Kolmas raskaus (rv 40+6)

Tämä kolmas raskaus on sujunut todella hyvin. Yli odotusten oikeastaan. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia, jopa enemmän kuin aiemmissa raskauksissa ja tulipa muutaman kerran oksennettua jossakin parkkihallissakin työpäivän aikana. Pahoinvoinnin mentyä ohi suurin piirtein ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen vointi oli loistava. Kävin treenaamassa kuten aiemmin, mutta olin jo ennen raskausuutista jättänyt akrobatian pois sillä minulla todettiin vatsalihasten erkaantuma ja siellä tehtävät harjoitukset eivät tunteen hyviltä keskivartalon lihaskuntoa ajatellen. Sain muuttaa treenaamiskäytäntöjäni ja keskittyä erityisen paljon keskivartalon harjoituksiin etten pahetaisi erkaantumaa. 

Liitoskivut vaivasivat vähän on/off-tyylisesti. Ne taisivat alkaa jo melko aikaisessa vaihessa mutta tulivat tosiaan kausittain. Saattoi olla 1-2 viikkoa koviakin kipuja ja kun tuntui, etten pysty kävelemään lainkaan ja sen jälkeen useampi viikko lähes kivutonta aikaa. Ainoa  asento jossa kipua esiintyi koko ajan oli räätälinasento, jossa olen tottunut istumaan aika paljon töissä asiakkaiden kanssa jumpatessa. Siinä kun tein pienenkin painonsiirron niin vihlasi niin pirusti vasemmalle puolelle SI-niveleen. Minusta kuitenkin tuntuu, että treenaaminen piti SI-kivut ja liitoskivut ruodussaan, huomasin heti kun treenitaukoa oli ollut, että kivut pahenivat kun taas säännöllisellä treenillä kivut eivät olleet niin pahoja. Raskauden loppua kohden, erityisesti äitiyslomalle jäädessäni, kivut hellittivät huomattavasti enkä olisi voinut kuvitellakaan, että n. 15 viikkoa aiemmin olisin tarvinnut SI-tukivyötä kipeästi (en koskaan saanut sitä lainaan). 

Tässä kolmannessa raskaudessa minulla on myös ollut paljon enemmän harjoitussupistuksia kuin aiemmissa. Ensimmäisessä raskaudessa niitä ei tainnut olla kuin yhden ainoan kerran ihan loppuvaiheessa kun olin pyörinyt kaupoilla pitkään. Toisessa niitä taisi olla hieman, mutta nyt niitä oli jo monta monta viikkoa erityisesti töissä ja työpäivän jälkeen. Tosin työni on nyt ollut huomattavasti rankempaa kuin aiemmin. Äitiyslomalle jäädessäni harjoitussupistuksetkin vähenivät huomattavasti, joten työ oli selkeästi suurin rasittava tekijä. Supistuksia tuli kuitenkin juuri rasituksen yhteydessä vieä aivan loppuvaiheessakin.

Tässä raskaudessa painoni on noussut hyvin maltillisesti verrattuna edellisiin raskauksiin. Ensimmäisessä raskaudessa painoa taisi tulla 20+ kiloa ja toisessa n. 20 kg. Nyt rv 40+6 painoa on tullut 8 kg ja olenkin saanut kehuja neuvolahoitajaltani. Vauvan kokoa on koko raskauden ajan arvioitu pieneksi/keskikokoiseksi. Ensimmäisessä ultrassa laskettua aikaa siirrettiin 5 päivällä eteenpäin vaikka kiertoni oli ollut säännöllinen ennen raskautta. Toisessakin ultrassa vauvan koko vastasi n.viikkoa pienempää kuin mitä oli ja kätilö puhui pienestä ja sirosta vauvasta. Neuvolahoitajani on myös arvioinut koon olevan huomattavasti pienempi kuin aiemmat ja toivon todella, että hän on oikeassa. Viimeksi kaikki arvioivat vauvan koon väärin ja syntyessään viikoilla 39+3 hän painoi 4510 g. Olenkin kysellyt jo viikoilta 25+ vauvan koosta ja siitä pitäisikö minun mennä johonkin kunnolliseen kokoarvioon, mutta kukaan muu ei ole nähnyt siihen tarvetta. Tämä kokoasia onkin ollut ainoa huolenaiheeni tässä raskaudessa, jos vauvan koko on taas arvioitu väärin n. kilolla. No, sen tiedän, että 4,5 kiloisen vauvan saan pungerretua ulos vaikka pää vähän vinossa (viimeksi avosuinen viistotarjonta). 

Sokerirasituksessa kävin viikoilla 27 enkä edes muista mikä sinne lähettämisen syy oli. Olisiko ollut korkea painoindeksi ennen raskautta sekä edellisen vauvan suuri syntymäpaino. Oikeastaan ihan hyvä, että kävin oman mielenrauhani vuoksi kun tuota vauvan kokoa olen pelännyt. Sain ainakin varmuuden ettei minulla ole raskaudenaikaista diabetesta eikä vauva sen vuoksi kasvaisi älyttömän kokoiseksi. Tässä raskaudessa päätin kyllä katsoa syömisiäni paljon tarkemmin kuin aiemmin juuri tuon vauvan kasvamisen vuoksi ja ehkä juuri se on vaikuttanut positiivisesti painonnousuuni sekä vauvan kokooon. Tiedä häntä. Talvilomaviikolla teimme miehen kanssa remonttia kotona ja sen viikon aikana söimme noutoruokaa ja muutenkin epäterveellisemmin ja sen kyllä huomasi painonnousussani. Se taitaa olla ainoa kerta kun neuvlakorttiini merkittiin painon nousseen suuremmalla kuin 2:lla alkavalla numerolla/viikko (200 g/vko). 

Aiempien raskauksien perusteella olin odottanut, että lapsi syntyisi viimeistään laskettuna aikana. Ensimmäinen lapsi syntyi viikoilla 40+2 (synnytys käynnistyi juuri ennen puolta yötä  rv 40+0) ja toinen syntyi rv 39+3. Tämän vuoksi olin varma ettei tätäkään lasta tarvitsisi odotella kovin montaa päivää yli lasketun. No, tässä istun jumppapallon päällä ja kirjoitan tätä rv 40+6. Mikäli mitään ei ole tapahtunut perjantaihin mennessä (rv 41+3) täytyy minun soittaa äitiyspoliklinikalla ja varata aika yliaikaiskontrolliin. Yleensä he haluavat kuulemma tavata kaikki rv 41+5 mutta minulla se ajoittuu sunnuntaille, joten en tiedä miten sitten toimitaan. Täytyy soittaa heti aamusta perjantaina jos he vaikka haluavat tavata jo samana päivänä. Mutta pidän toivoa yllä, että lapsi syntyisi ennen sitä!!

Teen vielä erillisen kirjoituksen synnytystä edeltävistä "merkeistä".

