Kaikki koossa

Mies on ollut työmatkalla tämän viikon ja kotiutui hetki sitten, ihanaa! Nyt on taas koko perhe koossa <3

Kuva: Miika Ylhäinen

Kenkiä ihmisille

Tämä ei ole mikään muotiblogi, eikä tule sitä koskaan olemaankaan joten asukokonaisuuksia, ostoksia tms. täältä tuskin koskaan tulee löytymään, mutta kun löysin erään blogin kautta Brandoksen kilpailun bloggaajille, jossa voi voittaa kenkälahjakortin en voinut vastustaa osallistumasta. Olen viime aikoina kironnut huonoa kenkävalikoimaani, sillä luottokenkäni, mustat löysävartiset saappaat, ovat sanomassa sopimustaan irti. Samoin useita vuosia sitten ostetut karvaiset talvisaappaat ovat menettäneet muotonsa ja lähinnä lonksuvat jalassa. Kyllähän kotoa löytyy vaelluskenkiä, koiran ulkoilutuskenkiä, lenkkareita, sisätreenikenkiä ja kumisaappaita mutta ne eivät oikein vastaa mielikuvaani trendikkäästä kotiäidistä, jota epätoivoisesti yritän välittää ulkomaailmalle, joskus hieman heikohkoin tuloksin (minut ruokaostoksilla collegehousuissa nähneet tietävät mistä puhun...) :D

Brandoksen saappaita selaillessani kävin kovaa taistoa Uggien ja näiden välillä, mutta päädyin lopulta näihin Tosca Blun nahkasaappaisiin.

Tosca Blu: Praga 

Mielestäni saappaat ovat kauniit ja ne sopisivat lähes kaikkien asukokonaisuuksien kanssa. Kiilakorko tekee saappaista hieman erikoiset ja ennen kaikkea ne mahdollistaisivat minun kävelyn. Osaan kävellä koroissa ja omistan myös useat korolliset kengät, mutta eihän niillä kauhean pitkiä aikoja jaksa seisoa/kävellä. Tai minä ainakaan, jalkoja alkaa särkeä ja päkiöitä polttelee. Ja tarkoitan nyt ihan kunnon kävelyä, useita kilometrejä esim. talvipakkasilla, ei kotiovelta autoon tms. Kiilakoroilla taas voisin kävellä vaikka kokonaisen vuorokauden, ne sopivat jalkaani erinomaisesti.

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 80 e kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Mökkielämää

Saavuimme eilen illalla miehen isovanhempien mökille. Näin myöhään vuodesta emme olekaan koskaan olleet täällä ja voin sanoa, että ulkona on kylmä! Mutta on täällä ihanaa, lumi ja talvinen sää, mökin lämpö ja takkatuli.

Mökkiterveisin!

Koruarvonta

Selailin taas minulle uusia blogeja ja eksyin blogista blogiin jne. Lopulta päädyin I Lilla Kamomillas Villa blogiin. Upeita kuvia kauniista sisustuksesta ja hienoista askarteluista, kunpa itsekin olisin yhtä aktiivinen :) Täällä voi osallistua koruarvontaan. Ja myös suomenkieliset voivat lukea blogin tekstejä kuvien katselun lisäksi, sillä Kamomilla kirjoittaa myös suomeksi.

Ja se det snöar, ja se det snöar!

Tyttö heräili vielä viime yönä ja kahden maissa katselin ikkunasta ulos kun lumihiutaleet tupruttelivat hiljalleen maahan. Pihan kivilaatat näkyivät silloin vielä selvästi mutta seitsemältä koko piha olikin jo paksun lumikerroksen peitossa. Ihanaa! Harmi vain, että lumi luultavasti sulaa pois. Minun puolesta talvella saisi olla yhtä paljon lunta kuin viime vuonna, talvi tuntui kerrankin talvelta!

Kävimme ensin lenkillä jonka jälkeen tyttö nukkui hetken vaunuissa ja hänen herättyään kävimme ihmettelemässä lunta pihalla. Mamman heittämät lumipallot olivat tytön mielestä erityisen hauskoja. Meidän pitäisi hankkia pulkka talvea varten mutta olenkin miettinyt millainen kannattaisi hankkia. Muistaakseni joku moitti vauvapulkkia, en muista miksi mutta olen itsekin ajatellut, että se ei ehkä ole kovin pitkäikäinen. Toisaalta taas mietityttää pysyykö tyttö kyydissä tavallisessa pulkassa...

