vaikka se hieman kalliimmaksi tuleekin. Ajateltiin kuitenkin, että tilanjakajana oven on hyvä olla jämäkkää ja vakaata tekoa, varsinkin jos lapset sitä rullailevat edes takaisin eikä haluttu riskeerata ottamalla kaikista halvinta vaihtoehtoa.

Nyt vielä jännätään miten saamme oven yläkertaan. Meidän rappuset ovat melko ahtaat ja u-malliset jolloin tuon kokoinen ovi ei välttämättä mahdu kääntymään. Olemme mittailleet ja se mahtuu ehkä juuri ja juuri mutta sen näkee sitten. Toinen vaihtoehto on jumpata ovi parvekkeen kautta kodinhoitohuoneeseen/kylppäriin ja sieltä omalle paikalleen. Tässä saattaa vaan tulla vessan seinä vastaan eräässä käännöksessä mutta se joudutaan ennemmin tai myöhemmin purkaa joka tapauksessa wc-remontin yhteydessä eli hätä ei olisi niin suuri. Ja mitäs nyt yhdestä seinästä, ollaanhan me käyty vessassa ilman ovea jo yli vuoden :)

Sydänääniä

Katsoin tänään ensimmäistä kertaa Sydänääniä ohjelmaa ja liikutuin kyyneliin asti kun eräs vauva syntyi kotisynnytyksellä siinä. Ja toisen kerran kun vauvan isosisko tuli katsomaan pikkuveljeään ensimmäistä kertaa ja toivotti tämän tervetulleeksi maailmaan. Olen katsonut paljon nk. synnytysohjelmia, mm. Vauva tulossa ja Vauvan tarina enkä nyt enää vähään aikaan ole niinkään liikkuttunut synnytyksistä kuin ennen omaa synnytystä ja sen jälkeen. En tiedä mikä tässä synnytyksessä oli niin erikoista, että se liikutti minua. Ehkä se, että se oli suomalainen perhe ja siten jollakin tapaa tuntui läheisemmältä? Tai sitten hormoonit ;)

Viime viikolla kun katsoin Farsor (Faijat) ohjelmaa ja siinä kuvattiin Kätilöopiston sairaalaa ulkopuolelta ja isoa nimikylttiä purskahdin myös kyyneliin. Jotenkin tuo paikan ja paikan nimen näkeminen aiheutti tunnekuohun enemmän kuin itse tapahtumat ohjelmassa. En oikein pidä tuosta ohjelmasta, tai tietyistä ihmisistä siinä paremmin sanottuna. Juuri Kättärillä synnyttänyt pariskunta, erityisesti mies, käy hermoilleni ja sanoinkin omalle miehelleni, että jos hän olisi ollut tuollainen tytön synnytyksessä olisin tirvaissut häntä :) En muutenkaan kestä hysteriaa ja hätääntynyttä säntäilyä, varsinkaan synnytyksessä.

Viime viikon kinkerit

Tytön syntymäpäiviä vietettiin viime viikonloppuna kahteen otteeseen, lauantaina sukulaisten kanssa ja sunnuntaina ystäviemme seurassa. Vieläkin oli jonkin verran sairastapauksia ja osa jäi sen takia pois ja osalla taas oli töitä tms. Joka tapauksessa meille jäi aivan älytön määrä kakkuja ja mokkapaloja yli, olemme syöneet niitä koko viikon ja mies on vienyt niitä töihinkin. Mutta edelleen olisi reilu puolikas juustokakkua jääkaapissa, poishan se täytyy heittää :(

 

Lauantain mangojuustokakku, jossa itse tehdyt lehtikoristeet (tein ensimmäistä kertaa). Juustokakun kiillepinta ei oikein pitänyt pakastamisesta ja siitä tulikin tuollainen ruma röpelöinen :(

Sunnuntain mangojuustokakku perhoskoristeineen (ei niin onnistunut). Pinta samanlainen röpelöinen pakastamisen jäljiltä.

Tein hieman kokeiluja ja yhdistin oikeastaan 2 eri reseptiä mangojuustokakkuun. En ole ihan varma mitä mieltä olen, näissä kakuissa maistui melko voimakkaasti sitruuna kun laitoin purkin sitruunarahkaa per kakku. Tein myös tytölle oman kakun, koska hän ei ole syönyt oikeastaan mitään makeaa hedelmiä yms. lukuun ottamatta. Tytön kakun pohjassa oli hyvin vähän sokeria mutta täytteet ja kuorrutteet olivat kaikki "vauvansyötäviä"; banaania, mansikkaa, rahkaa (maitorahka + huohukerma) ja päällä mangososetta. Koristelut jäi kuitenkin tytöllä syömättä :) En muista olenko maininnut, että tyttö pitää jostain syystä kovasti kissoista joten kakusta tuli luonnollisesti kissakakku. Oranssi kissa mustin raidoin :) Olen melko ylpeä ensimmäisestä "lastenkutsu-kakustani" vaikka lapsia ei kutsuilla kovin montaa ollutkaan.

