Ihan itse!

Tänään olimme tytön kanssa vauvauinnissa kahdestaan kun mies on edelleen hieman heikkona (ja tarvitsee wc:n palveluita vielä melko usein...). Hyvin pärjäsimme ja pystyimme harjoittelemaan myös sukeltamista ihan kahdestaan patjan avulla. Tyttö oli tavalliseen tapaansa innoissaan uimisesta ja naureskeli ja kiljahteli, olenko maininnut aiemmin, että vesi on ehdottomasti tytön elementti :) Olemme jo jonkin aikaa, varmaan parin kuukauden ajan, kokeilleet kellukkeita uinnissa. Uiminen niiden kanssa on sujunut ihan ok, mutta tyttöä on kuitenkin pitänyt pitää pinnan yläpuolella kun pieni kroppa vispaa niin vimmatusti, että pää menee pinnan alle.

Tänään puimme kellukkeet taas hetkeksi päälle ja yllätyksekseni tyttö ui niiden avulla ihan itse. Minun ei tarvinnut pitää hänestä kiinni vaan hän uiskenteli itsekseen ympyrää, teki kaarteita ja kääntyili. Olin aivan hämmästynyt ja harmitti, että olin yksin hänen kanssaan kun en pystynyt purkaa hämmästystäni kenellekään :) Taitava tyttöni!

Peruuntuneet juhlat

Voi, että minua harmitti kun meidän piti perua tytön syntymäpäiväjuhlat tältä viikonlopulta. Tänään (la) olisi ollut sukulaisjuhlat ja huomenna kaverijuhlat kun kaikki ei mahtuisi yhdellä kertaa. Kuten kirjoitin alkuviikosta niin minulla oli tuo kumma tauti, maanantaina oli todella huono olo ja ti-ke oli vielä semmoinen etova olo aina silloin tällöin mutta jo huomattavasti parempi. No, perjantaina miehellä oli ollut hieman huonohko olo koko päivän ja illalla kymmenen maissa sitten "hanat aukesivat". Ja olin tietysti saanut kaikki kakut tehtyä jo alkuillasta ja siskoni oli leiponut piirakoita ja mokkapaloja.

Koira saa pusun (kuvat eivät mitenkään liity kirjoitukseen)

Ja sitten juhlat täytyi perua :( No, todella moni muukin oli kipeänä joten ehkä ihan hyvä mutta harmittaa kyllä vieläkin niin hitosti kaikkien leipomusten vuoksi. Emme saisi kaikkea syötyä yksinämme millään, enkä välttämättä jaksaisi leipoa kaikkea uudestaan viikon päästä, joten pakastimme kakut sun muut. Saas nähdä mitä mieltä juustokakut ovat pakastamisesta, tai sulattamisesta oikeastaan :S Toivottavasti ovat vielä syömäkelpoisia! Päätimme siirtää juhlia viikolla eteenpäin. Harmittaa vain jos ystävät, joiden todella toivoisin pääsevän paikalle, eivät pääsekään. Sukulaisista enemmän pääsee ensi viikolla paikalle kuin tänään olisi päässyt.

Maitoparta ja MiuMiu

Olemme vitsailleet miehen kanssa koko päivän, että tyttö voi sitten loppuelämänsä ajan muistuttaa isää kuinka hän pilasi tytön ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat :) Kyllä mies oli huonona (myös) sen vuoksi että jouduimme perumaan juhlat. Vaikka eihän sille mitään voi, eikä se kenenkään vika ole. Mutta harmitti kyllä todella paljon, kun kerrankin kaikki oli todella hyvissä ajoin valmiina, ei olisi tullut samanlaista kiirettä ja stressiä kuten normaalisti.

Vuosi tuli täyteen

En vieläkään voi uskoa sitä, että tyttö täytti tänään vuoden! Pieni rimppakinttuni, rakas "gummani" on jo niin iso. Koskaan aiemmin ei vuosi ole kulunut näin nopeasti, tuntuu etten ole kerennyt itse mukaan :) Ja kuvittelin ajan matelevan kun olen kotona mutta aivan liian nopeasti se kuitenkin kului.