Pikkuveljen syntymä

Kuten kirjoitin aiemmin, tällöin ja tällöin minulla oli epäsäännöllisen säännöllisiä supistuksia on/off muutamana päivänä ennen synnytystä. Perjantai-lauantai välisenä yönä supistukset koveni niin etten pystynyt nukkua loppuyöstä. Supistukset jatkuivat vielä aamupäivällä mutta loppuivat taas kuin seinään. Päivällä meillä oli vieraita joten en kerennyt nukkua päiväunia ja sitten supistukset alkoivat taas viiden maissa iltapäivällä. Ne tulivat vaihtelevasti 7 ja 23 minuutin välein ja kovenivat iltaa kohden. Keskiyöllä supistukset tulivat jo alle 10 minuutin välein ja yhden maissa soitin sairaalaan. Siellä sanottiin, että sitten kun supistukset tulevat 5 minuutin välein ja ovat todella kipeitä voimme tulla. Soitin äidilleni joka oli valmiustilassa kotonaan, että hän voisi lähteä tulemaan meille mikäli meille tulisi lähtö (jolta alkoi tosiaan tuntua). Menin suihkuun jossa lämmin vesi helpotti alavatsalla voimistuvia supistuksia ja mies istui kylppärissä seuranani kellottamassa supistuksia tällä ohjelmalla. Se oli todella kätevä kun siitä myös näki supistusten keston. Joskus kolmen maissa supistuksia oli tullut puolitoista tuntia alle 5 minuutin välein ja aloimme tehdä lähtöä sairaalaan. Äitini oli jo saapunut meille ja hänelle oli pedattu peti. Soitin sairaalaan ja ilmoitin tulostamme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi vaikka eivät tienneet minne sijoittavat meidät :S

Sairaalaan saavuimme klo. 04.00 ja pääsimme synnytyssaliin nr. 2, emmekä siis päässeet ammeelliseen saliin tälläkään kertaa. Minut kytkettiin piuhoihin ja vauvan sydänääniä ja supistuksia seurailtiin 40 minuuttia, samalla minut tutkittiin ja kohdunsuu oli vaivaiset 2-3 cm auki ja kohdunsuu oli takana. Ja me kun olimme varmoja, että tällä kertaa synnytys on edennyt huomattavasti pidemmälle koska supistuksia tuli niin tiuhaan (viimeksi ei mennyt alle 5 minuutin kuin vasta ihan loppuvaiheessa), taisin jopa lausua kirosanan ääneen kuulessani tuloksen. Hetken päästä menin suihkuun jossa supistukset taas yltyivät ja minulla alkoi olla todella huono (oksettava) olo. Lantioni ja pakarani alkoivat krampata ja kätilö käski minut pois suihkusta lepäämään. Hän sai minut suostuteltua kokeilemaan ilokaasua. Viimeksi se toimi mutta nyt olin skeptinen koska minua oksetti ja pelkäsin, että ilokaasu pahentaa huonoa oloani. Sain myös aquarakkulat alaselkään ja pakaroihin (niiden laitto sattui huomattavasti enemmän kuin viimeksi alavatsalle), jotka kramppasivat, sekä akupunktioneulat käsiin. Tällöin kello oli n. 6.15-7.00.

Supistukset tulivat paljon harvemmin makuuasennossa ja kätilö olikin sitä mieltä, että minun kannattaa levätä pidentyneet välit ja kertoi, että makuuasennossa/levossa tulevat supistukset ovat paljon tehokkaampia kuin pystyasennossa. Ja minä tyhmä olin uskonut anoppia joka sanoi juuri päinvastaista ja ollut pystyssä ja liikkeessä lähes koko kotonaolon ajan kun supisteli pahemmin, argh! Vaikka olin kyllä lukenut, että alkuvaiheessa levossa supistelu on tehokasta mutta jotenkin kuvittelin synnytyksen olevan sen verran pidemmällä, että liike olisi parasta... No, tiedänpähän ensi kerralla jos semmoinen vielä tulee :)

Välillä istuskelin keinutuolissa ja pärjäsin ilokaasulla aika hyvin vaikka olin pyytänyt epiduraalia jo aiemmin (klo. 6.15). Sitä ei haluttu antaa ettei synnytys hidastu/keskeydy. Seitsemän jälkeen kätilö vaihtui ja iloksemme saimme synnytyssuunnitelmasta tutun kätilön. Hän oli todella mukava ja kannustava. Klo. 8.15 tallustelin vessaan ja istuessani pöntölle kuului ja tuntui pieni naps ja lapsivedet meni. Viimeksi kalvot puhkaistiin eikä sillä oikein ollut minkäänlaista vaikutusta. Nyt kyllä huomasin, että supistukset alkoivat selvästi paheta ja jossain vaiheessa en enää pystynyt rentoutua lainkaan ja kiemurtelin sängyssä koko alavartalo krampaten. Pyysin epiduraalia uudemman kerran ja kätilön tutkittua minut hän totesi, että olen 5 cm auki ja epiduraalin voisi laittaa. Anestesialääkäri pyydettiin paikalle klo. 9.36 ja 10-15 minuuttia myöhemmin pystyin taas rentoutua. Vauvalle laitettiin pinni päähän mittaamaan sydämen sykettä klo. 9.50 koska vatsan päällä ollut anturi ei oikein piirtynyt. Lepäilimme pari tuntia kunnes aloin tuntea enemmän painetta ja yritin käydä pissalla mutta se ei onnistunut, taaskaan. Klo. 11.50 aloin tuntea ponnistamisen tarvetta ja kätilö tutki minut, olin vasta 7 cm auki ja hän käski olla ponnistamatta vaikka kuinka siltä tuntuisi, sillä koska reunaa oli 1 cm toisella puolen ja 2 cm toisella puolella ponnistaminen vaan kasvattaisi tuota reunaa. Minut katetroitiin ja sain ilokaasun avuksi, että keskittyisin johonkin muuhun kuin ponnistamistunteeseen. Tunnin pystyin olla ponnistamatta mutta sitten tunne kävi sietämättömäksi. Kätilö tutki minut ja samalla tunsin supistuksen tulevan ja hän antoikin luvan ponnistaa.

Klo. 12.50 alkoi ponnistusvaihe ja ensin yritin ponnistaa synnytysjakkaralla mutta hetken päästä vauvan sydänäänet heikkenivät ja niiden korjaantuminen kesti sen verran kauan, että kätilö suositteli asennon vaihtoa. Useat vauvat reagoivat kuulemma juuri tuolla tavalla synnytysjakkaralla ponnistamiseen, napanuora saattaa olla huonosti ja jäädä jumiin jonnekin. Siirryin sängylle ja jatkoin ponnistamista nelinkontin nojaten kohotettuun sängynpäätyyn ja tyynyihin. Vauva oli tyytyväisempi mutta minusta oli hankalampi löytää oikeaa ponnistussuuntaa. Lopulta käännyin puoli-istuvaan asentoon jossa sain parhaiten voimaa ponnistuksiin.

Nopeasti kävi ilmi, että ponnistus on huomattavasti rankempaa kuin viimeksi ja mies ja kätilö toimivat jalkatukinani, että saisin vielä enemmän voimaa ponnistuksiin. Kätilö sanoi, että vauvan pää saattaa olla hieman huonossa asennossa mutta, että se vielä voisi oikaistua. Tuntui ikuisuudelta ennen kuin pää edes kävi ulkona ja toiselta ikuisuudelta kun pää aina sahasi edes takas. Huomasin itse, että tällä kertaa kipua tuntui enemmän kuin viimeksi pään syntyessä ja kätilöt (tässä vaiheessa heitä oli kaksi) sanoivat pään tulevan avonaisessa viistotarjonnassa joka teki siitä rankempaa ja mies totesi, että onpa iso pää. Seuraavalla ponnistuksella klo. 13.39 koko poika syntyi helposti ja kätilöiden sekä miehen kommentit olivat hämmästeleviä, että onpa iso vauva.

Näin itse, että vauva oli poika ennen kuin kukaan siitä kerkesi sanomaan enkä osannut ajatella, että hän olisi isompi kuin siskonsa syntyessään mutta punnituksessa minunkin oli uskottava, että onhan hän hieman isompi. Isän leikattua napanuoran sain pojan rinnalleni mutta kätilöiden mielestä poika rohisi ja kuulosti narisevalta eikä parkaissut tarpeeksi kovaa joten he pyysivät lastenlääkärin paikalle. Istukka syntyi hyvin helposti 10 minuuttia vauvan jälkeen, eli huomattavasti helpommalla päästiin kuin viimeksi. Minua paikkailtiin samaan aikaan (väliliha repesi ja sain 5 tikkiä) kun pojalta mitattiin happisaturaatiota ja lääkäri kuunteli keuhkoja ja imi hengitystiet puhtaiksi sillä poika oli ilmeisesti vetänyt lapsivettä keuhkoihinsa. Tässä vaiheessa poikakin parkaisi äänekkäästi ja paikalla ollut hoitohenkilökunta oli sitä mieltä, että kyllä keuhkot nyt puhdistuivat. Pojan ei onneksi tarvinnut mennä lasten poliklinikalle ylipainekaappiin vaan saimme hänet vierihoitoon. Poika sai 1 minuutin iässä 7 apgarpistettä (-jäntevyys, -ärtyvyys, -väri) ja 5 minuutin iässä 8 pistettä.