Raidat, suu, viikset ja silmien keskus muotoiltu Kick-lakritsitoffee patukoista, nenä sydänkarkki ja silmät ässä mix karkkeja.

 Tytön kanssa puhallettiin kynttilä sammuksiin.

Tyttö juuri heränneenä viimeisiä vieraita varten, vasen puoli kasvoista vielä painaumia täynnä :) Lapsivieraat olivat tytön mielestä kaikista mukavampia vieraita, niitä saisi olla lisää ja useammin.

Tänään haettiinkin sitten tytön syntymäpäivärahoilla (pyydettiin sukulaisilta sponssausta kun tyttö sai niin kamalan paljon leluja ja vaatteita joululahjaksi) uusi turvaistuin ja nyt tyttö voikin sitten matkustaa seuraavat 2-3 vuotta tuossa istuimessa. Voisin kirjoittaa noista turvaistuimista ihan erikseen kun ainakin itse olen kovasti pähkäillyt ja vatvonut niiden kanssa, mikä kannattaa ostaa, mikä on turvallinen yms.

I'm back in business!

Työt alkavat ensi viikolla ja teen töitä kolmena iltana viikossa sekä halutessani myös lauantaisin. Eli tyttöä ei tarvitse vielä laittaa hoitoon ja minä saan vähän tuntumaa työntekoon ettei kokopäiväiseksi meneminen tunnu sitten joskus niin rajulta muutokselta. Sopimus on toistaiseksi voimassaoleva (vakituinen), palkka parempi kuin edellisessä työpaikassani ja lisäkoulutuksistakin oli puhetta. Kuulostaa omasta mielestä todella hyvältä! :)

Nyt täytyy taas ruveta siivoamaan viikonlopun juhlia varten ja huomenna mennään ottamaan rokotuksia minulle ja miehelle.

Jännittää!

Menen huomenna käymään eräässä fysioterapiapalveluita tuottavassa yrityksessä keskustelemassa fysioterapeutin/hierojan (fysioterapeutti joka osaa ja jaksaa hieroa -> minulla on molemmista tutkinto) iltatöistä. Ystäväni joka on samassa "konsernissa" töissä apuvälineteknikkona kertoi, että heillä on nyt pulaa iltatyöntekijästä ja hän olikin jo "pedannut" paikkaa minulle.

Hieronnoista ja hierojan töistä en ole laisinkaan huolissani ja tiedän osaavani sen vaikka unissani mutta se fysioterapia osuus hieman pelottaa, kun kyseisen yrityksen asiakaskunta on täysin erilainen kuin se minkä kanssa olen tehnyt töitä aiemmin. Ja kun minulla ei vielä niin kauhean paljon työkokemusta ole ja nyt olen vielä ollut reilun vuoden "poissa pelistä"... Nainen, jota menen tapaamaan, kuulosti todella mukavalta ja hän melkein komensi minua ottamaan tytön mukaani kun kerroin ettei meillä oikein ole ketään joka voisi päiväsaikaan häntä hoitaa :)

Nyt suunnittelen jo kaivavani esiin opiskelukirjani ja muut fysioterapiaan liittyvät opukset mitä kotoa löytyy :) Oikeastaan se on hyvä, että tyttö tulee mukaani niin tilanne on väkisinkin hieman rennompi kuin "oikea" työhaastattelu. Iik, jännittää!

Ihmetyttää

Olimme muutama viikko sitten eräillä syntymäpäiväjuhlilla ja samaisissa juhlissa oli myös 2 lähes samanikäistä lasta kuin tyttö. Toinen lapsista, tyttö, on 1v 4 kk ja poika 11 kk. Tunnemme nämä lapset vanhempineen erittäin hyvin mutta emme näe heitä kovinkaan usein, juhlapyhinä ja syntymäpäivinä ym. merkkipäivinä. Seurasin juhlissa hieman lasten käyttäytymistä ja eritoten vanhempien (äitien) käyttäytymistä. Ihmettelin monia asioita suuresti ja keskustelimmekin näistä miehen kanssa juhlien jälkeen. Vaikka aina puhutaan, että toimitaan lapsen parhaksi ja "lapsen ehdoilla" niin rajansa kaikella mielestäni. Joskus "lapsen parhaaksi" vaatii hieman työtä eikä lapsi itse välttämättä pidä siitä. Mutta mielestäni se on meidän vanhempien tehtävä, ei olla lapsiemme parhaita ystäviä.