Aamulla menimme herättämään tyttöä laulaen, veimme hänelle kortin ja lahjan + pikkuserkun lahjan. Tyttö oli aluksi hieman hämillään mutta hymyili ja oli oma iloinen itsensä heti herättyään. Kortti oli mieleinen, tyttö pitää kovasti kissoista. Kaikki kissakuvat, -lelut ja -esineet pysäyttävät ja tyttö osoittelee niitä ja hokee kiss, joka on luultavasti vain sattumaa. Vaikka kaikki eläinaiheet kyllä kiinnostavat ja omista koirista tyttö tykkää kovasti.

Lahjat avattiin sängyssä jonka jälkeen päivä jatkui aivan normaalisti, isi lähti töihin ja me menimme tytön kanssa aamupuurolle. Tänään ei vietetty sen suurempia syntymäpäiväjuhlia, tytön kummisetä avovaimoineen kävi illalla kun he eivät pääse viikonloppuna pidettäviin juhliin.

Ihmeellistä ajatella, että vuosi sitten olimme yhä synnytyssalissa, tutustuneet toisiimme vasta reilun kahden tunnin ajan... <3

Kumma tauti

Tänään on ollut raskas päivä. Ei mitenkään muuten mutta olen imeisesti kipeänä, koko päivän on oksettanut, aamusta asti. Oksennusta ei kuitenkaan ole tullut. Päivällä alkoi myös koko vartalon särkeminen ja kuumevihlaisut mutta kuumetta ei vain ole. Tyttö on ollut oma iloinen pirteä itsensä, mikä toisaalta on harmi kun kipeänä ei millään jaksaisi hänen menossa mukana :) Mutta hyvä vain ettei hän ole saanut (vielä) tautia.

Kävimme myös 1 vuotis-neuvolassa tänään ja normaalisti 10-15 minuutin kävelymatka kesti minulta 50 minuuttia kun olo oli niin heikko ja pieninkin hengästyminen aiheutti vielä oksettavamman olon. Tyttö sai kehuja neuvolassa kävelemisestään, motorisista taidoistaan sekä (käsien) käsittelytaidoistaan. Painosta huomautettiin taas sen verran, että tyttö on hoikka ja jos itse haluamme kasvukontrolliin ennen seuraavaa, 1,5 vuoden iässä olevaa käyntiä niin saamme mennä. Emme mene. Paino on kuitenkin tasaantunut ja jatkaa -17% käyrällä, ei ole muuttunut siitä. Uudet mitat olivat 76,5 cm ja 8460 g.

Nyt nukkumaan josko tauti hellittäisi ja olo olisi parempi huomenna. Harmiksemme jouduimme kuitenkin perumaan huomisen vierailun :(

Niin ja en ole raskaana, tai ainakaan oireita ei vielä olisi jos olen :)

Kaipuu

Minulla on jo yksi lapsi, onko minulla silloin oikeus tuntea surua siitä, ettei pikkusisaruksen saaminen käynyt ihan käden käänteessä. Tunnen muutaman pariskunnan joilla ei ole lapsia vielä ollenkaan, vuosien yrityksistä huolimatta. Mietin usein, että omaa suruani ei voi eikä edes saa verrata heidän suruunsa. Sillä minulle on kuitenkin siunattu yksi lapsi. Mutta hiljaa omassa mielessäni, oman pääni ja sydämeni sisällä tunnen surua. Ainakin siellä se on sallittua. Aiemmin mietin myös onko edes oikein, että potee vauvakuumetta ja toivoo uutta raskautta kun ensimmäinen lapsi on vielä vauva. Miksei siitä ensimmäisestä vauvasta voi nauttia ja iloita?