Lääkärin tarkastuksen jälkeen sain pojan taas viereeni ja aloitin imetyksen klo. 14.20. Reilun tunnin päästä poika nukkui ja uusi kätilö tuli ottamaan viralliset mitat pojasta ja mies sai pestä pojan, joka puettiin ja kapaloitiin tämän jälkeen. Itse pääsin suihkuun ja pissalle jonka jälkeen saimme mennä omaan perhehuoneeseemme ja pääsimme syömään ja lepäämään.

Jouduimme jäädä sairaaaan kahdeksi vuorokaudeksi (uudelleensynnyttäjät pääsevät usein kotiin yhdessä vuorokaudessa) koska vauvan paino ylitti juuri 4,5 kilon rajan jolloin hänen verensokeria jouduttiin seurailemaan kolmesti vuorokaudessa. Vauva oli siis saanut niin hyvin ravintoa kohdussa suoraan napanuoran kautta ja syntymän jälkeen seurailtiin, että vauva sai tarpeeksi ravintoa myös kohdun ulkopuolella. Lääkärit halusivat myös tarkistaa, että pojan happisaturaatio pysyy hyvänä. Ensimmäisen vuorokauden aikana poika rohisi vielä jonkin verran ja välillä kuulosti siltä kuin hän haukkoisi happea. Imettäessä hän usein söi katkonaisesti ja piti pitkiä taukoja jolloin saattoi myös puklailla. Kun hänet nosti pystyasentoon sai hän puklattua isompia määriä lapsivettä ulos. Tämä oli kuulemma ihan normaalia jos vauva on vetänyt lapsivettä keuhkoihin, lämmin maito jotenkin aiheutti puklausreaktion niin, että lapsivesi tuli ulos.

 Pieni maatuskani :)

Pojan paino oli tosiaan pienoinen yllätys, sillä neuvolalääkäri lupaili ultran perusteella, että mikäli raskaus menee laskettuun aikaan lapsi olisi pienempi kuin tyttö syntyessään ja n. 3600g. Ensimmäinen kätilö arvioi sairaalaan saapuessamme, että vauva olisi noin nelikiloinen, eli saman kokoinen kuin tyttö. Kukaan ei arvannut, että poika olisi näin iso ja ehkä oli ihan hyvä etten minä ainkaan tiennyt, en olisi uskonut että onnistun synnyttämään näin isoa lasta.

Synnytyksestä jäi minulle oikein hyvä muisto vaikka ne supistukset taas kävivät niin sietämättömiksi etten pärjännyt ilman epiduraalia. Amme jäi taas kokematta ja sitä haluaisin kyllä vielä kokeilla, että olisiko siitä tehokkaammaksi kivunlievitykseksi. Kotiinlähtöpäivänä kätilömme tuli vielä tarkastamaan minut ja keskustelimme synnytyksestä. Hän oli todella kannustava (kuten synnytyksen aikanakin) ja sanoi, että ponnistin todella hyvin ja tein rankan työn ja kun itse totesin ehkä hieman pettyneenä, ettei luomusynnytys sitten taida sopia minulle hän sanoi kannustavasti ettei asia välttämättä ole niin mustavalkoinen. Minulla oli taas huonosti nukuttuja öitä taustalla ja väsymys alentaa kipukynnystä. Synnytys sujui huomattavasti nopeammin tällä kertaa verrattuna ensimmäiseen synnytykseen ja kätilö oli sitä mieltä, että seuraava synnytys voisikin sujua sen verran nopeasti, että saattaisin pärjätä ilman puudutteita.

Sovimmekin, että tulemme taas kahden vuoden päästä uudestaan ;) Itsehän haluaisin 3 lasta mutta mies ei kuulemma ole varma onko lapsilukumme nyt tässä vai ei. Vaikka hän se kyllä sopi ne treffit kätilön kanssa parin vuoden päähän... ;)

Ei mitään kiirettä!

Lapsella siis maailmaan, tainnut tulla äitiinsä kun ottaa asiat niin lungnisti... Mutta voisi jo pikkuhiljaa tapahtua jotain! Eilen illalla ja alkuyöstä supisteli taas noin 12 minuutin välein ja osa oli jo kivuliaita, mutta sitten ne taas loppuivat (tai 2 panadolia aiheutti sen etten tuntenut enää niitä ja nukuin joten kuten hyvin). Aamupäivällä supistuksista ei ollut tietoakaan ja otin lenkille mukaan rattaat, että sain käveltyä kunnon vauhtia. Ei mitään.

Päivä menikin sitten itkiessä kun tyttö ei suostunut nukkumaan ja kiukutteli ja oli aivan mahdoton ja heitteli tuttia sängystä koko ajan. Otin hänet välillä pois sängystäkin ja riiviömeno jatkui. En tiedä johtuiko itkukohtaukseni väsymyksestä, hormooneista, pettymyksestä ettei synnytyksen suhteen tapahdu mitään vai pettymyksestä itseeni etten jaksa paremmin ja ole kärsivällisempi äiti. En muista milloin olisin itkenyt yhtä paljon, eikä sille meinannut tulla loppua. Lopulta, melkein kolme tuntia ensi yrityksen jälkeen, tyttö nukahti ja sain itse rauhoittua. Tyttö oli pakko pistää nukkumaan, en olisi jaksanut, hermoni ei olisi kestänyt ja mielessäni kävi jo vaikka minkälaisia ikäviä ajatuksia. Pelottavaa mitä väsymys ja turhautuminen saavat aikaan. Sillä hetkellä tuntui kaikista turvallisimmalta antaa tytön huutaa hetki tuttinsa perään omassa sängyssä kun minä keräsin itseäni ja rauhoituin. Onneksi ilta sujui sitten todella hyvin.

Nyt iltaa kohden supistuksia on tullut taas hyvin epäsäännöllisesti mutta ne ovat melko kivuliaita. Ehkä se on parempi, että kaikki tapahtuu näin hitaasti ja hissukseen jos kohdunsuu vaikka pehmenisi ja aukeaisi jo jonkin verran ja sitten kun kunnon supistukset alkavat ei olisi enää niin paljon "työtä" jäljellä. Kun viimeksi kunnon kivuliaat supistukset alkoivat saman tien rytinällä ja niitä kestikin sitten kauan. Vaikka kovin turhauttavalta tämäkin odottelu tuntuu!

Still here

Täällä ollaan vielä, ja yhtenä kappaleena. Päivän mittaan on supistellut mutta hyvin epäsäännöllisesti. Alapäässä tuntuu kuitenkin koko ajan pientä jomotusta tai sen tapaista, ei siis ihan "normaalilta" tunnu tilanne, joten toivotaan parasta, ettei tässä tarvitsisi kauaa enää odotella.

Päivällä sain pakattua omat ja vauvan tavarat kassiin, kirjoitin listan tytön tavaroista ja lähetin äidilleni sähköpostitse tytön "päiväohjelman", jotta tietävät mitä tehdä suurinpiirtein mihinkin aikaan. Nyt illalla kävin ystävän luona ehkä viimeistä kertaa isovatsaisena ja samalla reissulla hain kaupasta ja apteekista tarvittavat jutut. Lapsen- ja koirienhoitajille on ilmoitettu tilanteesta, mutta tuskin ihan heti tulee lähtöä. Nyt vielä viimeiset pyykit narulle kuivamaan ja sitten odotellaan mitä yö tuo tullessaan :)

Miksi aina yöllä?

