Syksy

Viime päivät ovat olleet kovin sateisia ja synkkiä ja tuntuukin siltä, että syksy on pikkuhiljaa kääntymässä talvea kohti. Tavallaan en toivo sitä koska talvi tuntuu niin lohduttoman pitkältä mutta toisaalta taas toivon, että lumi tulisi pian ja että sitä olisi myös tänä talvena, koska silloin ei oisi ihan niin pimeää. En koe itse koskaan kärsineeni syysmasennuksesta kuten monet ystävät ja tutut kertovat kärsineensä mutta eihän pimeä syksy mikään lempivuodenaikani ole. Alkusyksystä pidän kuitenkin kovasti, upeasta väriloistosta ja sienistä :)

Kärpässienet mökin pihassa

Kanttarellit pussissa, niitä löytyi huikeat 7,5 l mökin pihapiiristä pelkästään

Tyttö pihatöissä

Piha täynnä lehtiä, vaikka edellisenä päivänä haravoin koko pihan "puhtaaksi"

Nyt sen tein!

Nimittäin vaihdoin blogin nimeä josta kirjoitin tässä. Saa nähdä viihdynkö uuden nimen kanssa vai vaihdanko takaisin...

Ja pervoille tiedoksi, että kyseessä on siis kastanja ;) Olisiko tässä vähemmän pervoja ajatuksia herättävä kuva :)

Kuva täältä

Äitiysloma loppui

Niin se aika menee nopeasti ja kaikki päättyy aikanaan. Olen viettänyt tänään viimeistä päivää äitiyslomaa :( Sen kunniaksi saimme onneksi mukavaa seuraa, entinen koulukaverini ja hänen 4 kuukauden ikäinen tytär kävivät meillä ja tyttö oli aivan innoissaan. Kunhan muutama kuukausi kuluu niin tytöt leikkivät keskenään :)

Jään nyt vielä toistaiseksi kotiin, sillä minusta tuntuisi kamalalta laittaa tyttö minnekään hoitoon vielä kun hän ei osaa puhua eikä ilmaista itseään kovin selvästi. Minä ymmärrän hänen viestejään ja tiedän suurin piirtein mikä milloinkin vaivaa tms. mutta, että aivan ventovieras olisi vastuussa hänestä koko päivän... :S Meidän täytyy kuitenkin katsoa nyt alkuun miten pärjäämme taloudellisesti sillä eihän kotihoidontuella pääse rikastumaan. Ja meillä on kuitenkin asuntolaina maksettavana. Miehellä on tiedossa melko paljon ylitöitä joten siitä saadaan lisätuloja mutta ei sekään ole mukavaa, että hän raataa yötä päivää eikä koskaan näe tytärtään tai kun näkee hän on niin väsynyt ettei jaksa nauttia siitä ajasta. Katsotaan!

Tytön ruokailutottumukset

Koska olemme joutuneet niin kovaan syyniin tytön painon vuoksi ja sitä myötä myös tytön syömisiä on kovasti kyselty ja ehkä jopa kyseenalaistettu, niin ajattelin kirjoittaa hieman siitä. Itsehän emme missään vaiheessa ole olleet huolissamme tytön painonnoususta mutta neuvolan painostuksesta ja heidän stressaamisen myötä tytön syömisestä tuli eräänlainen suoritus ja tuntuu kuin hänet olisi pakko saada syömään jokin tietty määrä joka aterialla. Ja varmasti meidän stressaaminen siitä, että saamme juuri tuon tietyn määrän ruokaa tyttöön on vaikuttanut myös tyttöön jotenkin, kyllähän lapset aistivat kaikenlaista.