Mutta nautinhan minä ja iloitsen niin äärettömän paljon etten osaa sanoin sitä kuvailla. Jokunen kuukausi sitten juttelimme miehen kanssa (taas) kuinka sydän meinaa pakahtua kun tyttöä katsoo. Luulimme molemmat tunteen helpottavan ja haihtuvan mutta kyllä se edelleen on läsnä, voimakkaana. Vaikkakin se kovin kliseiseltä kuulostaa niin ennen tyttöä en tiennyt mitä suunnaton onni ja tosirakkaus on. Enkä tarkoita ettenkö olisi ollut onnellinen ja rakastanut esimerkiksi miestäni. Mutta rakkaus omaa lastaan kohtaan on niin erilaista ja niin voimakasta. Omalla kohdalla voin sanoa äidinrakkaus mutta en vähättele myöskään isänrakkautta, aivan yhtä voimakasta myös se.

Tunne, kun katsot omaa lastasi vaikka sinun pitäisi nukkua kun sinulla on tilaisuus, näet hänessä jotain itsestäsi tai ehkä miehestäsi. Kun lapsesi hymyilee sinulle ja ojentaa kätensä sinua kohti. Kun hän matkii ilmeitäsi ja eleitäsi, toistaa äänteitäsi, kutsuu sinua äidiksi. Kun kenenkään muun syli ei kelpaa kuin sinun, kun lapsesi rauhoittuu silittelyysi ja hautaa kasvonsa hiuksiisi. Kun lapsesi oppii uusia asioita, ottaa ensiaskeleensa ja juoksee luoksesi syleilyyn. Kun saat olla lapsesi tukena, nähdä hänen kasvavan, olla se joka toivottaa hänelle illalla hyvää yötä ja seuraavana aamuna hyvää huomenta. Tuo tunne on niin palkitseva, niin sydäntäriipaisevan voimakas, niin ehdoton.

Toivomme siis miehen kanssa, että saisimme lisää lapsia. Teoriassa sen pitäisi olla mahdollista, on ollut mahdollista sitten heinäkuun kun kiertoni palautui pikkuhiljaa ennalleen. Mutta joka kuukausi olen saanut pettyä, mielialani on laskenut innostuneen jännittyneestä surullisen masentuneeksi. Mutta sitten taas mietin niitä, joilla ei ole lapsia vielä ollenkaan. Ja jotka ovat saaneet pettyä kuukausi toisensa perään jo vuosia. Kuinka he jaksavat, pettyä yhä uudestaan ja uudestaan, yrittää yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka luultavasti tekisin myös itse kaikkeni, yrittäisin ja toivoisin yhä uudestaan ja uudestaan.

Raskauskuvat: Nina Dodd

Hotelli - Check!

Eilen varasimme hotellin Thaimaan reissulle. Asumme Karon Beachillä ja hotelli sijaitsee ilmeisesti jonkinlaisella kalliolla, ainakin nimestä päätellen "Karon Cliff". Joka huoneesta on merinäköala ja rannalle pääsee suoraan omalta parvekkeelta rappusia pitkin. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin muissa paikoissa vaikka kuvat mielestäni ovat todella hienoja, joten en ymmärrä mikä suuren hintaeron tekee. Tuolla paikassa huoneiden hinnat ovat kyllä melkoisesti alennettu low seasonin vuoksi, että ehkä muissa paikoissa hintoja ei ole alennettu (niin paljoa).

Merinäkymä joka huoneesta

Rannalle mars!

Ravintolasta

Laitoimme varaukseen lisätietoja kohtaan, että olemme häämatkalla ja, että tarvitsisimme lastensängyn. Toivottavasti saamme todella hienon huoneen häämatkan kunniaksi :) Varasimme kyllä parhaimman tason huoneen, mutta eihän tuolla mitään sviittejä ole. Emme kyllä semmoista tarvitsekaan. Uima-allasta hotellissa ei nyt ole mutta luulemme, että pärjäämme ilman. Tyttökin varmasti osaa jo siinä vaiheessa kävellä niin hyvin, että pystyy temmeltämään rannalla ja kyllähän nyt reilun vuoden ikäinen voi uida meressä. Varsinkin kun tyttö kävi jo viime kesänä pulahtamassa järvivedessä täällä Suomessa.