Riiviö tyttöni juhlatunnelmissa

(oikeasti hän käyttäytyi todella hyvin ja mallikkaasti, hän on erittäin vieraskorea eikä yleensä itke tai kiukuttele vieraiden läsnäollessa)

Esimerkkinä 11 kuinen poika, hän nyt vasta lähtenyt ryömimään ja osoittanut minkäänlaista halua lähteä liikkeelle. Eikä siinä mitään, jokainen kehittyy omaan tahtiinsa eikä tytöllä olisi tarvinnut minun puolesta olla minkäänlaista kiirettä lähteä liikkumaan vielä, olisin mieluusti pitänyt hänet vauvana vähän pidempään kun se aika joka tapauksessa menee niin uskomattoman nopeasti. Mutta kun tämän pojan "kehittymättömyys" on mielestäni seurausta siitä, että äiti kantaa häntä ihan koko ajan ja joka paikkaan (ja äiti valittaa kuinka selkä ja hartiat kipeytyvät kun poikaa TÄYTYY kantaa koko ajan ja hän painaa jo niin paljon). Lapsi on hyvin harvoin lattialla, ja jos on niin hän on kävelytelineessä (josta minulla on melko negatiivinen mielipide), joten hän ei pääse harjoittelemaan motorisia taitojaan eikä hänelle näin ollen tule minkäänlaista tarvetta pyrkiä omin voimin eteenpäin (kun häntä kannetaan joka paikkaan). Meillä ainakin tyttö on pienestä pitäen ollut lattialla sekä selällään että vatsallaan ja hänestä huomasi kuinka hänelle tuli tarve ja halu päästä liikkeelle, hän turhautui kun ei päässyt eteenpäin.

Toisena esimerkkinä 1v 4kk tyttö
a) joka herää aamuisin klo. 04.00 ja menee nukkumaan klo. 19.00. Hänen äitinsä opiskelee mutta jättää opintonsa nyt kesken koska ei jaksa aamuherätyksiä. Yritin ehdottaa heille rytmin siirtämistä niin, että he valvottaisivat lasta illalla pidempään jolloin hän luultavasti nukkuisi aamulla myös pidempään. He kertoivat, että olivat kokeilleet tätä KERRAN ja seurauksena oli se, että lapsi heräsi yhtä aikaisin mutta nukkui pidemmät päiväunet. Voi äly hoi sentään! Älkää antako lapsen nukkua niin pitkiä päiväunia, herättäkää hänet niiltä ja kokeilkaa rytmin siirtämistä pidempään. Eihän unikoulukaan onnistu heti ensimmäisellä kerralla vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä ja sitoutumista! Minusta on älytöntä luopua omista opinnoista tuon vuoksi, miten hän ikinä voi sitten joskus käydä töissäkään.
b) jota "kielletään palkitsemalla". Juhlissa lapsi kävi kahmimassa pöydiltä ja muiden lautasilta herkkuja, otti "kiellettyjä" tavaroita hyllyistä ja töni ja löi muita lapsia yms. ja hänen äitinsä kielsi häntä tekemästä näitä asioita tarjoamalla hänelle näitä samoja herkkuja mitä hän kävi muiden lautasilta napsimassa. Vaikka lapset eivät vielä vuoden iässä ihan ymmärrä kieltämistä (meillä tyttö ymmärtää tiettyjen asioiden kieltämisen mutta tekee niitä välillä kiellosta huolimatta) niin en usko tuommoiseen harhauttamiseenkaan. Se olisi mielestäni ihan suositeltavaa, että lapsi harhautettaisiin kielletystä toiminnasta jollakin toisella, esim. "tule hakemaan pallo" tai "tule tanssimaan äidin kanssa" mutta se, että lapselle sanotaan "saat kakkua jos tulet tänne (lyömästä XXX)" tai "tule katsomaan, äitillä on kakkua (tai muuta herkkua)", ei mielestäni oikein tue tasapainoista lapsenkasvatusta.

Enkä nyt mitenkään yritä sanoa, että me olisimme mitään mallivanhempia tai, että meidän kasvatustapamme olisi kaikista paras tai ainoa oikea tapa. Ihmettelen vain kuinka vanhemmat tekevät karhunpalveluksia itselleen ja lapsilleen ja sitten näitä tekoja selitellään sillä kun lapset tahtovat/eivät tahdo, sillä, että "se on XXX:n parhaaksi" tai sillä, että "se nyt vain on näin". Minkään ei mielestäni tarvitse "vain olla niin". Asioille voi aina tehdä jotain, tai edes yrittää. Juhlien jälkeen aloin miettiä ovatko vanhemmat tänä päivänä liian laiskoja kasvattaakseen lapsiaan. Onko se yleistäkin, että lapsia lahjotaan ihan surutta (kyllä, tunnen "kiristys, lahjonta, uhkailu" "metodin" mutta tuossa mittakaavassa?)? Haluaisin uskoa, että eivät ole. Haluaisin uskoa, että kyllä tämän päivän lapsille vielä opetetaan hyviä käytöstapoja, että heidän kanssaan vietetään aikaa eikä televisio ja videot kasvata heitä. Haluaisin uskoa, että lapset pääsevät luontoon, maalle, tutustumaan kasveihin ja eläimiin, eivätkä "juppiudu" asuessaan Helsingin Eirassa tai mahdollisesti Punavuoressa.

Nukkekasvoinen tyttöni

Kasvattakaa lapsianne, heissä on tulevaisuus! ;)