Joku taika sulla on...

Tänään vietämme 1-vuotis hääpäiväämme, emme mitenkään hurjan erikoisesti sillä tulimme siihen lopputulokseen etten välttämättä jaksa tai ei ehkä edes kannata tehdä mitään kovinkaan erikoista/"rasittavaa" viimeisillään raskaana. Ja olimme muutama viikko sitten minilomalla Tallinnassa ja sovimmekin, että se on vähän niin kuin hääpäivän hotelliloma :) Jonkin verran olemme kuitenkin satsanneet hääpäiväämme. Syömme hyvin kolmen ruokalajin aterian (kotona) ja mikäli äitini ja siskoni suostuvat lapsenvahdiksi lähdemme käymään elokuvissa.

Vuosi sitten olimme näissä tunnelmissa:

Meidät vihittiin juhlapaikalla, Soukan Venekerhon Paviljongissa, tai oikeastaan paviljongin pihalla, kalliolla meren yllä. Halusimme juhlapaikan olevan lähellä luontoa eikä mikään ravintola tms. tila kaupungin ytimessä olisi tullut kuulloonkaan.

Vihkiminen oli siviilivihkiminen sillä mieheni ei kuulu kirkkoon eikä meille tai minulle ollut mitenkään tärkeää saada liitollemme papin siunausta. En myöskään halunnut itse hääpäivän (naimisiin menon) olevan eri kuin juhlapäivän emmekä siksi menneet ensin naimisiin maistraatissa ja sitten juhlistaneet häitä viikonloppuna. 

 

Vihkijämme oli käräjäoikeuden tuomari ja tapasimme hänet kerran ennen hääpäivää ja olimme useasti sähköpostitse yhteydessä. Hän piti pelkän lyhyen vihkikaavan lisäksi puheen, jonka sisällöstä sovimme yhdessä. Olen kuullut että maistraatin vihkijät eivät välttämättä suostu sanomaan muuta kuin pakollisen kaavan, joka on todella lyhyt ja mikäli haluaa jonkun puhumaan täytyy puhuja hankkia erikseen tai pestata joku tuttu siihen. 

Vihkiseremoniassamme oli kaksi ruonoa, yksi suomeksi ja yksi ruotsiksi, lukijoina toimivat lapsuudenystäväni sekä miehen sisko. Miehen opiskelukaverin vaimo, jolla on upea ääni, lauloi toiveestani Stellan Häävalssin (jonka "Joku taika sulla on" lauseesta tuli eräänlainen häätunnus meille)(kaikki videot olivat todella huonolaatuisia mitä netistä löysin) pianosäestyksellä, joka oli aivan mahtava ja liikuttava esitys. "Häämarssit" olivat live-viulumusiikkia: mennessä soi miehen toive, Eino Leinon runoon sävelletty Nocturne (ilman laulua) ja pois tullessa Song from a secret garden (hieman nopeampitempoisena kuin videossa kuitenkin).

Mielestäni vihkiseremoniamme oli aivan ihana, juuri sellainen, erilainen, kuin halusimmekin (ei mitään perinteisiä häämarsseja) ja juuri meidän näköinen ja kuuloinen koska saimme vapaasti päättää mitä musiikkia ja mitä runoja/tekstejä seremoniassa kuullaan (toisin kuin kirkoissa, joissa on tarkempaa). Myös se, että vihkiminen tapahtui ulkona oli meille tärkeää ja hieno kokemus.

Itse juhlassa meillä ei ollut muuta ohjelmaa suuniteltuna kuin yhteiskuva, meidän valokuvaus, jonka aikana vieraille oli tarjolla pientä purtavaa ja ystävämme otti vieraista potretteja heidän niin halutessaan, sukkanauhan ja kimpun heitto sekä bändi, jonka tahtiin tanssimme häätanssin. Ilmoitin jo hyvissä ajoin kaikille häiden järjestelyihin osallistuville etten ehdottomasti halua minkään näköisiä leikkejä yms. Kamalinta olisi ollut jos joku olisi keksinyt järjestää meille jonkun hiton tuttu juttu shown tai kumpi tekee mitäkin kotona leikin.