Olemme yrittäneet suunnitella vähän ohjelmaa matkalle ja jos kellään on ehdotuksia/ideoita otetaan niitä mielellään vastaan. Retki Phi Phi saarille ja ehkä Krabille olisi hauska.

Hotellimme kotisivut ovat Karoncliff josta myös kaikki kuvat ovat kopioitu.

Thailand here we come!!

Eilinen päivä ja ilta (ja viime yö) meni aika pitkälti matkakohteita ja matkatarjouksia selaillessa ja päivällä olimme jo päättäneet odottaa tarjouksia Madeiran matkoille huhti-toukokuussa. Mies soitteli töistä useaan otteeseen, että oli löytänyt vielä halvemmat matkat Sharm el Sheikhiin kuin ne ensimmäiset, että oli löytänyt hyvän hintaiset matkat Malesiaan Langkawille ja, että oli jutellut ystävämme kanssa joka oli Malesiassa muutama vuosi sitten ja hän oli jo sitä mieltä, että sinne mekin menemme. Itse löysin edullisia lentoja ja 7 päivän matkoja (lento+hotelli) Phuketiin.

 Kuva

Kun mies kotiutui töistä selailimme kumpikin omalla koneella nettisivuja ja vertailimme hotellihintoja Malesiassa ja Thaimaassa. Langkawilla oli huomattavasti kalliimmat hotellit ja illan mittaan alkoi käydä selväksi, että niistä kahdesta kohteesta Thaimaa olisi meidän matkakohteemme. Mutta tosiasia oli se, että häämatkakassamme ei ole niin suuri, että kattaisi ihan koko budjettia saatikka käyttörahoja... Sitten mies yllätti - hän maksaa loput omista säästöistään! Ihana, ihana mies!! <3 Pääsen vihdoin ja viimein Thaimaahan! Käyttörahoja kerkeämme ehkä, toivottavasti, hieman säästää vielä ennen reissua (ettei tarvitse käyttää ihan kaikkia säästöjä), sillä matkustamme vasta toukokuun alussa.

 Kuva

Menemme Phuketiin ja vietämme siellä kokonaiset 14 päivää. Hotelleja selailimme netissä ja löysimme erittäin halvan mutta siistin ja hyvällä paikalla (rannalla) olevan hotellin. Hotellilta emme vaadi mitään huikeita, kunhan on siisti ja rauhallinen, suhteellisen hyvällä paikalla ja perusvaatimukset (suihku, wc, sängyt) täyttävä. Tuolla kuuluu aamiainen huoneen hintaan ja huoneessa on tv, ilmainen langaton nettiyhteys, jääkaappi ja kahvin-/vedenkeitin yms. ja pyynnöstä saa myös vauvan sängyn ja mikron käyttöön. Hotellilla on myös kuljetuspalvelu ja ilmeisesti oppaan saa myös hotellista/hotellin kautta, lääkäri pyynnöstä jne. Ainoa "puute" on, ettei hotellilla ole uima-allasta, mutta tarvitseeko Thaimaassa uima-allasta?

Kuva

Voiko kukaan siellä ollut, esim. Neppe, kertoa mielipidettä siitä onko uima-allas hotellilla kuinka välttämätön, lapsen kannalta? Tyttö on matkan aikana 1v ja 3 kk joten luulisi, että hän voi uida meressä ihan hyvin. Ja jos sieltä löytyisi jokin yleinen uima-allas jossa sitten voisi käydä uimassa jos siltä tuntuu, sillä tuo hotelli oli niin paljon edeullisempi kuin muut ja todella mukavan näköinen, että mielellämme sinne menisimme. Ja jos vaikka käymme retkillä läheisillä saarilla ja haluamme jäädä sinne yöksi, emme menetä kovinkaan paljon kun oma hotellimme on niin halpa. Haluaisimme kuitenkin varata hotellin koko ajaksi varmuuden vuoksi lapsen takia ja koska olemme ensimmäistä kertaa maassa.