 

Viimeiset kuvat ovat viime talvelta

Isänpäivä 14.11

Tämä tulee vähän myöhässä, mutta tulkoot. Meillä vietettiin ensimmäistä isänpäivää sunnuntaina, jos viime vuoden isänpäivää ei oteta mukaan laskuun jolloin annoin miehelle isyyspakkauksen. Tänä vuonna en keksinyt mitään kovinkaan erikoista miehelle, sillä hänellä on syntymäpäivät lokakuussa ja hänen syntymäpäivälahja oli sen verran arvokas etten ajatellut panostaa ihan hirveästi isänpäivälahjaan.

Kortin teimme äitini luona, eikä meillä ollut sormivärejä mukana joten piirsin tytön kädenjäljen lyijykynällä paperille, väritin sen mustalla liidulla ja leikkasin. Lopuksi kiinnitin sen kohotarroilla korttiin. Kortin sisällä on runo "Mistä on "Tytön" isi tehty" jonka keksin itse ja onnentoivotukset isänpäivän johdosta.

Itse lahja oli Muumipappa-kulho täytettynä miehen lempiherkuilla, lakuilla eli Kouvolan lakritsin tavallisilla lakuila ja Porvoon herkun täytelakuilla. Meillä ei kerätä muumimukeja, eikä kulhojakaan sen puoleen. Saimme häälahjaksi 4 muumikulhoa joita olin ihallut ja ajatellut ostaa. Hankin siis vain ne kulhot joista todella pidän ja jotka ovat kauniita tai hauskoja, sillä mielestäni mukeja ja kulhoja on monia melko tylsiäkin. Muumipappa-kulho ei väritykseltään ole kovinkaan "hauska" mutta kuva on mitä mainioin miehelle, sillä hän rakastaa kalastamista.

Kulhosta ja lakuista muodostui ihan vahingossa mustavalko-teema, jota kortinkin sitten täytyi noudattaa :) Rakastan teemoja! Eräänä jouluna siskoni joululahjat muodostivat pinkin teeman, joka lähti Tigin Bed Head Superstar tuotteista ja sisälsi lopulta myös ainakin pyjaman ja Lush:n kylpypalloja. Takaisin isänpäivään: iltapäivällä menimme oman isäni luokse syömään ja viettämään aikaa, emme näe kovinkaan usein joten oli mukavaa ettei tyttö vierastanut mofaa ja mofan perhettä.

Pukeutumisleikkejä

Tyttö on nyt viime aikoina hiffannut pukemisen. Hän suhtautuu pukemiseen samalla tavalla kuin ennnenkin, ei ole siitä oikein mitään mieltä. Ei protestoi, mutta ei hihku innostakaan. Mutta itsensä pukeminen on nyt uusi ja kiehtova asia. Hän ottaa vaatteen, oman tai jonkun muun, tai esim. viltin, pyyhkeen, no melkeinpä mikä vaan kangas käy, ja vetää sitä päänsä yli kuin paitaa pukiessa. Joskus hän onnistuu saamaan esim. minun tai miehen paidan (hihan) jumiin päähänsä ja sitten hän hihkuu ja kiljahtelee ilosta.

Tyttö onnistunut pukemaan oman pyjamansa

Tyttöä voisi seurata ja katsella vaikka koko päivän kun hän puuhastelee omiaan ja oppii koko ajan uutta. Tämä vauva-aika menee kyllä niin nopeasti, että täytyy välillä oikein muistuttaa itseä nauttimaan näistä hetkistä sillä kohta ne ovat jo ohi.

 

Pikku pupujussini (mamma auttoi sukkahousukorvien kanssa)

Taaperokärry vauvalle

Olimme muutama viikonloppu sitten (kuten lähes joka viikonloppu) tytön mummon luona ja tyttö saikin mummolta Brion hienon taaperokärryn, jolla hän voi harjoitella kävelyä, sillä hän työntelee tuoleja ja kävelee kaikkia huonekaluja pitkin. Vielä hän ei kuitenkaan kauheasti kävele kärryn kanssa, nousee kyllä sitä vasten seisomaan ja kovasti yrittää kiivetä kyytiin ja potkutella kärryllä kuin potkulaudalla :D

