Rv 37+2

Varoitus: tekstistä tuli angstaava valitusvirsi!

Vauvan odotus (Vau.fi) sanoo 38. viikon kohdalla näin:
"Äidille
Käytä mahdollisuuksiasi! Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Ja sitä vapautta tarvitset. Jotkut hieman pelkäävät, että päivistä tulee pitkiä ja odotusaika alkaa tuntua entistäkin pidemmältä. Tottakai niinkin voi käydä. Useimmat kokevat kuitenkin nämä viikot erittäin arvokkaina ja tarpeellisina. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa. Mielen voi täyttää kokonaan muilla asioilla kuin työllä. Monet odottavat äidit kertovat, että eivät oikein pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, mikä on aivan välttämätöntä valmistautumiseen. Seuraavat viikot ovat sinun – joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!

Näihin aikoihin useimmat naiset haluaisivat raskausajan viimeinkin päättyvän. Jotkut siksi, että heillä on vaivoja, toiset koska he haluaisivat vartalonsa palaavan entisiin mittoihinsa. Nekin, jotka muutama kuukausi sitten viihtyivät hyvin vatsansa kanssa ja toivoivat ihanan odotusajan jatkuvan vaikka ikuisuuden, alkavat yhtäkkiä toivoa, että raskaus loppuisi tähän paikkaan. Ja ne, jotka eivät ole halunneet tai uskaltaneet ajatella synnytykseen asti, muuttavat usein asenteensa tässä vaiheessa. Juttelepa vatsassasi olevan lapsesi kanssa, kun se on hereillä. Kerro vaikka ajatuksistasi synnytyksen suhteen!"

Tekstiä lukiessani tuhahdin oikein muutamaan otteeseen: "Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihteua ja lepoa. Seuraavat viikot ovat sinun - joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!" Yeah right! Ei taida kirjoittajalla olla lapsia entuudestaan. Minä ainakaan en pysty lepäämään muulloin kuin silloin kun tyttö nukkuu päiväunia, ja silloinkin pitäisi olla tekemässä jotain; siivoamassa, pesemässä pyykkiä, tekemässä ruokaa, järjestelemässä tavaroita valmiiksi pikkuista varten kuten esim. kaivaa pienimmät vaatteet esiin, pestä vaunujen kopan sisäkankaat, pujotella päälliset korisängyn pehmusteeseen, miettiä mitä tarvitsemme mukaan sairaalaan ja kohtapuolin pakatakin ne tavarat, miettiä ja kirjoittaa ylös mitä tyttö tarvitsee mukaan mummolaan siksi aikaa kun me olemme synnytyspuuhissa...

Minusta ainakin tuntuu etten kerkeä tekemään mitään noista "ylimääräisistä" valmistelupuuhista kun päiväni kuluvat arkiaskareiden hoidossa, ja tosiaan välillä pitäisi muka keretä lepäämäänkin (kun yöt kuluvat huonosti nukkuen, johtuen useista vessakäynneistä, kolotuksista sekä tytön luona juoksemisista). Muutenkin tuntuu, että pinnani on tällä hetkellä todella kireällä. Kaipaisin omaa aikaa niin suunnattomasti ja tieto siitä, että pian tulen olemaan vielä entistä sidotumpi kotiin ahdistaa ja kiristää pinnaani vielä enemmän. Eikä se auta asiaa kovinkaan paljoa, että mies tekee joko pitkää päivää töissä, remonttihommia töiden jälkeen ja/tai viikonloppuisin tai lähtee työmatkalle (muutama tiedossa vielä ennen laskettua aikaa) jolloin joudun olemaan tytön kanssa aamusta iltaan yksin ja hoitaa kotia siinä samalla (ja pitäisi tehdä noita "ylimääräisiä" valmisteluita). Ja vaikka olisimme molemmat kotona tunnen olevani päävastuussa tytön hoidosta enkä osaa antaa asioiden olla, vaan turhaudun jos hommat eivät hoidu heti ajallaan ja kunnolla ja sitten hoidan ne itse. Ja pinnani kiristyy entisestään :)

Tänään saan sentään hetken omaa aikaa. Lähden kampaajalle, joka on myös lapsuuden ystäväni, ja jätän tytön kotiin aiemmista suunnitelmista ottaa hänet mukaan huolimatta. Äiti ei nyt vaan jaksa!