Tänään väsyttää. Viime yönä supisteli, ihan oikeita menkkamaisia supistuksia, noin klo. kahdesta puoli kahdeksaan ja taisi limatulppakin irrota. Supistuksia tuli 10 minutin välein ja välillä oli pidempiä taukoja. Otin Panadoliakin mutta ei se auttanut, havahduin joka supistukseen eikä loppuyön unista tullut oikein mitään. Miksi supistusten pitää aina alkaa yöllä tai kuten tässä tapauksessa olla yöllä ja harventua/loppua aamulla/päivällä?!

Nyt saadaankin jännätä lähteekö synnytys käyntiin lähipäivinä vai saammeko vielä odottaa pitkäänkin. Viimeksi limatulppa irtosi vuorokautta ennen kuin kunnon supistukset alkoivat, mutta siitä menikin sitten melkein kaksi vuorokautta ennen kuin tyttö lopulta syntyi... Nyt limatulppa irtosi lähes samaan aikaan kuin supistukset alkoivat.

Luulen, että nyt olisi hyvä hetki pakata se sairaalakassi ja tehdä lista tytön tarvitsemista tavaroista ettei tarvitse sitten kiireessä ja stressissä pakata ja unohtaa puolet. Niin, ja voisin myös laittaa korisängyn pehmusteisiin lakanat ja pedata sängyn valmiiksi. Ja kaupassakin pitäisi kai käydä hakemassa viimeisiä tarvikkeita ja eväitä sairaalaan, ihan semmoisia pikkujuttuja vain :) Kuten huomaa, en ole oikein kerennyt valmistautua tätä synnytystä varten ihan niin hyvin...

Tänään on rv 39+0 ja tasan viikko laskettuun aikaan. Tyttö syntyi rv 40+2

Rv 38+5

Enää 9 päivää laskettuun aikaan. Olo ja vointi on edelleen yllättävän hyvä eikä minulle ole tullut voisko tää jo syntyä- tunnetta. Yöt ovat edelleen hyvin katkonaisia ja lähes joka päivä on pakko nukkua päiväunet, supistuksia on säännöllisen epäsäännöllisesti mutta eivät tunnu oikeilta supistuksilta. Alaspäin tuntuu ikäviä tuikkauksia kuin lapsi tökkisi jollain tikulla itselleen tietä ja välillä on semmoinen tunne, että ihan pian menee lapsivedet. Kovin suurta painetta ei alhaalla vielä tunnu, ja neuvolantätikin totesi viime viikolla ettei lapsi vielä ole laskeutunut kunnolla. Selässä/lantiossa on edelleen ollut kipu- ja jäykkyyskohtauksia mutta ne eivät ole enää jääneet päälle useiksi päiviksi, olisiko osteopatiasta ollut apua...

Olin viime viikolla toisen kerran osteopaatilla ja taas meni melko pitkään ennen kuin kroppani alkoi rentoutua. Mutta tällä kertaa minua pystyttiin kuitenkin hoitamaan vähän enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Osteopaatti sanoi, että sai lantioni hyvin rentoutettua ja voi olla, että nämä kaksi hoitoketaa riittävät tai sitten se vaatii vielä kolmannen kerran, ettei kireydet enää palaa (ainakaan heti). Minulla onkin vielä yksi aika varattuna lasketulle päivälle :) Tällä kertaa myös kohtuani tasapainoitettiin (ilmeisesti sekin voi olla epätasapainossa) sillä se oli kallellaan vasemmalle ja rotatoitunut (kiertynyt) oikealle. Aika kreisiä! :D En sitten tiedä miten se vaikuttaa jos kohtu on epätasapainossa, aiheuttaako se jotain vaivoja tms.

 Rv 38+3 vatsa sivusta

Laitetaan nyt vielä neuvolatiedot tänne ylös, eli
Rv 38+1:
Virtsa: puhdas
Painonmuutos: +793 g/vko
Turvotus: + (vähän)
Verenpaine: 131/84
Kohdunpohjan korkeus: 36 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Painoarvio: ~3300 g
Tarjonta: raivotarjonta
Sydämen syke: +130
Liikkeet: ++ (=normaali)

Tuosta Sf-mitasta (kohdunpohjankokeus) en ole ihan varma sillä minulla oli pitkästä aikaa oma neuvolantäti, joka joskus viikolla 23 mittasi paljon suuremman mitan kuin muut lääkärit ja neuvolantädit tässä välissä. Ja nyt taas sama homma; 2 viikossa olisi tullut 3 cm lisää ja vatsa pompsahti pois tasaiselta käyrältään (keski- ja yläkäyrän välistä), yläkäyrän yläpuolelle, jolla se muiden mittaamana on kauniisti kasvanut. Muutenkin täti oli todella epävarman oloinen ja tunnusteli lapsen asentoa hyvin pitkään. Kerkesin jo huolestua, että lapsi on saanut päähänsä kiepsahtaa ympäri kun täti ei sanonut mitään vaan oli huolestuneen näköinen ja mumisi itsekseen. Onneksi ei ollut.

Rv 38+3 vatsa edestä. 

Linea negra tullut esiin ja navan ympärys on jostakin kumman syystä tummunut. Napakorunikin jouduin ottamaan pois muutama viikko sitten kun raskauskorun (muovinen) yläpallo oli irronnut yöllä enkä löytänyt sitä enää, eikä tavallinen napakoru ole tarpeeksi pitkä.

Ainoa vaiva minkä johdosta toivon, että raskaus pian päättyy ja lapsi syntyy, on tuvotus. Edelleenkään jalat eivät ole niin pahasti tuvonneet vaan pahin vaiva on käsissä. Sormet ja kämmenet puutuvat ja särkevät nyt jo ihan levossa vaikka en tekisi mitään, esim. istun sohvalla. Myös kasvoni ovat (todella) tuvoksissa enkä meinaa enää tunnistaa itseäni peilistä. Kuvia en enää halua ollenkaan otettavan kasvoistani, ja jopa neuvolantäti sanoi että olen eri näköinen kasvoista. Haluan omat kasvoni takaisin! :(

Rv 37+2

Varoitus: tekstistä tuli angstaava valitusvirsi!

Vauvan odotus (Vau.fi) sanoo 38. viikon kohdalla näin:
"Äidille
Käytä mahdollisuuksiasi! Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Ja sitä vapautta tarvitset. Jotkut hieman pelkäävät, että päivistä tulee pitkiä ja odotusaika alkaa tuntua entistäkin pidemmältä. Tottakai niinkin voi käydä. Useimmat kokevat kuitenkin nämä viikot erittäin arvokkaina ja tarpeellisina. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa. Mielen voi täyttää kokonaan muilla asioilla kuin työllä. Monet odottavat äidit kertovat, että eivät oikein pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, mikä on aivan välttämätöntä valmistautumiseen. Seuraavat viikot ovat sinun – joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!

Näihin aikoihin useimmat naiset haluaisivat raskausajan viimeinkin päättyvän. Jotkut siksi, että heillä on vaivoja, toiset koska he haluaisivat vartalonsa palaavan entisiin mittoihinsa. Nekin, jotka muutama kuukausi sitten viihtyivät hyvin vatsansa kanssa ja toivoivat ihanan odotusajan jatkuvan vaikka ikuisuuden, alkavat yhtäkkiä toivoa, että raskaus loppuisi tähän paikkaan. Ja ne, jotka eivät ole halunneet tai uskaltaneet ajatella synnytykseen asti, muuttavat usein asenteensa tässä vaiheessa. Juttelepa vatsassasi olevan lapsesi kanssa, kun se on hereillä. Kerro vaikka ajatuksistasi synnytyksen suhteen!"