Koukataan tuttipullo kyytiin

Tuttipullo ajelulla

Minulla on muutama lelu jotka haluan tytölle hankkia, ja yksi niistä oli tämä Brion taaperokärry mustana. Itse asiassa muutkin lelut ovat Brion; iso musta mäyräkoira (minulla itsellä oli Brion pieni mäyräkoira joka oli värikäs vielä siihen aikaan), palikkalaatikko (laatikko jossa erimuotoisia reikiä ja niihin sopivia palikoita) sekä (rakennus)palikat. Palikat ja laatikon ottaisin mielelläni vanhempana versiona käytettyinä mutta kyseilyistä huolimatta ei lähipiiristä niitä ole löytynyt, isoa mäyräkoiraa ei taas ilmeisesti ole valmistettu kovinkaan pitkään joten sitä ei löydy kuin tätä uutta mustaa versiota.

Muuten tytön lelut ovat pääosin vanhoja ja käytettyjä, kuten esim. säkillinen pehmolelujani jotka odottavat tytön huoneen valmistumista jotta niille löydetään oma paikkansa. Muita leluja olemme saaneet esim. naapurin eläkeläispariskunnalta, joka on tyhjentänyt kaappejaan lapsenlapsiensa leluista joita he eivät enää käytä. Heiltä olemme saaneet mm. hienoja vanhoja puisia palapelejä, isoja Duplo-palikoita (vielä isompia kuin minulla itsellä on ollut, omani odottavat äitini luona tytön kasvavan vielä hieman) sekä erilaisia helistimiä.

Itse en edes haluaisi tytölle mitään uusia, hienoja "hitech-leluja" sillä minusta ne eivät ole kovinkaan hienoja. Minusta juuri vanhat ja puiset lelut ovat kaikista hienoimpia ja kauniimpia. Ja kauhistelen suuria lelumääriä mitä olen joissain kodeissa nähnyt (mm. velipuolellani, 17 v nuorempi, on kamala määrä leluja) ja jotenkin väkisin mietin, että leluilla on yritetty korvata yhteistä aikaa ja yhdessäoloa lapsen kanssa. Tietenkin lapset toivovat leluja lahjaksi jne. tietystä iästä lähtien enkä sano etteikö lapsille saisi leluja hankkia mutta rajansa kaikella mielestäni. Jotkut nykyaikaiset lelut ovat varmasti erittäin hyviä ja kognitiivisesti kehittäviä, mutta minusta tuntuu, että uusissa, eli nykyaikaisissa, leluissa lapsen omaa mielikuvitusta ei enää tarvitse käyttää.

Nykyään tyttö viihtyy myös itsekseen lelujensa parissa, vaikka hänelle kelpaakin melkeimpä mikä vaan tavara. Hän on myös oppinut saman tempun kuin koirat, eli kun minä siivoan lelut lelulaatikkoon käy hän levittämässä kaikki lelut uudestaan lattialle.

Maitotyttö

Hehee, väsymys oli jotenkin oli havaittavissa tänään kun käytiin kaupassa. Miehellä oli kori ja minä lastasin maidot matkarattaiden tavarakoriin. Maksettiin tavarat ja mentiin autolle ja kun purettiin tyttö rattaista huomattiin, että maidot jäikin maksamatta. Kipitin kiltisti 4 litraa maitoa kainalossani takaisin kauppaan ja samalle kassalle ja selitin asiani ja hän vaan nauroi ja kiitteli rehellisyyttäni. Nyt olenkin saanut kuulla naljailuja mieheltä koko illan kuinka olen maitovaras :)

Saimme tytön kanssa nukuttua ihan hyvät päiväunet aamupäivällä ja tyttö vielä toiset iltapäivällä. Nyt tyttö on nukkunut hyvin tähän saakka, toivotaan että loppuyökin sujuu! Hyvää yötä! :)

Läheltä piti

Hui, unohdin aivan kertoa, että eilen kun kävimme lenkillä koko perheen kanssa olimme ylittämässä suojatietä tässä kodin lähellä ja olimme siinä keskellä, jolla eri suuntiin menevät kaistat on erotettu toisistaan, ja auto pysähtyi ja päästi meidät ylittämään tien. Olimme ylittämässä tietä kun seuraava auto alkoi jarruttaa mutta ei hidastanutkaan vaan liukui liukkaalla asfaltilla kovaa vauhtia. Onneksi huomasimme molemmat tämän sillä kerkesimme alta pois juosten, kumpikaan ei kerennyt sanoa mitään vaan reagoimme juoksemalla alta pois. Takanamme kuului rysäys ja pysähtynyt auto siirtyi useita metrejä, varmaan lähemmäs 10 m, eteenpäin. Siihen olisimme kaikki; lapsi, vaunut, koirat ja me, jääneet alle jos emme olisi tajunneet ettei jarruttava auto kerkeä pysähtyä.