 Kuva

Miten muuten liikkuminen lapsen kanssa esim. taksilla kun turvaistuinta ei ole? Liikenne siellä on ilmeisesti melko hektistä, niin mielellään lapsen laittaisi turvaistuimeen. Matkarattaat otamme kotoa mukaan, ne kun saa koneeseen ilmaiseksi mutta turvaistuin on melko iso ja painava.

Heräilyä ja valvomista

Miksi aina pitää olla niin, että kun itse olet valvonut pitkään ja yöunet jäävät lyhyiksi tyttö heräilee yöllä eikä halua jatkaa uniaan. Viime yönä pääsimme miehen kanssa nukkumaan todella myöhään ja tietenkin tyttö heräsi ensin useamman kerran ja viimeisen kerran viideltä ja valvoi 1,5 tuntia puoli seitsemään... En tiedä minkä takia tyttö on nyt taas alkanut heräilemään öisin niin pajon. Useinmiten hän herää ja jatkaa uniaan mutta sitten aina välillä tulee näitä öitä kun valvotaan useita tunteja ja sitten välissä voi olla yö tai kaksi kun tyttö ei herää kertaakaan.

Tuntuu niin älyttömän raskailta nuo yölliset herätykset. Täytyy taas ottaa unikoulu ja tassuhoito käyttöön, miehen kannalta se on tietysti hieman ikävää sillä vaikka minä valvoisin tytön kanssa niin mieskin herää itkuun ja huutoon ja sitten hänen pitäisi jaksaa töissä vähillä unilla.

Matkalle?

Haluaisimme matkustaa jonnekin lämpimään, itseäni kiinnostaisi kovasti Thaimaa ja Bali mutta matkabudjetti ei vielä ihan yllä niihin hintoihin. Nyt pitäisi pikaisesti päättää lähdemmekö tammikuun lopussa Egyptiin, tänään saisimme All Inclusive matkat melko edullisesti. Mutta minne, Hurghadaan vai Sharm el Sheikhiin? Lukemani perusteella olisin ehkä kallistumassa Sharmiin mutta kenelläkään tutulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Kumpi on lähempänä Kairoa ja pyramidejä?

Vai pitäisikö meidän vielä odottaa, että budjetti riittäisi Thaimaan reissuun (voi mennä jonkin aikaa kun emme pysty säästämään mitään kun olen kodinhoidontuella...). Sinne olen kyllä jo pitkään haunnut matkustaa. Apua!

VAI pitäisikö odottaa myöhemmälle kevääseen Madeiran matkoja ja mahdollisia äkkilähtöjä? Sinnekin olisi mukava mennä ja olen kuullut siitä paljon hyviä kokemuksia ja suosituksia. Siellä olisi upea luonto ja hyvät vaellusmahdollisuudet, me kun pidämme luonnossa patikoimisesta ja vaeltamisesta...

Yläkerran remonttisuunnitelmia

Remonttimme edistyykin nyt vähän eri tavalla kuin luulimme. Nyt vuorossa onkin lastenhuone. Olemme purkaneet huoneesta alkuperäiset kiinteät vaatekaapit, jotka olivat identtiset meidän makuuhuoneen alkuperäisten vaatekaappien kanssa ja tänään lähtee lattia. Ensin täytyi tehdä suuri raivausoperaatio, sillä huone on toiminut jonkinlaisena varastona vielä purkamattomille tavaroille ja laatikoille.

Tällä hetkellä yläkerrassa on meidän makuuhuoneen lisäksi avoin wc (kosteus"vaurion" vuoksi), kylpyhuone/kodinhoitohuone ja sauna sekä 1 iso huone. Alunperin iso huone on ollut 2 pienempää huonetta mutta anoppini on teettänyt siellä remonttia muutamia vuosia sitten. Iso huone on mielestämme todella epäkäytännöllinen sillä tarvitsemme lastenhuoneen sekä työhuoneen (ei sillä, että tekisimme kovasti töitä kotona mutta kirjat, paperit yms. pitäisi saada jonnekin kun olohuoneeseen ei mahdu). Yksi vaihtoehto olisi, että me muuttaisimme isoon huoneeseen mutta emme taas halua makuuhuoneen yhteyteen työtilaa vaan haluamme, että makuuhuone on rauhallinen paikka jossa nukutaan eikä tehdä töitä tai kirota paperikasoja yms. Idea onkin, että nyt alkuun lastenhuone tulee olemaan lastenhuone ja jos lapsia tulee lisää ja sitten kun he tarvitsevat enemmän tilaa, vaihdamme huoneita sillä lastenhuone tulee olemaan todella pieni.