Tekstiä lukiessani tuhahdin oikein muutamaan otteeseen: "Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihteua ja lepoa. Seuraavat viikot ovat sinun - joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!" Yeah right! Ei taida kirjoittajalla olla lapsia entuudestaan. Minä ainakaan en pysty lepäämään muulloin kuin silloin kun tyttö nukkuu päiväunia, ja silloinkin pitäisi olla tekemässä jotain; siivoamassa, pesemässä pyykkiä, tekemässä ruokaa, järjestelemässä tavaroita valmiiksi pikkuista varten kuten esim. kaivaa pienimmät vaatteet esiin, pestä vaunujen kopan sisäkankaat, pujotella päälliset korisängyn pehmusteeseen, miettiä mitä tarvitsemme mukaan sairaalaan ja kohtapuolin pakatakin ne tavarat, miettiä ja kirjoittaa ylös mitä tyttö tarvitsee mukaan mummolaan siksi aikaa kun me olemme synnytyspuuhissa...

Minusta ainakin tuntuu etten kerkeä tekemään mitään noista "ylimääräisistä" valmistelupuuhista kun päiväni kuluvat arkiaskareiden hoidossa, ja tosiaan välillä pitäisi muka keretä lepäämäänkin (kun yöt kuluvat huonosti nukkuen, johtuen useista vessakäynneistä, kolotuksista sekä tytön luona juoksemisista). Muutenkin tuntuu, että pinnani on tällä hetkellä todella kireällä. Kaipaisin omaa aikaa niin suunnattomasti ja tieto siitä, että pian tulen olemaan vielä entistä sidotumpi kotiin ahdistaa ja kiristää pinnaani vielä enemmän. Eikä se auta asiaa kovinkaan paljoa, että mies tekee joko pitkää päivää töissä, remonttihommia töiden jälkeen ja/tai viikonloppuisin tai lähtee työmatkalle (muutama tiedossa vielä ennen laskettua aikaa) jolloin joudun olemaan tytön kanssa aamusta iltaan yksin ja hoitaa kotia siinä samalla (ja pitäisi tehdä noita "ylimääräisiä" valmisteluita). Ja vaikka olisimme molemmat kotona tunnen olevani päävastuussa tytön hoidosta enkä osaa antaa asioiden olla, vaan turhaudun jos hommat eivät hoidu heti ajallaan ja kunnolla ja sitten hoidan ne itse. Ja pinnani kiristyy entisestään :)

Tänään saan sentään hetken omaa aikaa. Lähden kampaajalle, joka on myös lapsuuden ystäväni, ja jätän tytön kotiin aiemmista suunnitelmista ottaa hänet mukaan huolimatta. Äiti ei nyt vaan jaksa!

Suutarin lapsella ei ole kenkiä...

Työskentelen itse terveydenhuoltoalalla, kuntoutuspuolella, ja omasta hyvinvoinnista ja kehon huollosta (toisen ihmisen toteuttamana) ei aina tule pidettyä niin hyvää huolta kuin ehkä voisi toivoa. Nyt olin kuitenkin varannut ajan kollegalleni, joka on myös lymfaterapeutti ja ajan piti olla viime viikolla. Valitettavasti aika peruuntui sairastapauksen vuoksi ja kaikki ilta-ajat ovat varattuja ja näyttääkin siltä etten välttämättä kerkeä käymään ennen synnytystä. Harmi, sillä odotin lymfaa kovasti, minua kiinnostaa kovasti miten se vaikuttaisi tämänhetkiseen turvotukseeni.

Alkuviikosta varasin sitten itselleni ajan osteopaatille, lähinnä siksi, että alaselkäni ja lantionseutuni on alkanut ilmoitella itsestään yhä useammin ja sunnuntaista tiistaihin liikkuminen olikin melko vaivalloista. Tänään kävinkin Osteopatiakeskuksessa, joka on erikoistunut lasten ja raskaana olevien hoitoon, ja kokemus oli hyvin mielenkiintoinen.

Minusta löytyi kireyttä ja jännittyneisyyttä hartiaseudusta ja yläselästä ja siellä on kuulemma huomattavaa turvotusta, josta luultavasti johtuu käsieni turvotus ja särky sekä kasvojen alueen turvotus. Myös astmani on ottanut pariin otteeseen muutaman viikon takapakkia, jolloin olen joutunut käyttämään avaavaa lääkettä useasti päivässä mitä normaalisti en tarvitse lainkaan. Tämäkin johtuu hyvin todennäköisesti ylävartalon jännittyneisyydestä ja turvotuksesta.

Tämän lisäksi lantiossani oli huomattavaa jännittyneisyyttä, joka juontaa juurensa luultavasti yli 10 vuoden taakse. Lantio ei millään meinannut rentoutua hoidon aikana ja tämä ensimmäinen kerta olikin lähinnä vartaloni valmistelua ensi viikon hoitoa varten. Lantion kireys saattaa johtua harrastuksestani tai jostain traumasta jota en muista/tiedosta tai sitten jostain ihan muusta. Puhuimme myös edellisestä synnytyksestä, sen pitkästä kestosta ja siitä kuinka kohdunsuu jämähti 5 cm:iin eikä meinannut millään aueta. Osteopaatti oli sitä mieltä, että tämä hyvinkin voi johtua lantioni kireydestä, ettei kroppani yksinkertaisesti pystynyt rentoutumaan niin paljon, että kohdunsuu olisi auennut itsestään täyteen 10cm:iin. Lopultahan se onnistui epiduraalin avulla kun sain rentoutua kivuitta.

Muistan joskus lukeneeni jostain blogista saman tyyppisestä ongelmasta, ja hän olikin saanut apua juurikin samaiselta osteopaatilta seuraavaan synnytykseen. Toivon, että nämä 3 aikaa jotka kerkesin varaamaan ennen laskettua aikaa auttavat ja rentouttavat vartaloani. Ihan halvaksihan se ei tule, mutta satsataan nyt kerralla omaan hyvinvointiin ja kehoni huoltoon, kaikkien näiden vuosien edestä :) Voin raportoida tarkemmin sitten kun olen käynyt useamman kerran, mutta tämä ensimmäinen kerta oli kyllä mielenkiintoinen. Itse hoidon aikana tuntui kuin oikeastaan mitään ei olisi tehty mutta jälkeenpäin oli samanlainen tunne kuin esim. hieronnan jälkeen kun on vähän pöhnäinen olo ja ikeniäni alkoi kummasti särkeä :)

Rv 36+0

Lääkärineuvolassa tuli pyörähdettyä tänään ja en kyllä edelleenkään voi olla ihmettelemättä tätä, kun mistään ei "valiteta". Tarkoitan siis painonnousua, vatsan kokoa, lapsen kokoa yms. mistä sain joka ikisellä neuvolakerralla kuulla viimeksi ja sen lisäksi vielä myös muilta. Mutta ihanan rentouttavaa, ei tarvitse jännittää niin kovasti jokaista neuvolakertaa ja sitä mitä siellä sanotaan, sen huomaa myös verenpaineestanikin. Viime raskaudessa se oli aika korkealla aina aluksi mutta tasoittui sitten loppua kohden jonkin verran.

Painoa on tullut tämän raskauden aikana nyt kaiken kaikkiaan tasan 11 kg, joka on 7 kg vähemmän kuin viime raskaudessa tässä vaiheessa. Puntarin lukeman nähdessäni (tai oikeastaan kuullessani, en nimittäin nähnyt sitä vatsani yli nojaamatta eteenpäin :D) totesin hieman pettyneen kuuloisena, että onhan sitä nyt taas tullut, johon lääkäri vastasi positiivisesti, että 700g/vko on ihan hyvä lukema näillä viikoilla, sillä vauvakin lähinnä kerää painoa tässä vaiheessa kun kaikki elimet yms. ovat valmiiksi kehittyneet. Ja kun turvotusta kuitenkin jonkin verran on, niin sekin lisää painoa huomattavasti.

Virtsa: puhdas
Painonmuutos: +700 g/vko
Turvotus: + (vähän)
Verenpaine: 114/77
Kohdunpohjan korkeus: 33 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Painoarvio: 2955 g
Tarjonta: raivotarjonta
Sydämen syke: +130
Liikkeet: ++ (=normaali)

Kohdunsuu oli kiinteän ja pehmeän väliltä ja kiinni, pituus 3 cm. Eli siellä ei mitään merkittäviä muutoksia edelliseen lääkärintarkastukseen (10 vkoa sitten) verrattuna, ainoa että kohdunsuu oli nyt kiinteän ja pehmeän väliltä kun viimeksi se oli kiinteä.

