Kuukauden ikäinen

Tyttö täytti siis tänään, tai oikeastaan eilen (vuorokausihan vaihtui jo), kuukauden. Äiti saikin tänään käydä kaupoilla ihan itsekseen ja tyttö jäi isin kanssa kotiin. Se on vaan kovin hankalaa kun tyttö ei osaa/suostu syömään pullosta eikä tuttia. Pakkasessa on maitoa varalla mutta mies huomasi tänään, että kun tytölle yrittää antaa pulloa hän raivostuu. Täytyy sitten jatkossa hörpyttää mikäli tulee sellainen tilanne etten ole itse paikalla. Toisaaltahan se on ihan hyvä ettei syö esim. tuttia niin ei tarvitse vierottaa siitä sitten myöhemmin, mutta olisihan se ihan kiva jos joskus saisi tytön vaikka rauhoitettua tutin avulla.

Pieni kätönen

 

Pienet jalat

 

Ja pienet varpaat

Tytöllä on tuntunut olevan kovempia vatsanväänteitä taas muutamana päivänä. Yöt hän on nukkunut hyvin mutta iltaisin hän on ollut kovin itkuinen ja itkunpuuskat ovat olleet voimakkaampia kuin aikaisemmin ja tyttö vääntelehtii ja valittaa ilmiselvästi vatsaansa. Varasinkin hänelle vyöheketerapiaan ajan ensi perjantaille joten toivotaan, että siitä olisi hyötyä. Olemme antaneet hänelle Disflatyl-tippoja ja ostin tänään apteekista vielä Rela-tippoja mutta unohdin kysyä saako niitä antaa samaan aikaan. Luulisi, että se on ihan ok mutta osaakohan kukaan vastata varmasti?

Sitten vähän mukaviakin asioita, nimittäin sää on ollut parina viime päivänä aivan mahtava! Olemme pystyneet ulkoilemaan ja tekemään pitkiä kävelylenkkejä tytön ja koirien kanssa. Tyttö on nukkunut tyytyväisenä ja minä ja koirat olemme nauttineet raittiista ilmasta ja kauniista säästä, tassut eivät ole palelleet eikä kasvot ole jäätyneet :) Koiratkin alkavat jo pikkuhiljaa osata kävellä vaunujen kanssa. Aluksi oli hieman hankalaa, varsinkin uroskoiramme kanssa kun hän koki niin kovaa tarvetta suojella tyttöä kaikilta ja kaikelta. Koira ei malttanut tehdä tarpeitaan vaan rynni vaunujen eteen ja poukkoili tiellä puolelta toiselle (vaikka normaalisti osaa kävellä reunassa). Nyt Leon on jo rauhoittunut ja ihmiset saavat jo ohittaa meidät ilman Leonin yhdenkoiran konserttia. Jotkut koirat kaipaavat Leonin mielestä kuitenkin vielä muistutusta kenen vauva vaunuissa on ;)

Lenkille lähdössä

 

Leon ja Mimosa (jolla oli jotain kiinnostavampaa katsottavaa naapurin katolla..)

Huomenna (tänään) menemmekin tytön mummon luokse käymään, viime viikonloppuna emme käyneetkään siellä joten mummolla on jo kova ikävä :) 

Mukavaa viikonloppua!

Univoitto ja neuvolakuulumiset

Koin eilen jotain ennenkuulumatonta, tyttö nukahti omaan sänkyynsä! :) Aiemmin hänen on pitänyt nukahtaa syliin/viereen jonka jälkeen hänet on voitu siirtää omaan sänkyynsä nukkumaan. Ja auta armias jos uni ei ole tarpeeksi syvää, silloin hän herää saman tien kun jää sängynpohjalle makaamaan ja kitinä alkaa uudestaan. Eilen tyttö nukahti syliin kun vielä katselin telkkaria olohuoneessa. Vein tytön omaan sänkyyn ja pesin hampaat ja kun menin itse nukkumaan makasi tyttö hyväntuulisena hereillä ja äänteli itsekseen. En nostanut tyttöä syliin kun hän vaikutti niin tyytyväiseltä ja keinuttelin korisänkyä hieman ja tyttö nukahti uudelleen. Hän havahtui hereille vielä muutaman kerran mutta nukahti melkein heti uudestaan. Oli jotenkin niin mahtava olo, pikkuinen tyttöni uskalsi nukahtaa "yksin". Ei tämä varmastikaan mikään merkittävä virstanpylväs ole lapsen kehityksessä mutta minusta se tuntui suurelta asialta. Ja kun tyttö heräsi yöllä kävimme vaihtamassa vaipan, ruokailimme ja jatkoimme unia saman tien. Kokonaisuudessaan erittäin hyvä yö takana.