Aluksihan olisin halunnut jatkaa täysimetyksellä 6 kuukauden ikään saakka ja siinä ohella tutustuttaa tyttöä sormiruokailun merkeissä muihin ruokiin ja makuihin. Me aloitimmekin sormiruokailun 4,5-5 kk iässä mutta tuolloin tyttö lähinnä kokeili ruokia käteensä ja mutusteli niitä jonkin verran. Neuvolan ohjeiden (käskyjen) mukaan meidän pitikin aloittaa soseet tytön ollessa vähän päälle 5 kuukautta, koska heidän mielestään tytön paino ei noussut tarpeeksi. Tuolloin paino taisi olla -9% - -10% tienoilla. Tytön paino on koko ajan mennyt hieman miinuskäyrällä, alkuun se oli -3%. Tällä hetkellä tyttö syö soseita ja maitoa (korviketta) ja sormiruokailua hän harjoittelee siinä ohella. Paino oli viimeksi (kuukausi sitten) -19%.

Imettää olisin halunnut vuoden ikään saakka mutta 1,5 kuukautta sitten tyttö alkoi hyljeksimään rintaa ja enimmäkseen hän vain leikki rinnalla. Muutaman viikon nirsoilun jälkeen päätin, että imetän vain aamuisin kun tyttö on nälkäinen ja hyväntuulinen ja se sujuikin melko hyvin. Muilla aterioilla tyttö sai korviketta. Lopulta aamuimetyksetkin menivät pelkäksi leikkimiseksi, eli minun puremiseksi, ja nyt en olekaan imettänyt reiluun viikkoon. Hyvin on mennyt ja erityisesti se, että tyttö vieroitti itsensä rinnasta, tuntuu hyvältä. Sydämeni olisi varmaan särkynyt jos olisi pitänyt vieroittaa tyttö "väkisin" jos toinen olisi vielä halunnut rinnalle. Onneksi näin päin!

 Tällä hetkellä tyttö syö (ajat riippuvat siitä mihin aikaan tyttö herää ja kuinka pitkiä päiväunia hän nukkuu ja mihin aikaan:

Klo. 8.00-9.30:
Aamupuuro (veteen keitetty kaura-, ruis- tai neljän vijan puuro) mustikoiden kanssa + maito

Maito ennen päiväunia jos tyttö nukkuu ennen lounasta

Klo. 11.00-13.00:
Lounas (liha- tai kalasose) + vesi tai maito

Klo. 14.00-15.30
Välipala (hedelmä- tai marjasose tai hedelmiä + riisikakku) + vesi tai maito

Klo. 17.00-18.00
Päivällinen (liha- tai kalasose) + maito

Klo. 20.00
Iltapuuro mustikoiden kanssa + maito ennen nukkumaan menoa

Viitteellisten ohjeiden mukaan tytön pitäisi tässä iässä saada 600 ml maitoa/pvä mutta meillä tuo määrä ei vättämättä täyty joka päivä. Joskus tyttö juo sen verran mutta useinmiten se jää hieman alle. En kuitenkaan usko, että tyttö saisi liian vähän nesteitä sillä vaipat kyllä kertovat muuta. Noin kuukauden päästä voimmekin sitten aloittaa tavallisiin maitotuotteisiin totuttelun, nyt tyttö juo vielä korviketta eikä syö muita maitotuotteita.

Viime aikoina tyttö on nirsoillut ruoan kanssa ja hän pelleilee usein syödessä. Hän aloittaa päristelyn ja sylkee ruokaa ulos. Välillä hän työntää kielellä vastaan ettei suuhun mene mitään ruokaa. Olemme yrittäneet kieltää mutta tuntuu, että hän vain yltyy pelleilemään siitä. Parhaan lopputuloksen saa kun itse syö samaan aikaan ja kun tyttö aloittaa päristelyn keskeytän hänen syöttämisen ja syön itse siinä välissä. Hetken kuluttua tyttö on rauhoittunut ja malttaa syödä taas kiltisti. Välillä tekisi niin mieli pistää ruoka pois ja tyttö saisi syödä seuraavalla aterialla, koska hänen kanssaan saa todellakin taistella, että ruokaa saisi mahaan asti. Mutta tällä hetkellä en uskalla tehdä sitä koska pelkään, että sitten hän ei ainakaan saa tarpeeksi ruokaa eikä paino nouse. Onneksi saimme nyt ajan Lastenkinikalle joten voimme sitten ehkä rentoutua ruokailun suhteen, mikäli kaikki on kuten pitää.