Kenellekään ei onneksi käynyt kuinkaan, autoja lukuun ottamatta. Olkaa valppaina ulkona ja varovaisia liikenteessä, niin jalankulkijoina kuin autoilijoinakin. Ja muistakaa heijastimet! :)

Viime yönä taidettiin valvoa enemmän kuin nukkua...

Äh, tyttö on taas flunssainen. Sitä ne edellispäivien kiukuttelut ilmeisesti enteilivät (ja minä valitin...). Kovinkaan kipeältä tyttö ei vaikuta, kuumetta ei ole, vain pientä köhää ja nuhaa. Nenä ei ole edes ollut tukkoinen vaan räkä on ihan juoksevaa joka tulee itsestään ulos. Viime yö oli kuitenkin kamalin miesmuistiin! Tyttö meni normaalisti nukkumaan hieman kahdeksan jälkeen ja alkoi heräilemään ensimmäisen kerran kymmenen maissa. Aluksi hän heräili ja nukahti helposti uudestaan mutta kahdentoista aikoihin hän heräsi oikein kunnolla eikä nukahtanutkaan enää uudestaan. Itku oli sydäntäsärkevää kun yritin poistua tytön viereltä. Istuin lattialla käsi pinnojen välistä tytön päällä ja tyttö piti reidestäni kiinni etten varmasti poistu hänen luotaan. Yritimme jopa perhepedissä nukkumista mutta tyttö vaan riehaantui päästessään meidän sänkyyn. Tätä jatkui koko yön ja sain rauhoitella tyttöä monen monta kertaa ja aamulla nousimme jo 7.30. Nyt väsyttää ja kohta menemmekin molemmat päiväunille, toivottavasti.

Tänään tyttö on kuitenkin ollut todella hyväntuulinen ja leikkinyt itsekseenkin. Tiedän, että väsymys, ärtymys, ja ehkä jopa epätoivokin kuuluvat vanhemmuuteen ja ovat sallittuja tunteita. Itse en kovin usein valita ja tuntuukin hieman pahalta, että kun kerran valittaa "ääneen" johtuukin tytön kiukuttelu sairastelusta. Nyt toivotaan vaan, että tyttö paranee pian eikä flunssa pahene tästä. Ja kyllä sitä saa välillä valittaakin, ei kaikkea tarvitse sisällään kantaa. :)

Bad day, bad mood, bad mom

Nyt en yhtään jaksaisi! Tyttö on kiukutelut ja itkeskellyt koko eilisen päivän kun palauduimme lääkäristä, eilisen vielä jaksoin tsempata ja olla hyvällä tuulella ja viihdyttää tyttöä. Mutta kun sama homma jatkui tänään, meinasi hermot mennä. Tyttö ei syö, sylkee vaan kaiken ulos ja nojaa taakse ja huutaa. Päiväunet ovat olleet minimaalisia ja siinä välissä tyttö marisee. Tänään olisin antanut mitä vain saadakseni olla jossain muualla kuin kotona, kamala sanoa noin! Ja kun mies on taas tehnyt pitkää päivää ja tuli vasta äsken kotiin ei minullekaan jää kovinkaan paljoa aikaa tehdä mitään omaa. Nyt lähdetään koko perhe ulos ihmettelemään lunta, josko mieli paranisi hieman. Ja jos vaikka huomenna taas pääsisin treenaamaan.

Siitäs saitte, neuvolantädit!

Käväisimme tänään Lastenklinikalla, jossa meitä ensin haastatteli mukava lääketieteen kandi jonka jälkeen hän myös tutki tytön. Katsoi silmät, suun, paineli vatsaa, kuunteli keuhkot ja sydämen, katsoi tytön liikkumisen ja otti mitat. Tämän jälkeen saimme odotella hetken ja sitten meidät kutsuttiin toiseen huoneeseen jossa oli 5 kandia ja vastaava lääkäri. Meidät tutkinut kandi kertoi taustamme ja "tutkimustulokset" johon vastaava lääkäri totesi, että "no kukas tässä on huolissaan, minusta kuulostaa siltä kuin kuvailisit täysin tervettä lasta!" :) Kerroimmekin heille, että itse emme ole olleet huolissaan vaan neuvolan tädit.