Päivällä kävimme sitten neuvolassa, kävelimme lumimyräkässä vastatuuleen ja tiet olivat niin syvän lumen peitossa, että vaunujen työntäminen kävi ihan treenistä. Siitä puheen ollen, kaipaan kunnon rääkkitreeniä ihan kamalasti. Kaipaan Spinning- ja Les Millsin Body Combat-, Pump- ja Attack tunteja niin kovasti! Mutta takaisin asiaan, tyttö oli kasvanut hyvin. Oma neuvolantäti oli lomalla ja tämä täti ihmetteli kovasti onko tyttö täysimetyksellä ja kyseli vielä uudestaan, että emmekö tosiaan anna korviketta. Ihmettelin kovasti tätä suhtautumista, eivätkö äidit enää imetä vai miksi se oli hänen mielestään niin kovin erikoista? Hän ainakin antoi sellaisen kuvan, että olemme jotenkin "erikoisia". Enkä nyt mitenkään tuomitse sellaisia äitejä jotka eivät imetä, koskaanhan ei voi tietää miten imetys sujuu eivätkä ne lapset jotka eivät ole täysimetyksellä ole sen sairaampia tai kärsi yhtään sen enempää kuin täysimetyksellä olevat.

Tytön 4 vkon mitat olivat (suluissa syntymämitat):
4620 g (3930 g)
55,5 cm (51 cm)
päänympärys 36,2 cm (34 cm)

Tänään huomasin myös, että tyttö osaa kääntyä kyljeltä vatsalleen. Ihan kunnolla vatsalleen niin, että hän vie alimman käden toiselle puolelle vartaloa eikä se jää vatsan alle jumiin. Iso pieni tyttöni! <3

Makuuhuone, osa 1

Alkutilanne oli siis tämä, tai oikeastaan se oli se, kun huone oli vielä täynnä anopin tavaroita, mutta harmikseni meillä ei ole yhtään kuvaa siitä. Huone oli täytetty lattiasta kattoon eikä ovea saanut aluksi edes kiinni. Pienellä uudelleenjärjestelyllä saimme oven kiinni ja kaaoksen "piiloon" siksi aikaa kunnes huone olisi tyhjä.

 

Anopin verhot, lamppu sekä rikkinäinen rullaverho vielä paikoillaan.

Makuuhuoneen alkuperäiset, kiinteät vaatekaapit joista yhdessä oli hyllylevyjä ja kaksi muuta olivat tangollisia.

Laura Ashleyn kukkatapetit, jotka varmasti ovat laadukkaita ja kovin pidettyjä joidenkin mielestä (esim. avomiehen mummin joka oli kauhuissaan kun kuuli ettemme pidä niitä)  mutta meidän tyylisiä ne eivät oikein ole.

Tapettien reunat repsottivat  melkein joka kulmassa.

Huoneen remontti aloitettiin tapettien poistamisella. Kukkatapettien alta paljastuikin vielä 2 kerrosta tapettia joten työhön menikin kauemmin aikaa kuin alunperin luulin. Lastulevyseinistä tapetti irtosi melko hyvin mutta yksi seinä on kyprokkia eikä sitä oltu käsitelty ennen ensimmäisen tapetin laittamista joten ensinnäkin tapetit eivät millään tahtoneet lähteä seinästä irti ja toiseksi kun tapetit vihdoin lähtivät irti lähti kyprokin pinnasta myös suikaleita. Lopputulos oli erittäin epätasainen ja mielenkiintoisen näköinen.

Lastulevyjen väliin täytyy jättää elämisvaraa sillä seinät liikkuvat vuosien myötä ja lämpötilojen vaihteluiden vuoksi, emmekä oikein pidä noista ammottavista railoista seinissä. Vaihtoehtoina oli kyprokkisten saneerauslevyjen asentaminen lastulevyjen päälle tai railojen täyttäminen/peittäminen jollakin.

Naapurimme on täyttänyt seinien ja katon välisen railon akryylillä, lasikuituverkolla ja laastilla ja päätimme kokeilla sitä myös seiniin. Laitoimme railojen pohjalle aluksi laastia ja sen kuivuttua täytimme loput vielä kahteen kertaan akryylillä, joka on hieman joustavaa ainetta, jonka toivomme siis kestävän seinien elämisen. Seinien ja katon väliset railot täytimme samalla tavalla mutta jätimme laastin pohjalta pois sillä railot olivat huomattavasti pienemmät. Katonrajaan ja huoneen kulmiin laitoimme akryylillä täytettyjen railojen päälle vielä lasikuituverkon ja sen päälle vielä ohuen kerroksen akryyliä. Lasikuituverkon reunat piti peittää jotenkin ja laitoimme kattoon akryylin reunojen yli tulevan verkon päälle laastia jota sitten hioimme ja lisäsimme ja hioimme jne. Tuntuikin, että juuri tuo vaihe kesti ikuisuuden. Seiniin laitoimme vielä tasoitetapetin joten niissä emme peittäneet verkkoa laastilla.

 

Keskellä seinää ollut railo nyt täytettynä.

Kulmassa ollut railo täytettynä.

Katonraja täytettynä ja laasti hiomatta. 

