Tytön kehitys

Kirjoitin tällöin, tytön taaperokärrystä ja siitä, ettei hän vielä oikein hiffannut kävellä kärryn kanssa. Joulukuun alussa tyttö on alkoi huristella menemään kärrynsä kanssa niin, että koirat saavat varoa. Tyttö huristelee olohuoneesta eteiseen ja törmää oveen, jää odottamaan tulenko kääntämään kärryn ja yrittää tehdä sitä itse samanaikaisesti siinä kuitenkaan onnistumatta. Käyn kääntämässä kärryn ja tytön, otamme lähtölaskennan ja sanan "KÖR" kuullessaan tyttö lähtee päristellen matkaan. Näin voimme jatkaa vaikka kuinka pitkään :)

Samoihin aikoihin, itsenäisyyspäivän tienoilla, tyttö myös oppi taputtamaan käsiään yhteen. Hän oli taputellut tavaroita, muita ihmisiä ja leluja jo pitkään mutta omia käsiään hän ei vielä aiemmin osannut taputtaa yhteen. Nyt hän osaa taputtaa-sanankin, kun tytöltä kysyy "Kan du klappa händerna" hän aloittaa vimmatun taputuskonsertin ja nauraa päälle. Myös pelkkä "klappa" riittää, hän voi taputella minua esim. selkään tai päähän ja kun hänelle sanoo "Klappar du mamma?" aloittaa hän käsien taputuksen saman tien. Uusi, kiva juttu siis! :)

Tyttö tavailee sanoja jo jonkin verran. Mammamma on ollut pitkään käytössä, nykyään myös Pappappa tai Däddäddä, joksi isää myös kutsutaan on ahkerassa käytössä. Näiden lisäksi tyttö kiittää sanomalla "Tta" tai "Tta tta" (Tack ja tack tack), sanoo "Titt" (titta), eli katso ja "Wau" kun hänellä on jokin lelu tms. kädessä. Eräänä viikonloppuna hän ihasteli tätinsä housujen rusettia ja hoki ihastelevasti "Wau"! :D Muutamia kertoja olen myös kuullut tytöltä sanan duktig (taitava), hän tosin sanoo "dutti". Yleensä kehun häntä sanomalla, että hän on taitava (duktig) tyttö.

21.12 Tyttö nousi ensimmäisen kerran itse seisomaan keskellä olohuoneen lattiaa ja kun kehuin häntä nauroi hän ja taputti käsiään yhteen hokien dutti :) Jouluaaton kunniaksi otti hän illalla (2 päivää vaille 11 kuukauden vanhana) lahjojen avaamisen lomassa ensiaskeleensa. Nyt hän kävelee noin 20-30 askeleen pätkiä. 29.12 hän sitten oppi kiipeämään sohvalle ihan omin voimin ilman mitään korokkeita tai apua. Sai taas muutaman päivän olla vahtimassa ihan vieressä kun halua (eikä taitoa) ollut tulla alas sohvalta ja siellä vaan hypittiin, pompittiin ja heittäydyttiin selälleen ja tyttö olisi tipahdellut sohvalta pää edellä. Uutuuden viehätys laantui hieman ja vaikka tyttö yrittääkin kiipeillä joka paikkaan, myös sohvan selkänojalle, ei hän enää oleile sohvalla jos itse olen esim. keittiön puolella. Ja nyt tyttö osaa jo tulla alas sohvalta hienosti jalat edellä.