Saan jatkaa vauvauintia ihan normaalisti niin kauan kuin itse haluan (en ollut varma saako ihan loppuraskaudessa uida enää) ja toistaiseksi se on tuntunut hyvältä ja haluan olla mukana joten jatkamme tavalliseen tapaan koko perheen voimin. Tyttö ja isä saavat sitten synnytyksen jälkeen kuitenkin käydä kaksistaan tai jonkun muun kanssa uimassa, joten käyn niin pitkään kuin voin.

Mama on vacation (wishful thinking...)

Elämäni toisen äitiysloman ensimmäinen päivä oli tänään. Sitä on vietetty huonosti nukutun yön jälkeen kiukkuisen ja huutavan taaperon kanssa joka nukkui ennätyslyhyet päiväunet miesmuistiin :)

Onneksi meillä kävi illalla vieraita kahteen otteeseen, joten tyttö oli hyväntuulinen edes hetken (oikeastaan kaksi hetkeä ;) ). Ensin meillä kävi eräs 2-vuotias pikkuherra isänsä kanssa. Pikkuherra oli hieman ujo eikä tyttö oikein auttanut asiaa olemalla melko päällekäyvä :)

Tyttö pitää kaikista lapsista ihan suunnattoman paljon ja tuo heille lelujaan ja näyttää kaikkia tavaroita, ohjaa lapset istumaan tai lukemaan tai ihan mitä vaan. "Tonne", "täällä", "istu" yms. kuuluu kun tyttö huseeraa vieraittensa kanssa.

Mutta pointtina oli siis se, että äitiysloma on nyt alkanut! To do-lista on huiman pitkä ja toivon, että energiaa on tulevina päivinä hieman enemmän kuin tänään, että saan edes jotakin tehtyä. Niin ja viikkoja taisi tänään tulla täyteen 35.

Vielä 2 jäljellä

Tämän viikon työt on nyt tehty ja ensi viikolla on vielä kahtena päivänä töitä jonka jälkeen saan jäädä äitiyslomalle, jee! :) Kyllä se pikkuhiljaa alkaa tulla tarpeeseen. Työpäivän, tai -illan jälkeen lantion ja alaselän seutu kyllä tuntuu siltä, että on tullut seistyä ja tehtyä töitä, erityisesti SI-nivelessä (ristiluu-lonkkaluu) on koviakin liitoskipuja ja särkyä.

Uutena oireena minulla on nyt myös ilmeisesti harjoitussupistuksia, mitä viime raskaudessa ei muistaakseni ollut lainkaan. Kerran muistan istuneeni ja levänneeni kun olin ollut kaupoilla pitkään mutta sekään ei ollut tällaista. Vatsani siis kovettuu ja koko keskivartaloa kiristää. Alakertaan saattaa myös tulla sukkapuikkomaisia tuikkauksia (näitä oli viimeksi jonkin verran). Harjoitussupistuksia on nyt tullut työpäivän (useita) lisäksi ihan levossakin välillä. Toivon, että tämä tarkoittaa, että synnytys sujuu nopeammin kuin edellinen! ;)

Napero myös myllää virtsarakkoni päällä joten välillä saan oikein keskittyä ettei housuun lirahda :D Nestettä onkin sitten viikossa kertynyt aika huimasti. Nilkat ovat edelleen ihan ok, mutta sääriluun päälle ja pohkeisiin sitä nestettä on kertynyt niin, että kun sääriluun päältä painaa siihen jää pitkäksi aikaa iso lommo :S Yöllä ja aamulla myös kasvoissa on ihan selvää turvotusta, ja peilistä katsova ilmestys on aika kamalan näköinen :( Varasinkin itselleni lymfaterapiaan ajan (vasta 15.9).

Niin, ja raskausviikkoja on nyt tasan 34.

Närästää!!

Että voikin närästää. Tämä alkoi jo muutama viikko sitten mutta nyt viimeisen viikon aikana on kyllä ollut niin epämiellyttävä olo aina välillä ettei rajaa. Suuhun nousee oksennuksen maku, ruokatorvea ja kurkkua polttelee monta kertaa päivässä ja Rennietä kuluu. Yöks! Tästä raskausoireesta luopuisin mieluusti...

Neuvolakuulumiset viime viikolta (Rv 32+5)

Viime viikolla kävin neljännellä neuvolakäynnillä ja kaikki oli taas hyvin. En oikein osaa suhtautua tämmöiseen raskauteen/neuvola käymiseen ettei mistään valiteta/olla huolissaan :) "Tätinä" oli eri täti kuin normaalisti ja tämä olikin todella mukava, semmoinen reippaampi ja rempseämpi kuin omani. Kyllähän sitä saa vaihtaa neuvolantätiä mutta ehkä pärjään omani/meidän (tytöllä sama) kanssa.

Keskustelin ihmeellisestä kipukohtauksesta (sappikivet) ja hän oli sitä mieltä, että kipu ei vaikuttanut vauvaan ja, että kaikki on hyvin siltä osin. Mitään tutkimuksia ei tehdä varmuuden vuoksi yhden kipukohtauksen takia mutta mikäli kipukohtauksia tulee useampia pitää ottaa yhteys avopuoleen, ei neuvolaan tai äitiyspolille.

Vauvan sykkeet olivat ensin todella korkealla ja täti pistikin minut vaihtamaan asentoa kylkimakuulle ja lopulta istumaan, jolloin vauva rauhoittui. Selinmakuu ei ilmeisesti ollut vauvalle mieleinen asento. Pikkuinen oli edelleen pää alaspäin selkä vasempaa kylkeäni päin ja potkut tulevat oikealle. Hän oli vielä melko korkealla (minkä olen huomannut keuhkojen tilanpuutteena ja hengityksen raskautena/vaikeutena). Täti myös sanoi, että vauvan pää on aivan häpyluutani vasten joten voin tuntea aikamoista kipua ja vihlontaa häpyluussa kun luut osuvat yhteen. Ja siltä se välillä tuntuukin :S Hemoglobiini oli todella hyvä eikä minun ole tarvinnut syödä mitään erillisiä rautavalmisteita, raskausajan vitaamiinit ovat riittäneet. Painoa oli nyt tullut hieman enemmän mutta kokonais kilomäärä jota on tullut raskauden aikana oli edelleen pienempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Sormissa alkaa jo olla turvotusta niin, että sen huomaa. Nilkat ovat edelleen ihan ok.

Virtsa: puhdas
Painonmuutos: +700 g/vko
Turvotus: +- (eli vähän ja ei ollenkaan välillä)
Verenpaine: 111/76
Hemoglobiini: 127
Kohdunpohjan korkeus: 31 cm
Tarjonta: raivotarjonta
Sydämen syke: 150-160
Liikkeet: ++ (=normaali)

Seuraavan kerran menen neuvolaan viikoilla 36+0, jolloin on toinen lääkärineuvola. Sen jälkeen on enää kaksi neuvolakäyntiä (mikäli ylimääräisiä ei tarvita ja lapsi syntyy ajallaan) jotka varattiin jo nyt. Uudelleensynnyttäjät eivät näköjään käy viikon välein edes loppuvaiheessa vaan käynnit ovat kahden viikon välein ja neuvolassa luotetaan siihen, että äiti osaa ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Sappikiviä?