Nyt minua kiinnostaisikin miten muut vauvat syö, lähinnä ne jotka syövät kiinteitä ruokia. Kuinka usein lapset syövät kiinteitä ja millaisia ruokia?

Kiljukaula

Korvissa soi ja hetken hiljaisuus tuntuu niin taivaalliselta. Tyttö on nyt muutamana päivänä harjoitellut ääntään. Luulin, että hän teki sitä jo aikoja sitten kun hän aloitti kiljahtelut mutta nyt hän vasta kiljuukin. Suoraa huutoa ja välillä niin pitkään ja kovaa, että tytön naama on aivan punainen ja hän on hengästynyt. Eikä kyse siis ole itkusta tai valituksesta vaan se on kiljumista ihan muuten vaan. Välillä tekisi mieli ottaa korvatulpat käyttöön :)

Nimenmuutos

Minulla olisi kova hinku vaihtaa blogin nimeä... Ja osoitetta, mutta sitä ei kai voi muuttaa muuten kuin luomalla uuden blogin, enkä haluaisi sitä.

Tässä pieni vihje blogin mahdollisesta uudesta nimestä

Kuva täältä.

Toimintaa lapsiperheille

Olen pitkään ajatellut, että minun pitäisi alkaa käydä jossain perhekahvilassa tai perhekerhossa tms. jotta saisin jotain ohjelmaa päiviini. Viihdyn kyllä melko hyvin kotona ja teemmehän me paljon muuta kuin vain möllötämme sisällä päivät pitkät. Mutta se mitä kaipaan on aikuinen juttuseura, opiskellessani ja työssä ollessani olin koko ajan ihmisten ympäröimä ja sain keskustella aikuisten kanssa. Tällä hetkellä pääasiallinen juttukumppanini päivisin on kohta 9 kuinen tyttö ja/tai koirat. Ja juuri päiväsaikaan kaipaan tätä vuorovaikutusta muiden aikuisten ja erityisesti lapsiperheiden/äitien  kanssa. Tapaanhan iltapäivisin ja iltaisin ystäviäni mutta koska kellään heistä ei vielä ole lapsia ja he ovat kaikki töissä ei minulla oikein ole juttuseuraa päiväsaikaan.

Neuvolasta olen yrittänyt etsiä perhekahviloiden ja -kerhojen yhteystietoja mutta jotenkin mikään ei ole tuntunut siltä omalta jutulta. Kerran viikossa käymme vauvauinnissa mutta sekin on illalla jotta isä pääsisi mukaan tytön "harrastukseen". Nyt olenkin selaillut netissä keskustelupalstoja ja löysin uudestaan (olen kerran katsastanut pikaisesti) suomenruotsalaisen Mammapappa-sivuston ja sen keskustelupalstan joka on tarkoitettu lapsiperheille, raskaana oleville ja raskautta toivoville. Käytin eilen lähes kaiken vapaa-aikani sivuja selaillen ja löysinkin sieltä jo 3 ruotsinkielistä perhekahvilaa Helsingissä. Tänään meidän oli tarkoitus mennä keskustassa sijaitsevaan Luckanin perhekahvilaan mutta koska tyttö nukkuikin aamulla niin pitkään niin emme olisi kerenneet kahvilaan klo. 10.30 mennessä. Yleensähän kahviloissa on tietty aika jona siellä saa mennä ja tulla kuten haluaa mutta koska tuolla olisi ollut joku kutsuvieras en viitsinyt mennä sinne myöhässä.