Tämän hetkinen pohjapiirros isosta huoneesta (Paintillä itse tökerösti toteutettu, ei mittakaavassa), huoneessa seinät ympärillä ja anoppi teettänyt vaatehuoneen nurkkaan. Puretun seinän kohdalle on tehty iso neliön muotoinen tolppa joka on todella hankalassa kohtaa, tolpan ja seinän väliin jää vain n. 40 cm:n tila.

Suunnitelma uudesta pohjapiirroksesta, kapea viiva huoneiden välissä kuvaa liukuovea jonka saa kokonaan auki jotta tila olisi avarampi.

Tämän hetkinen idea on siis sellainen, että rakennamme alkuperäisen seinän osittain takaisin. Seinä olisi 320 cm oviaukkoineen mutta me rakennammekin vain puoli seinää, eli 160 cm ja asennamme siihen liukuoven joka erottaa lastenhuoneen (tulevaisuudessa meidän makuuhuoneen) työhuoneesta, josta on tarkoitus tehdä avarampi kaatamalla rappusten puoleiset seinät ja asentamalla niiden tilalle kaiteen. Tämä tekee myös rappusista valoisammat kun yläkerran ikkunoista pääsee niihin valoa. Mietimme pitkään tekisimmekö seinän sisään menevän liukuoven vai ulkopuolelle jäävän, ja mikäli teemme ulkopuolelle jäävän niin kummalle puolelle ovi liukuisi, lastenhuoneen vai työhuoneen puolelle. Päädyimme seinän ulkopuolelle jäävään liukuoveen ja se liukuu työhuoneen puolelle koska se saa toimia eräänlaisena sisustuselementtinä avoimessa tilassa. Tämä Kirenan kuva on todella lähellä sitä tunnelmaa mitä työhuoneesta haen:

Musta lasi- tai muuta kiiltäväpintaista materiaalia oleva ovi, puhtaat valkoiset seinät sekä vaalea/valkoinen lattia. Makuuhuoneessamme on kuultovalkoinen lattia jota ajattelimme laittaa koko yläkertaan. Valkoiset tai mustat kalusteet ja sisustus yksinkertainen, kirjat ja paperit ovellisiin hyllyihin etteivät ne näy ja pölyty. Aah, en malta odottaa, että saamme kaiken valmiiksi! :)

"Egna barn och andras ungar"

Suoraan käännettynä "Omat lapset ja toisten kakarat". Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja viimeiset 2 vuotta ennen raskautumista olin todella kovassa "vauvakuumeessa". Halusin lapsia heti mutta mies ei ollut vielä silloin valmis. Ehkä ihan hyvä, että odotimme sillä tuntuu, että nyt oli juuri oikea aika lapselle. Vaikka itse kammoksun ajatusta "sitten kun aika on oikea lapselle; kun on ammatti, vakituinen työ, oma koti jne." (tiedän erään joka näin ajattelee ja vie asiaa äärimmäisyyksiin...). Vakituisesta työstä voi saada potkut eikä vuokra-asunto ole omaa kotia huonompi vaihtoehto lapsen kannalta. Tietysti olen sitä mieltä, että perusasiat pitäisi olla kunnossa kun lapsia hankkii; pitäisi olla ainakin sen verran tuloja, että perhe pärjää ja turvallinen ja kunnollinen koti lapselle ja vanhempien pitäisi olla valmiita vanhemmuuteen (vaikka siihenkin kasvaa raskauden ja lapsen myötä) ja tarpeeksi kypsiä.