Jossakin railojen täyttämisen välissä keksimme poistaa makuuhuoneessa olleen kiinteän vaatekaapin sekä hieman kellertävän laminaatin. Olimme alunperin suunnitelleet tekevämme vaatekaapille ja lattialle jotain vasta myöhemmin mutta tuntui tyhmältä jättää vanhat uusien seinä- ja kattopintojen vierelle. Vaatekaapin taakse jäävä seinä- ja katto-osio olisi myös jäänyt maalaamatta mikä olisi ruma mikäli uusi vaatekaappi ei olisi täyskorkea.

Kun kaikki railot oli täytetty ja laastit hiottu siirryimme katon maalaamiseen. Maalasimme sen kahteen kertaan kokonaisuudessaan ja laastien päältä hieman useammin sillä ne paistoivat läpi. Mitään pohjamaalia emme käyttäneet kattoon. Katon jälkeen laitoimme seiniin tasoitetapetin jotta kyprokkilevyn epätasaisuus ja lastulevyjen railojen täyttö ei näkyisi.

 

Katonmaalaus taisi olla meneillään.

Katto vielä maalaamatta.

Tasoitetapetit seinillä.

Tuhinaa

Tyttö on ollut nuhainen koko viikon, tukkoisen nenän kanssa hengittäminen on hankalaa joka vaikeuttaa myös syömistä. Kuumetta ei kuitenkaan onneksi ole ollut mutta kyllä tuon pienen ihmisen tuskailua ja kärsimystä on kamala katsoa vierestä. Keittosuolaliuos ja höyryhengittely ovat antaneet hieman helpotusta ja tyttö nauttiikin valuvan veden katsomisesta suihkussa vaipan vaihtojen yhteydessä :)

Alkuviikon tyttö on nukkunut todella hyvin, se alkoi itse asiassa jo lauantaina kun olimme äitini eli mummon luona kylässä. Tyttö on nukkunut 4-6 h putkeen, syönyt ja nukkunut taas n. 3 h putkeen. Parhaimmillaan olemme siis saaneet nukkua 9 tunnin yöunet yhdellä herätyksellä. Mutta, nyt oli taas pari huonompaa yötä jolloin ensimmäisenä yönä tyttö nukkui vain 2 h putkeen jonka jälkeen hän kitisi unissaan kovaäänisesti ja heräili jatkuvasti. Viime yö oli hieman parempi, 4 h putkeen jonka jälkeen saimme torkkua aamuun asti. En tiedä johtuuko tämä flunssasta vai jostain muusta. Tytöllä on kyllä ollut vatsanväänteitä ja ilmavaivoja ihan alusta alkaen mutta ne ovat helpottaneet jonkin verran. Eilen mietinkin olisiko huonosti nukuttu yö johtunut vatsanväänteistä koska söin suklaata sitä edellisenä päivänä. Mutta koska koko eilinen päivä ja myös viime yö oli huonompi en tiedä voiko suklaalla olla vaikutusta. Täytyy toivoa, että univaikeudet johtuvat vain flunssasta. Vaikka ei tekisi minulle yhtään huonoa olla syömättä suklaata jonkin aikaa... ;)

Nyt minua taas kutsutaan.

Tyttö

Tyttö on huomenna 3 viikkoa vanha, kasvaa ja voi hyvin. Hän syntyi 26.1.2010 klo. 21.11, 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Strategiset mitat olivat 3930 g ja 51 cm, pään ympärys 34 cm. Kovin siro neiti vaikka ollaankin ihmetelty missä hänen grammat ovat sillä monen tutun lapset ovat olleet saman painoisia mutta pidempiä. Ehkä hänellä on painavat luut ;) Ja hyvin piti neuvolatädin veikkaus paikkansa, hän kertoi, että usein lapsen syntymäpaino/-koko on hyvin lähellä äidin omaa syntymäpainoa ja kun kotona tarkistin omat mittani, olen ollut saman pituinen mutta 20 g painavempi. Sitten voikin ihmetellä, että missä ne minun grammat ovat olleet :D

Ajattelin kirjoittaa synnytyskertomusta jossain vaiheessa ihan itseäni varten, jotta muistan sen pitkän ja piinavan odotuksen. Supistuksia oli nimittäin yli 40 tuntia ennen kuin kärvistely palkittiin. Mutta sitä ei ole sitten pakko lukea, haluan vain itselleni jonkinlaisen dokumentin tapahtumista.

En varmaan aio julkistaa tytöstä kuvia, ainakaan tunnistettavia. Enhän ole laittanut itsestänikään tänne mitään kuvia. Jotenkin tuntuu siltä, että haluan suojella lastani vaikka tuskin häntä kukaan tunnistaisi vielä tässä iässä, vanhempana helpommin. Mutta remontista ja asunnosta laitan kyllä jatkossa kuvia, seuraavaksi olisi luvassa juttu makuuhuoneen muutoksesta.