Perjantaina menemme Itäkeskuksessa sijaitsevaan Bubbel-nimiseen perhekahvilaan, siellä on ruotsinkielinen muskari tulevana perjantaina. Muskarin haluaisinkin aloittaa tytön kanssa mutta ainoa ruotsinkielinen minkä olen löytänyt on Folkhälsanin, joka on meille hieman hankalan matkan päässä kun päivisin joudumme liikkumaan julkisilla. Ja voimmehan me käydä suomenkielisessäkin, kun tytöstä kaksikielinen joka tapauksessa tulee, mutta koska minä puhun hänelle ruotsia ja sitä hän tulee varmaan kuulemaan vähemmän muiden ihmisten keskuudessa ennen päiväkodin/koulun aloittamista, olisi mukavaa että hän kuulisi ruotsia mahdollisimman paljon. Kolmas perhekahvila on ilmeisesti kaupungin ylläpitämä ja toimii samoissa tiloissa kuin neuvola. Nettiosoite sinne löytyy tästä.

Vinkkejä saa antaa mitä lapsen kanssa voi tehdä ja minne mennä. Itselläni on ollut mielessä tosiaan nuo perhekahvilat ja -kerhot, muskari ja vauvauinnissa käymme jo. Eräs tuttavani käy reilun vuoden ikäisen poikansa kanssa Hop Lopissa, täytyykin katsastaa voiko sinne mennä alle vuoden ikäisen kanssa. Ja kaikkea arkipäiväistä teenkin tytön kanssa; käymme ulkoilemassa, lenkkeilemässä, kaupoissa ja ostoskeskuksissa jne.

Vatsakuvia

Ajattelin nyt sitten laittaa muutaman vatsakuvan ihan muistelu- ja fiilistelymielessä tänne, kun niitä ei raskausaikana tullut laitettua esille. Ennen raskautta ei taida olla mitään varta vasten otettua vatsa- tai vartalokuvaa, mutta alkutilanne oli suurinpiirtein tämä:

Rv 13+0

Rv 20+0

tässä alkaa raskaus jo hieman näkyä

Rv 25+0

tätä vatsaa kaipaan kovasti

Rv 30+0

ja vielä tätäkin vatsaa

Rv 34+0

tämä vatsa meni vielä melko hyvin

Rv 37+2

mutta tämä alkoi jo olla kovasti tiellä pukiessa ja remonttia tehdessä

Rv 40+0

2 päivää ennen synnytystä, päivä jolloin supistukset alkoivat

Kyllähän minulla melko iso vatsa oli loppuvaiheessa ja joissain kuvissa se näyttää todella omituiselta, varsinkin edestä päin otetuissa kuvissa.

Rv 20+0

Rv 25+0

napa alkaa jo hieman tulla ulos

Rv 28+0

napakoru alkaa olla hieman nafti, vaihdoin sen pidempään, joustavaan "raskauskoruun" viikolla 30

Rv 32+0

linea negra alkaa näkyä selvästi

Rv 37+2

vatsa on ihan epäsymmetrinen

Rv 40+0

pieni kuulani

Kylläpä minä kaipaankin vatsaani, jonkun mielestä ehkä omituista. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että minulla on kamala vauvakuume ja toivomme toista lasta. Itselläni on jotenkin ristiriitaiset tunteet, on jotenkin syyllinen olo kun toivoo uutta raskautta ja toista lasta/vauvaa kun ensimmäinenkin on vielä ihan vauva. Vaikka eihän tässä enää kauaa mene kun tyttö on jo taapero ja kohtahan hän jo käveleekin, eli ei hän enää mikään pikkuvauva ole :)

Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat ja neuvolantädit sun muut sanoivat minulle raskausaikana, että minulla on täydellinen synnyttäjän vartalo ja, että minut on kuin tehty synnyttämään. Pitkä selkä ja keskivartalo ja sopivan leveä lantio. Näin jälkeen päin ajateltuna minusta itsestä tuntuu, että minut on myös kuin tehty raskautta varten, niin hyvin viihdyin raskaana ollessa. Mutta voihan se olla, että aika kultaa muistot ja jokainen raskaushan on erilainen, että voi olla että minä kiroan seuraavaa raskautta jos joskus vielä tulen raskaaksi :)

Kuulumisia ja raskaushöpinää

Karhunpoika sairastaa... Ja karhuemo myös. Olemme molemmat tytön kanssa olleet flunssaisia viikonlopusta lähtien. Kuumetta ei onneksi (kummallakaan) ole ollut mutta kovin tukkoisia kuitenkin. En voi ylistää maailman parasta keksintöä lapsen nuhaan/tukkoiseen nenään tarpeeksi, nimittäin Nenäfriidaa (NäsFrida). Monet ovat kehuneet Pikkuniistäjää mutta joko en osaa käyttää sitä tai tytön räkä on niin tuhtia kamaa, ettei Pikkuniistäjä pysty siihen, mutta meillä se ei vaan toimi. Ei niin millään.

Saimme Lastenklinikalta kirjeen, jossa kerrotaan että meille lähetetään pian kutsu yleispediatrian poliklinikalle, eli sinne me nyt sitten joudumme syyniin tytön painon vuoksi. Huoh! Joo, onhan se hyvä, että tutkitaan mutta en vaan voi uskoa, että lapsessa mitään vikaa on. Itse olen kasvanut aivan samaan tahtiin ja ihan tarpeeksi iso minusta on tullut. Eikä 27 vuotta sitten mitään tutkittu tai asiaa pidetty edes kummallisena. En pidä siitä, että kaikkien pitäisi olla samaa muottia ja kasvaa samaa tahtia ja heti kun olet poikkeava sinussa on jotain vialla.

Sama oli raskausaikana minulla, vatsani oli muka epänormaalin iso ja kun painoni nousi jonkun tietyn rajan yli jouduin heti sokerirasitustestiin. Nykyään testi kai suoritetaan kaikille yli 25-vuotiaille odottajille. Onneksi neuvolantätini oli niin "normaali" ja sanoi ettei minun tarvitsisi olla huolissaan muiden sanomisista eikä painonnousua kannattanut huolehtia. Kuten itsekin sanoin, en huomannut painonnousua muualla kuin kasvavassa vatsassa ja nesteessä jota kertyi loppuraskautta kohden yhä enemmän. Mistään ylensyönnistä tms. ei ollut kyse vaikka yli 20 kg tulikin lisää painoa raskauden aikana. Mutta sitten taas synnytyslaitokselle jäi reilusti yli 10 kg joten se kertonee nesteen määrästä jotakin... Tällä hetkellä minulla taitaa vielä olla muutama ylimääräinen kilo ja erityisesti keskivartalostani huomaa etten ole samassa kunnossa kuin ennen  raskautta. Mutta jos vaan jaksaisin/kerkeäisin aloittaa treenaamisen taas kunnolla saisin varmasti vartaloni melko lähelle samaan kuosiin kuin missä se oli. Voi, kaipaan kyllä sitä vartaloa jo pikkuisen. Ja erityisesti niitä treenejä! Body Combattia, Spinningiä, Body Bumpia... Snyft! Treenaamiseni ei ole päässyt kunnolla alkuun sillä mies tekee tällä hetkellä pitkiä työpäiviä, on tehnyt jo keväästä lähtien. Hän saattaa olla töissä jopa kuuteen-seitsemään ja kun hän kerkeää kotiin on kello jo niin paljon etten minä kerkeä enää millekään tunneille. Tai jos kerkeän en välttämättä enää jaksa.