Itselläni ei ollut vakituista työpaikkaa kun tulin raskaaksi, mies opiskeli vielä puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen vaikkakin hänellä oli osa-aikainen työpaikka jossa jatkoi täysipäiväisenä heti valmistuttuaan. Mutta toisaalta hänen palkassaan olisi huimasti toivomisen varaa parempaan, varsinkin kun minä olen kotihoidon tuella tällä hetkellä. Oman asunnon osto ei todellakaan osunut optimaalisimpaan elämäntilanteeseen mutta olemme pärjänneet ja saaneet jopa jonkun verran säästöön, jotta voin olla kotona tytön kanssa ja saamme kuitenkin asuntoa maksettua. Vaikka eihän niitä säästöjä haluaisi lyhennyksiin käyttää :)

Otsikolla ja pohjustuksella oli kuitenkin tarkoitus. Vaikka pidän lapsista kovasti ja halusin/haluan lapsia yli kaiken en oikein osaa olla muiden lasten kanssa. Viimeksi eilen tapasimme erään äidin ja 1,5 vuotiaan tytön pihallamme ja äiti hoki useaan, varmaan lähemmäs 10 kertaan, heidän 5 minuutin visiitin aikana kuinka ihana tyttömme on ja kuinka suloinen yms. hän on. Tietenkin pidän muiden lapsista ja mielestäni he ovat (useinmiten) suloisia, söpöjä ja kauniita, mutta en oikein osaa ilmaista sitä samalla tavalla kuin monet muut. Itse tulen hieman vaivautuneeksi kun muut äidit ihastelevat tyttöämme ja yritän sitten väkisin kehua heidänkin lapsiaan. Olenko outo? Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa vai olenko yksin "ongelmani" kanssa? :)

Jos siis tapaatte minut enkä tajua kehua lastanne tarpeeksi en tee sitä tahallani, en halua olla törkeä tms. Olen varmasti sitä mieltä, että lapsenne on suloinen ja ihana! :) Vaikka jokaisen vanhemman mielestähän ne omat lapset ovat maailman ihanimipia, "ei ne meidän lapset vaan muiden kakarat" :)

Tytön kehitys

Kirjoitin tällöin, tytön taaperokärrystä ja siitä, ettei hän vielä oikein hiffannut kävellä kärryn kanssa. Joulukuun alussa tyttö on alkoi huristella menemään kärrynsä kanssa niin, että koirat saavat varoa. Tyttö huristelee olohuoneesta eteiseen ja törmää oveen, jää odottamaan tulenko kääntämään kärryn ja yrittää tehdä sitä itse samanaikaisesti siinä kuitenkaan onnistumatta. Käyn kääntämässä kärryn ja tytön, otamme lähtölaskennan ja sanan "KÖR" kuullessaan tyttö lähtee päristellen matkaan. Näin voimme jatkaa vaikka kuinka pitkään :)

Samoihin aikoihin, itsenäisyyspäivän tienoilla, tyttö myös oppi taputtamaan käsiään yhteen. Hän oli taputellut tavaroita, muita ihmisiä ja leluja jo pitkään mutta omia käsiään hän ei vielä aiemmin osannut taputtaa yhteen. Nyt hän osaa taputtaa-sanankin, kun tytöltä kysyy "Kan du klappa händerna" hän aloittaa vimmatun taputuskonsertin ja nauraa päälle. Myös pelkkä "klappa" riittää, hän voi taputella minua esim. selkään tai päähän ja kun hänelle sanoo "Klappar du mamma?" aloittaa hän käsien taputuksen saman tien. Uusi, kiva juttu siis! :)

Tyttö tavailee sanoja jo jonkin verran. Mammamma on ollut pitkään käytössä, nykyään myös Pappappa tai Däddäddä, joksi isää myös kutsutaan on ahkerassa käytössä. Näiden lisäksi tyttö kiittää sanomalla "Tta" tai "Tta tta" (Tack ja tack tack), sanoo "Titt" (titta), eli katso ja "Wau" kun hänellä on jokin lelu tms. kädessä. Eräänä viikonloppuna hän ihasteli tätinsä housujen rusettia ja hoki ihastelevasti "Wau"! :D Muutamia kertoja olen myös kuullut tytöltä sanan duktig (taitava), hän tosin sanoo "dutti". Yleensä kehun häntä sanomalla, että hän on taitava (duktig) tyttö.