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa ikinä kovaa, pistävää kipua oikean kylkikaaren alla joka oli niin lamaannuttavaa etten pystynyt oikein liikkumaan ja syvään hengittäminenkin sattui. Tuota kipua kesti reilun tunnin ja mietittiin jo, että pitääkö soittaa jonnekin. Etsiskelin sitten netistä tietoa ja löysin useita keskusteluketjuja joissa mainittiin sappikivet ja sappivaivat raskausaikana. Oireet kuulostivat juuri samoilta, ainoa ettei minulla kipu säteillyt selän puolelle. Toivon ettei kyse ole sappikivistä ja, että kipukohtaus jää tuohon yhteen. Varsinkin jos olen kaksin tytön kanssa niin en esim. pysty tekemään mitään estääkseni tyttöä tekemästä kiellettyjä juttuja tai nostamaan häntä syliin yms. kun kipu lamaannuttaa niin täydellisesti. Tyttökin ilmeisesti säikähti tänään kun olin niin huonona ja lähes itkin kun yritin liikkua, mies oli juuri silloin pihalla auttamassa naapuria.

Huomenna täytyy sitten soittaa neuvolaan ja kysellä pitääkö minun tehdä jotain tai käydä jossain kokeissa. Ilmeisesti sappikivitautia ja kipukohtauksia hoidetaan/ennaltaehkäistään usein ruokavaliolla, eli vältellään semmoisia ruokia jotka voivat aiheuttaa kivun, ainakin raskaana olevilla, mutta oireiden jatkuessa leikkauksella. Tuore omena oli mainittu yhtenä ruoka-aineena joka saattaa aiheuttaa kipukohtauksia ja söinkin 2 omenaa pari tuntia ennen kipua, en kyllä tiedä voiko se vaikuttaa enää niin pitkän ajan jälkeen...

"Esiintyvyys lisääntyy iän myötä ja esimerkiksi raskaana olevilla."

"Tyypillinen sappikivikohtaus on oikean kylkikaaren seudussa tuntuva kova ja kouristava kipu, joka säteilee selkään lapojen väliin."
 
"Tällainen sappikoliikkikohtaus kestää tavallisesti muutamasta minuutista tunteihin. Oireet aiheutuvat kiven kiilautuessa sappirakon kaulaan tai -tiehyeeseen, jolloin sappinesteen virtaus estyy."

Tietoa sappikivistä: Poliklinikka: kivuliaat sappikivet sekä Poliklinikka: Sappikivitauti

Suunniteltu synnytys

Kävimme eilen synnytyssairaalassa tekemässä synnytyssuunnitelman, sen verran kuin synnytystä voi suunnitella etukäteen. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut käydä synnytysvalmennuksia, koska synnytimme viimeksikin Haikaranpesässä, Kätilöopiston sairaalassa ja kävimme valmennukset tuolloin. Uudelleensynnyttäjien, jotka ovat käyneet Haikaranpesän omat valmennukset jo kertaalleen, ei tarvitse käydä niitä uudestaan.

Synnytyssuunnitelma tehtiin yhdessä kätilön kanssa, joka lähinnä haastatteli meitä ja laittoi mietteitämme ja toiveitamme ylös. Viime kerrasta opin sen ettei synnytystä tosiaankaan voi suunnitella liiaksi etukäteen. Pitkä avautumisvaihe, unen ja levon puute sekä kramppiin mennyt kohtu "pilasivat" suunnitelmani luomusynnytyksestä mutta siinä vaiheessa en edes harmitellut epiduraalia vaan otin puudutteen ilolla (vaikka en oikein muista tuosta vaiheesta mitään) vastaan. Ja sehän auttoi! Joten kovinkaan negatiivisia ajatuksia minulla ei millään voi epiduraalista olla, ja otankin sen myös tällä kertaa mikäli tarve sen vaatii.

Mutta ihannetilanteessa, jolloin synnytys sujuisi huomattavasti nopeammin kuin viimeksi ;), käyttäisin kivunlievityksenä vettä ja saisimme ammehuoneen, myös aquarakkulat, akupunktio ja tns ovat semmoisia mitä haluaisin kokeilla. Vesisynnytys kiinnostaa suuresti, mutta siihen (kuten ammeeseen pääsyynkin) on tarkat kriteerit. Mutta näin siis täydellisessä ihannesynnytyksessä ja olen varautunut siihen ettei tuota ihannesynnytystä välttämättä tule.

Seitsemän takana

Jahas, se olisi sitten kaksi kuukautta laskettuun aikaan. Aika crazyä!! Vointi on edelleen todella hyvä, hetkittäisiä liitoskipu- tms. kohtauksia lukuun ottamatta. Tänään on närästänyt aika lailla, ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa. Ja jotkut yöt ovat todella raskaita, en vain saa nukutuksi enkä tiedä miksi. Mikään tietty vaiva ei haittaa uniani, en vain joko saa unta tai sitten heräilen jatkuvasti ja vaihdan asentoa. Tuskailen myös kuumuuden kanssa öisin, mies palelee ja valittaa jos pidän ikkunaa auki tai tuuletinta päällä mutta itse en taas saa nukutuksi lainkaan ilman jompaa kumpaa. Kävellessä (lenkkeillessä) pissahätä yllättää saman tien vaikka olisin juuri ennen lenkkiä käynyt vessassa. Ja vaikka ette haluaisikaan tietää niin kerronpahan kuitenkin, rinnat, nännipihat, erityisesti oikea, ovat välillä todella arat. Ne jotkut rauhaset, Montgomeryn rauhaset (lunttasin Wikipediasta) ovat suurentuneet ja kun paita tms. osuu niihin niin aiaiai! :( Nyt olen myös huomannut, että nestettä alkaa pikkuhiljaa kertyä, hiemankin kireämmät sukanvarret jättävät pienet painaumat nilkkoihin ja sormukset alkavat tuntua hieman tiukoilta.

Ihmettelin pitkään mitä pikkuinen tekee kun tunnen usein säännöllistä, rytmistä tykytystä aivan alavatsalla, juuri häpyluun yläpuolella mutta sitten viime viikolla tajusin, että piippanallahan on hikka! :) Niin oli myös tytöllä usein ja se tuntui juurikin samassa kohdassa. Täytyy siis todeta, että on tämä kakkonenkin sitten fiksu lapsi kun on ollut oikein päin jo pitkään, toivotaan että pysyy niin myös loppuun saakka. Myös Vau-kirja (neuvolasta saatava raskausopas, jossa kerrotaan viikko viikolta mitä tapahtuu) kertoo tällä viikolla (32. viikko) sikiön hikasta:

Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset.

Viikosta 32 puheen ollen, minusta on hieman omituista, että olen ollut neuvolassa vasta 3 kertaa tämän raskauden aikana. Ei minulla itselläni mikään hinku sinne ole, mutta kun paasataan siitä kuinka raskauden aikana pitää seurata sitä sun tätä ja viimeksi se kaikki hysteria vatsani koosta, painon noususta ja sokerirasitustesteistä jne. niin tuntuu hieman ristiriitaiselta että nyt mennään näin löysin rantein. Mutta kaipa ne neuvolassa olettavat, että osaan itse hakea apua mikäli tarvitsen. Eikä minulla tai lapsella (toivottavasti) mitään hätää olekaan (onneksi), ihmettelen vain. Maanantaina minun täytyykin soittaa Kättärille, Haikaranpesään, ja varata aika synnytyssuunnitelman tekemistä ja sairaalakäyntiä varten. Tällä kertaa meidän ei tarvitse käydä synnytysvalmennuksissa kun kävimme jo viimeksi Haikaranpesän omat valmennukset.

"Ai, mä luulin että sä oot ens viikolla menossa synnyttämään!"

Vatsani aiheuttaa taas jälleen ihmetystä, kummastelua, ihastelua, kauhistelua ja kaikkea siltä väliltä. Ja kyllähän monet ovat tämän kokoisia synnyttäessään, minäpä kasvattelen vatsaani vielä reilut 2 kk :D

Rv 30+0

Ja enää 10 viikkoa laskettuun aikaan, iiks! Oma oloni on ollut hyvä, todella hyvä itse asiassa. Pelkäsin, että tämä raskaus olisi vaivoiltaan pahempi kuin ensimmäinen mutta toisin kävi. Viimeksi olin tässä vaiheessa ollut sairaslomalla jo muutamia pätkiä ensin selän takia ja myöhemmin käsien puutumisen ja särkemisen vuoksi. Toki nytkin on silloin tällöin hieman selkäkipuja jolloin tietyt liikkeet aiheuttavat ilkeitä vihlaisuja ja liikkuminen on melko jäykkää, mutta ei mitään siihen verrattuna kun viimeksi en päässyt yhden viikonlopun aikana sohvalta ylös enkä pystynyt kääntämään kylkeä sängyssä.