Mutta vaikka kaipailenkin entistä vartaloani en missään vaiheessa kokenut raskauden aikaista vartaloani ja raskausmahaa ahdistavana tai ollut surullinen siitä tai vartalossani tapahtuvista muutoksista. Päin vastoin, odotin alusta saakka innolla milloin raskaus alkaa näkyä ja rakastin vatsaani yli kaiken. Olen näin jälkeen päin kaipaillut vatsaani usein, erityisesti pieniä potkuja ja iltavillejä joita tyttö harrasti :) Olin todella sinut itseni kanssa ja muisteen, että raskaus toi mukanaan jonkinlaisen tyyneyden ja rauhallisuuden, ehkäpä se oli jotain äidillistä. Muistan kun kaikki ystäväni jännittivät ja pelkäsivät esim. synnytystä puolestani ja olivat ihmeissään kun en panikoinut ja hyppinyt seinille missään vaiheessa. Jotenkin en osannut stressata semmoisesta asiasta jolle en mitään voisi. Se tapahtuisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tavalla tai toisella. Tietenkin toivoin, että kaikki menee hyvin ja, että saisin synnyttää alateitse. Ja alussa pelkäsin keskenmenon riskiä mitä varmaan kaikki odottavat äidit tekevät. Jonkinlainen pieni epävarmuus oli aina välillä läsnä melko pitkälle raskautta mutta vain hetkittäin. En halunnut viettää raskausaikaa pelkästään huolehtien ja koska kaikki oli kontrolleissa ja tutkimuksissa kuten pitääkin ei erityiselle huolelle ollut mitään aihetta.

Ensimmäisellä kolmanneksella minulla oli jonkin verran pahoinvointia joka kuitenkin pysyi aisoissa mikäli söin jotain pientä, esim. näkkileipää tasaisin väliajoin. Väsymystä taisi olla toisen kolmanneksen aikaan jonkin verran. Näihin samoihin aikoihin viime vuonna minulla alkoi selkäkivut jotka aiheuttivat sen, että en yhden viikonlopun aikana päässyt liikkumaan. Sängyssä esim. kyljeltä kääntyminen selälleen tai toisin päin oli yhtä helvettiä, samoin istumasta seisomaan nousu ja kävely. Oireet kuitenkin helpottivat onneksi. Sitten riesaksi tuli rannesärky joka loppua kohden yltyi koko käsivarsien säryksi alkaen olkapäistä. En saanut nukuttua yöllä ja työnteko oli melko hankalaa, sillä teen töitä käsilläni/vartalollani koska olen fysioterapeutti. Olinkin sairaslomalla muutaman päivän-yhden viikon pituisia pätkiä viime syksynä kunnes työterveyslääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa 3 viikkoa ennen äitiysloman alkamista koko loppuajaksi. Viimeisinä kuukausina ennen synnytystä minulla alkoivat liitoskivut jotka pahenivat loppua kohden ja runsaassa lumessa ja liukkaalla maalla käveleminen oli tuskaa. Vatsa alkoi olla jo melko paljon tiellä esim. kenkiä pukiessa ja paksujen talvivaatteiden pukeminen alkoi ärsyttää melko lailla. En usko, että oloni olisi ollut niin tukala mikäli raskauden viime hetket olisivat olleet keväällä tai alkukesästä kun vaatteita ei tarvitsisi niin paljon. Viime kesä kyllä varmasti oli tukala raskaana oleville, mutta semmoinen normaali Suomen kesä :)

Vaatteiden pukemista, liitoskipuja ja rannesärkyä lukuun ottamatta ei loppuraskaudessakaan ollut mitään erityistä valittamista. Silloin kyllä opin mitä närästys oikeasti on ja minä vilukissa hikoilin joka hemmetin yö. Vessareissuista nyt puhumattakaan :)

Hups, juttu karkasi nyt ihan käsistä ja tästä tuli raskaushöpinää niin täytyy muuttaa otsikon nimi. Voisinkin kaivaa vatsakuvat esiin ja fiilistellä hetken. Ehkäpä laitan niitä myös tänne.