Vastaava lääkäri näytti meille vielä tytön kasvukäyrät ja selitti, että on aivan normaalia, että tytön paino menee miinuspuolella. Hän moitti neuvolatätejä siitä, että he kuvittelevat, että on parempi kun lapsi kasvaa keskiviivan yläpuolella kuin alapuolella ja, että he eivät osaa tilastomatematiikkaa sen vertaa, että tietäisivät, että keskiviivan molemmin puolin on oltava yhtä paljon lapsia jotta tuo keskiviiva olisi olemassa :) Meidän ei siis kannata välittää neuvolan hysterioista vaan jatkaa samaan maliin kuin tähänkin saakka. Tyttö sai kovasti kehuja kehityksestään, jäntevyydestään ja hyväntuulisuudestaan vaikka olikin kuolemanväsynyt kun raukka herätettiin reilu 2 tuntia normaalia aikaisemmin.

 Pienet iltavillit kylvyn/suihkun jälkeen

Mutta kannattaa siis luottaa itseensä ja vaistoonsa ja siihen, että sinä tunnet oman lapsesi parhaiten! "Tyhmänhulluksi" ei kannata kuitenkaan heittäytyä ja tervettä järkeä saa käyttää mutta ei kannata luottaa ja uskoa aivan sinisilmäisesti kaikkea mitä neuvolassa sanotaan. Lääkärikin sanoi, että senhän kuuluisi olla neuvola jossa saa NEUVOJA eikä käskyjä ja hän kertoi ettemme tosiaankaan olleet ensimmäinen perhe joka passitettiin Lastenklinikalle tutkimuksiin samasta syystä, ja aivan turhaan. Ja aivan turhaa stressiä ja huolta aiheutetaan vanhemmille. Mietin vain jos kyseessä olisi ollut joku herkempi ja stressaavampi ihminen kuin minä niin hän olisi ollut aivan riekaleina tästä hyökytyksestä ja painon vahtaamisesta. Otan asiat vakavasti ja lapseni suhteen olen tarkka ja haluan hänen voivan hyvin ja saavan kaikista parasta hoitoa kun siihen tarve on mutta tässä asiassa en nähnyt syytä huoleen.

Lääkärisetä oli aivan huippu ja antoi kunnon näpäytyksen neuvolan tädeille! Saamme häneltä kirjeen koskien käyntiämme ja sama kirje menee myös neuvolaan. Hän toivoi vielä, ettei neuvolan tädit kiusaisivat meitä enää :)

Tutkimuksiin

Huomenna suuntaamme kohti Lastenklinikkaa heti aamusta ja menemme selvittelemään tytön painonnousu ongelmia. Toivomme, ettei tutkimuksissa löydy mitään ja, että tyttö on terve. Saimme ajanvarauskirjeen mukana ohjeet huomista varten ja siinä kerrotaan, että tyttöä tutkii lääketieteen kandi jonka jälkeen kandiryhmä käy yhdessä vastaavan lääkärin, joka on ylliopistossa opettava lastentautien erikoislääkäri, kanssa tutkimuksen löydökset ja tulokset läpi. Olisi mielenkiintoista olla mukana siinä pienryhmässä kuuntelemassa mutta tuskin saamme.

Treenitauko loppui!

Wuhuu, pääsin tänään treenaamaan oikein kunnolla ensimmäistä kertaa vuoteen. Kotitreenejä ja lenkkejä ei lasketa! :) Synkän ja sateisen päivän (jolloin en edes päässyt nettiin kun yhteys oli koko päivän poikki) päätteeksi olin Les Mills Body Combat tunnilla ja voin sanoa etten koskaan ole ollut näin paskassa kunnossa (nyt sallitaan ruma sana)! Ja oma peilikuvani, en meinannut tunnistaa sitä. Keskivartalo on niin kamalassa kunnossa ja välillä oikein tunsin kerroksen vatsallani hyllyvän :(

Tietenkin olisi voinut aloittaa hieman kevyemmällä ja helpommalla tunnilla mutta olen urheilun suhteen hieman neuroottinen: kun treenataan niin treenataan kunnolla! :) Ennen raskautta treenasin 6x/vko ja usein 2-3 ohjattua tuntia/pvä joten olin silloin hieman paremmassa kunnossa kuin nyt.

Nyt Greyn Anatomia boksilta ja iltapalaa napaan! :)