Kädetkin ovat pysyneet kunnossa eikä pahempaa turvotusta ole vielä havaittavissa. Kuumat ilmatkin varmasti aiheuttavat osansa turvotuksesta nyt mutta jopa sormukset mahtuvat vielä sormiin. Liitoskipuja on silloin tällöin, varsinkin jonkin raskaan rasituksen jälkeen, esim. keilailu ei ehkä ollut ihan paras ajanviete tässä pari viikkoa sitten kun vietimme parisuhdeaikaa miehen kanssa :) mutta nekään eivät ole vielä jatkuvia vaan tulevat ja menevät taas ohi. Myöskään ummetus taikka närästys ei vaivaa lainkaan, vaikka viimeksi kärsin molemmista. Tosin en syö vielä rautatabletteja kun viimeksi hemoglobiini oli vielä sen verran hyvä. Ilmeisesti ne saattavat aiheuttaa kovaa vatsaa ja ummetusta joten saa nähdä...

Rv 30+0

Tällä hetkellä olen kuitenkin paljon väsyneempi kuin esim. viitisen viikkoa sitten. Alkukesästä tuntui, että minulla oli energiaa loputtomiin ja jaksoin vähillä unilla ilman päiväunia jne. mutta nyt jos yöunet jäävät vähille joudun torkahtamaan tytön päiväunien aikaan.

En myöskään meinaisi jaksaa tätä loputonta kodinhoitorumbaa: siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua, koirien ulkoilutusta. Tai jos joutuisin tekemään vain noita eikä hoitaa, viihdyttää ja syöttää tyttöä siinä samalla niin varmaan jaksaisinkin paremmin mutta nyt tuntuu, että kaikki kaatuu minun niskaani. Minä olen päivät kotona jolloin kodin odotetaan olevan sen näköinen, että joku on tehnytkin siellä jotain. Mies tekee remonttia työnsä ohella jolloin muut työt automaattisesti jäävät enemmän minun vastuulle ja eihän se muuten voisikaan olla. Mutta jotenkin en vain jaksaisi nyt. En kaipaa mitään hemmottelulomia vaan sitä, että joku muu tekisi ruoan, siivoaisi kaikki lelut ja vaatteet lojumasta lattioilta sen miljoona kertaa päivässä, käyttäisi koirat ja lapsen lenkillä edes kerran päivässä (ei ole enää ihan helppoa kun tyttö ei meinaa viihtyä rattaissa ollenkaan vaan haluaa kävellä itse eikä koirat jostain syystä osaa käyttäytyä tällä hetkellä vaan riekkuvat kuin hullut remmissä). Mutta ehkä tämä tästä!

Positiivista kuitenkin on se, että kaikki on sujunut raskaudessa todella hyvin, vauva on voinut erinomaisesti eikä kertaakaan ole tarvinnut olla huolissaan mistään. Myös tyttö on ollut viime viikkoina paljon iloisempi ja hyväntuulisempi eikä uhmakohtauksia ole ollut kuin todella harvoin. Päivät ovat sujuneet helposti ja leppoisasti hänen kanssaan. Ja kaiken lisäksi olen päässyt takaisin suosioon, Thaimaan matkan jälkeen pappa oli kaikki kaikessa eikä mamma kelvannut mutta nyt minuakin huudellaan ja vaaditaan ja halaillaan ja pussaillaan ja halutaan syliin. Sydän meinaa välillä pakahtua kun tyttö tulee yhtäkkiä halaamaan kovaa ja muiskauttaa ison pusun ja vielä silittää tai kesken leikin tuleekin eteeni seisomaan ja sanoo famn! <3

Rv 25+4

Tänään (eilen) oli taas neuvolakäynti ja vuorossa olikin tämän raskauden ensimmäinen lääkärineuvola. Kaikki oli taas kuten pitikin ja saimme jopa nähdä pikkuisen ultralla. Tämä oli ihan kiva miehen kannalta kun hän ei päässyt toiseen ultraan mukaan koska joutui jäämään tytön kanssa ulkopuolelle odottelemaan (ultraan ei saa ottaa lapsia mukaan). Lääkäri teki kokoarvion ultran perusteella ja lapsen painoksi arvioitiin 978 g, eli ihan kivan kokoinen pikkutyyppi tuolla myllertää yksiössään :) Positiivista oli huomata, että painoa on tullut tämän raskauden aikana paljon vähemmän kuin edellisessä raskaudessa tässä vaiheessa, mutta lähtöpaino olikin suurempi nyt. Sf-mitta, eli kohdunpohjan korkeus olikin tällä kertaa 2 cm pienempi kuin viime raskaudessa rv 25+3 vaikka se edellisellä neuvolakäynnillä oli 1 cm suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa samoilla viikoilla. Mutta kyllähän eri mittaajat saavat helposti erilaisia tuloksia...

Virtsa: puhdas
Painonmuutos: +105 g/vko
Verenpaine: 121/72
Kohdunpohjan korkeus: 24 cm
Lapsiveden määrä: normaali
Painoarvio: 978 g
Tarjonta: raivotarjonta
Sydämen syke: + (=hyvä)
Liikkeet: ++ (=normaali)

Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni, pituus 3 cm.

Kävin myös labrassa, taas, antamassa toisen verinäytteen sillä olen Rh negatiivinen ja raskauden aikana tarkistetaan 3 kertaa etten ole alkanut kehittämään vasta-aineita lasta kohtaan jos hän onkin Rh positiivinen. Oli muuten erittäin tympeä näyttenottaja!

Äitiysavustus

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, meidän pitää/piti miettiä ja puntaroida otammeko äitiysavustuksen rahana vai pakkauksena. Olemme miettineet asiaa kyllä jo aikaisemminkin mutta nyt paperit saatuamme asia tuli ajankohtaisemmaksi. Oikeastaan emme tarvitse kauheasti (perus)vaatteita, sillä otimme pakkauksen viimeksi ja ostin melko paljon neutraaleja vaatteita ennen kuin tiesimme kumpaa odotamme. Kaikki ne vaatteethan käyvät kummalle vaan, tytölle tai pojalle, ja tuntuu, että haluan joka tapauksessa hankkia vauvalle jotain ihan omaakin sitten. Juuri sellaista kuin haluan eikä äitiyspakkauksen "ihan ok vaatteita". Toiseksi vuoden 2011 äitiyspakkaus

on mielestäni melko tylsä. Se mitä olisin halunnut, on makuupussi. Jotenkin tuntuu, että haluaisin hankkia kaikille lapsille omat makuupussinsa, mutta

vuoden 2011 makuupussikaan ei oikein sytytä minua. 

Mikäli olisin saanut vuoden 2010 pakkauksen olisi asia ollut toinen, tykkään siitä makuupussista ihan hirmu paljon:

Luulenpa siis, että olen itse kallistumassa rahan puoleen, vaikka se onkin huomattavasti vähemmän kuin mitä pakkauksen tarvikkeet ovat arvoltaan. Mutta kun meillä oikeastaan on kaikkea mitä vauva tarvitsee. Rahalla voisimme sitten ostaa vauvalle esim. oman syöttötuolin, kun tyttö vielä kuitenkin käyttää omaansa. Täytyy vielä kysyä miehen lopullista mielipidettä ja laittaa paperit sitten Kelaan.

Ja voinhan ostaa tuon 2010 makuupussin esim. huuto.netistä, usein niitä myydään käyttämättöminäkin. Tai sitten hankin ihanan Finlaysonin Aappa makuupussin:

 Tytöllä onkin jo Aappa lakanat :)