21.12 Tyttö nousi ensimmäisen kerran itse seisomaan keskellä olohuoneen lattiaa ja kun kehuin häntä nauroi hän ja taputti käsiään yhteen hokien dutti :) Jouluaaton kunniaksi otti hän illalla (2 päivää vaille 11 kuukauden vanhana) lahjojen avaamisen lomassa ensiaskeleensa. Nyt hän kävelee noin 20-30 askeleen pätkiä. 29.12 hän sitten oppi kiipeämään sohvalle ihan omin voimin ilman mitään korokkeita tai apua. Sai taas muutaman päivän olla vahtimassa ihan vieressä kun halua (eikä taitoa) ollut tulla alas sohvalta ja siellä vaan hypittiin, pompittiin ja heittäydyttiin selälleen ja tyttö olisi tipahdellut sohvalta pää edellä. Uutuuden viehätys laantui hieman ja vaikka tyttö yrittääkin kiipeillä joka paikkaan, myös sohvan selkänojalle, ei hän enää oleile sohvalla jos itse olen esim. keittiön puolella. Ja nyt tyttö osaa jo tulla alas sohvalta hienosti jalat edellä.

Tytön ensimmäinen joulu

Nyt on lomat lomailtu ja vietetty joulua ja uutta vuotta perheen ja ystävien parissa. Vietin vähän lomaa blogistakin, jotenkin tuntui siltä ettei ollut mitään julkaisemisen arvoista kirjoitettavaa.

Jouluna heräilimme rauhassa kotona ja söimme riisipuuroa koko perheen voimin joululauluja kuunnellen. Katsoimme Lumiukon ja Joulurauhan julistuksen jonka jälkeen lähdimme äitini luokse.

Olimme jo etukäteen sopineet, että tänä vuonna syömme kahdessa erässä kun yhdellä kertaa ei meinaa jaksaa kaikkea. Iltapäivällä söimme siis ensimmäisen kattauksen joka koostui kaloista, salaateista ja muista kylmistä ruoista ja illalla olikin toisen kattauksen vuoro jolloin tarjolla oli kinkkua suoraan uunista sekä laatikoita. Kalat; kylmä- ja lämminsavu-, graavi- ja sillit ovatkin meidän kaikkien suosikkiruokia jouluna joten niitä syödään aina runsaasti. Myös kylmäsavuporo, suolakurkut ja hunaja sekä miehen herkku: mäti sipulin ja smetanan kanssa kuuluvat joulupöytäämme.

Olimme ilmeisesti olleet erittäin kilttejä viime vuonna sillä kuusen alla oli aivan huikea määrä lahjoja, en ole ikinä nähnyt niin paljon lahjoja yhdellä kertaa. Suurin osa lahjoista olivat tietysti tytölle mutta oli meitä aikuisiakin muistettu. Minun toiveitani oltiin kuunneltu sillä sain mm. lahjakortit niin hierontaan (tuleekin nyt tarpeeseen kun vasen käsi on jo toista päivää puuduksissa ja särkee) kuin kasvohoitoonkin ja paljon hiusten- ja vartalonhoitotuotteita. Sain 4 settiä shampoo + hoitoaineen, joista yksi on Tigin Tween Duo Pack, ja yhden tehonaamion sekä hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen joten nyt on aineita ainakin joksikin aikaa eteenpäin :)

Tyttö sai pääosin vaatteita ja leluja mutta löytyi paketeista niitä kaivattuja lakanoita ja astioitakin. Nyt tuntuukin aivan hullulta, että loppukuusta vietämme hänen 1-vuotis syntymäpäivää, mitä hän enää voi saada?! :) Tytön ensimmäisenä jouluna paperit ja narut olivat hänen mielestään kuitenkin kaikista kivoimpia :)