Sen sijaan kaaso esitteli polttaripäiväni ja vieraille näytettiin pieni pätkä upeasta musiikkivideosta jonka teimme :) ja bestman taas kertoi kun mieheni vuoli minulle kihlasormuksen katajasta eräällä heidän mökki-/kalastusreissullaan ja siitä näytettiin myös videopätkää. Aika hulvattomia videoita! Näiden lisäksi ystävämme näyttivät kuvia elämämme varrelta, ihan päiväkoti-ikäisistä lähtien. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä sillä olemme tunteneet toisemme yläasteelta saakka ja joukossa oli yhteiskuvia ajoilta ennen kuin edes seurustelimme yms.

Ruokailun lomassa miehen isä piti puheen ja miehen isoäiti luki runon. Oma isäni ei pitänyt puhetta mutta onneksi sitten kaasoni "piti puoliani" ja piti aivan ihanan puheen. Emme olleet sopineet puheista etukäteen, kysyimme isiltämme haluavatko he pitää puheet ja lisäämmekö ne ohjelmaan mutta kumpikaan ei halunnut tehdä siitä niin virallista. Miehen isä oli kyllä kirjoittanut hienon puheen ja mies oli todella yllättynyt. Itse en tiedä oliko isäni suunnitellut pitävänsä puheen ja sitten jänistänyt vai eikö hän alunperinkään aikonut puhua. Kaasoni oli sitten hätäpäissään suunnitellut puheen ruokailun ohessa ja aikamoisen puheen pitikin, moni vieraista kehui ja kiitteli häntä jälkikäteen :)

Pienenä ekstrana ruokailun yhteydessä meillä oli snapsilauluja, suomenruotsalaisia kun olemme. Miehen isoisä veti "Helan gårin" ja kaasoni "Sibboborna" jolloin kaikkia sipoolaisia, Sipoossa asuneita/koulua tai töissä käyneitä pyydettiin nousemaan ylös. Tämä oli oikein hauskaa sillä suurin osa ystävistämme on juurikin Sipoosta tuttuja ja moni sukulainenkin on sieltä kotoisin tai asuneet siellä.

Muuten "hääohjelma" oli rentoa yhdessä oloa, bändin tahtiin tanssimista (josta bändi vielä erikseen kiitteli, ettei tanssilattialla koskaan ole ollut parempi meno vaikka vierasmäärämme ei kuitenkaan mikään huikea ollut). Bändi soitti 3 x 45 min settiä ja bändin jälkeen musiikki järjestettiin tietokoneelta. Yöpalaa tarjottiin jossain vaiheessa ja juomaa oli koko ajan tarjolla (sitä jäi myös mielettömät määrät yli). Halusimme tarjota vieraille "kaiken tarpeellisen" emmekä pihtailleet juomien (niin alkoholillisten kuin alkoholittomien) kanssa ja luotimme siihen, että ystävämme ja sukulaisemme osaavat juoda kohtuudella. Toiveena tietysti oli ettei pienet lapset jää yömyöhään seuraamaan aikuisten juomista ja ongelmaksi kehittyi tyttö. Minne hän menisi kun molemmat halusimme juhlia ja kaikki mahdolliset lapsenvahdit olivat juhlimassa kanssamme. Äitini ja tätini kuitenkin lähtivät sen verran aikaisin, eivätkä varmaan olisi jaksaneet juhlia kovinkaan paljoa myöhempään muutenkaan, että tyttö pääsi kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

Hääpäivämme oli ikimuistoinen ja varmasti yksi elämäni parhaimmista päivistä. Alun jännityksen, onnen ja rakkaudentäyteinen päivä jonka saimme viettää kaikista rakkaimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa. Harmi ettei tuota päivää voi viettää uudestaan, eläisin sen mieluusti yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toivon, että tuo jää molempien ainoaksi hääpäiväksi!

Kaikki kuvat ovat Miika Ylhäisen ottamia.