Vuorovedoin

Meillä on sairastettu flunssaa nyt reilun viikon ajan. Tyttö oli kuumeessa viime viikolla ja nuha sekä yskä jatkuu edelleen. Poika on ollut hieman tukkoinen aamuisin mutta ei sen pahempaa. Itse olen myös ollut jonkin verran kipeä, mutta tauti ei ole iskenyt kunnolla päälle. Saisi nyt tulla joku 40 asteen kuume, että menisi ohikin. Ei tällaista puolikuntoista oloa jaksa viikkotolkulla.

Lapset ovat olleet vuoropäivin itkuisia ja vaativia (=tottelemattomia). Kuumeisena tyttö oli apea ja halusi lähinnä lukea sylissä, mikä on ihan ok. Tällä viikolla tyttö onkin ollut niin uhmakas ja tottelematon ettei meidän vanhempien hermot meinaa kestää. Niinä (harvoina) päivinä kun tyttö on ollut kiltimpi on poika taas ollut itkuinen ja viihtynyt vain ja ainoastaan sylissä, ei edes kantoliinassa olo kelvannut. Illalla on tuntunut, että olen kasvanut kiinni pikku apinaani enkä ole päivän aikana saanut mitään tehtyä, pyykitkin on ripustettu vähän sinne päin kuivumaan yhdellä kädellä.

Tänään ja huomenna saa onneksi hengähtää hetken. Tyttö menee lasten kummien (mies on tytön kummi ja naisesta tulee pojan kummi) luokse yökylään, he itse ehdottivat tätä. Tänään aion mm. käydä saunassa ihan rauhassa ja nauttia. Viime aikoina olemme käyneet paljon "perhesaunassa", jolloin poika on nukkunut kodinhoitohuoneessa sitterissä ja me muut olemme saunoneet ja kylpeneet. Tytön kanssa on aivan ihana käydä saunassa ja/tai kylvyssä ja suihkussa koska hän pitää siitä niin kovasti mutta välillä kaipaan ihan rauhassa saunomista ja esim. jalkakylpyjen ottamista yms.

Ihana aurinko

Olipa tänään ihanan aurinkoinen päivä. Kävimme lasten ja koirien kanssa pitkällä lenkillä. Kesällä tyttö käveli joka paikkaan eikä suostunut istumaan rattaissa eikä niitä tarvinnut edes ottaa lenkille mukaan. Syksymmällä asiaan tuli muutos ja tyttöä olisi pitänyt kantaa joka lenkillä mutta rattaat eivät taas oikein kelvanneet tai sitten hän olisi työntänyt niitä itse. Vatsani lisäksi en jaksanut taikka halunnut kantaa tyttöä sillä hän osaa ja jaksaa kävellä ihan hyvin (olihan hän aiemmin kävellyt samoja matkoja). Jossain vaiheessa muutin tapaani enkä antanut tytön työntää rattaita ajatellen tätä aikaa kun vauva on vaunuissa, ettei tyttö roiku työntöaisassa kiinni kaataen vaunut nurin. Nyt tyttö taas istuu tuplarattaissa oikein mielellään beibiin vieressä :)

Lapset kulkevat kätevästi mukana tuplarattaissa, joissa vauvalle on pehmeä kantokoppa. Rattaissa on isot pyörät, joista etupyörät saa joko lukittua tai kääntyviksi. Rattaat ovat todella ketterät ja liikkuvat kevyesti ja hyvin mutta ovat kuitenkin tukevat. Esimerkiksi pellolla ja niityllä pääsemme oikein hyvin eteenpäin "polkua" pitkin.

Nyt tyttö on taas vaihteeksi kävellyt ihan hyvin itsekin osan lenkistä, mitä nyt välillä karkailee väärään suuntaan ja tarpoo pellolla hurjaa vauhtia eikä edes katso taakse päin kun huudan häntä. Rasittavaa kun sitten saa jättää vaunut tien poskeen ja lähteä juosten koirien kanssa perään.

 

 

 

Tyttö taluttaa Mimosa koiraamme oikein nätisti ja koirakin ilmeisesti tajuaa, että tytön kanssa ei voi käyttäytyä ihan niin villisti kuin muuten. Vaikka tyttö saa taluttaa koiraa vain silloin kun muita ei näy, en luota siihen, että koira pysyisi aisoissa varsinkaan muiden koirien läsnäollessa.

Välillä tytöllä on possu mukana lenkillä. Sille laitetaan Flexi-talutin kaulaan ja tyttö taluttaa sitä koko lenkin. Kotikatumme asukkaat tuntevatkin tytön (meidät) juurikin possun ulkoiluttajana ja kyselevät välillä minne possu on jäänyt mikäli se ei ole mukana :D Tänään possu sai jäädä kotiin mutta voin esitellä teille possun joku päivä.

Ja täytyypä tähän loppuun minunkin mainita likaiset ikkunat niin kuin monet muutkin bloggaajat (ainakin ruotsinkielisten blogien kirjoittajat), kylläpä meidän alakerran ikkunat ovatkin saastaiset... :S

Kotona

Pääsimme kotiin tiistaina, kahden vuorokauden sokereiden seurailun jälkeen. Pojan verensokereita mittailtiin kome kertaa päivässä hänen suuren koon vuoksi. Hän on saanut kohdussa napanuoran kautta hyvin ravintoa ja siitä oltiin nyt huolissaan, että saako hän tarpeeksi ravintoa myös kohdun tällä puolen. Kyllä sai ja arvot olivat erinomaiset koko ajan.

Tyttö tuli mummon kanssa sairaalaan jossa hän ensin tuli hyvin varovaisesti tervehtimään meitä, hänestä näki päälle päin kuinka jännittynyt hän oli. Huoneessa hän halusi saman tien nähdä beibiin ja hetken katsottuamme vauvaa sängyssä tyttö halusi pikkuveljen syliin. Pikkuveli sai pajon pusuja ja silityksiä eikä asiassa vaikuttanut olevan mitään epäselvää. Aivan kuin tyttö olisi ymmärtänyt asian täysin, vatsaani hän ei ole kokeillut tai kysellyt sen beibin perään kertaakaan, vauvahan on nyt täällä.

Koirat tulivat myös kotiin hoitopaikasta tiistaina ja uroskoira oli taas kovin kiinnostunut vauvasta. Narttu jatkaa myös samaa linjaa kuin viimeksi eli kieltää koko asian, toivoo kai, että kun hän ei huomioi koko vauvaa se häviää. Harmi ettei viime kerralla toiminut, mutta jospa tällä kertaa... :)

Melkoista hulinaa tämä kahden lapsen perhe-elämään totuttelu on ollut. Eilen tyttö oli huonolla tuulella koko päivän ja kiukutteli lähes kaikesta. Vauvasta hän kuitenkin oli kiinnostunut ja halusi helliä koko ajan. Tänään tyttö onkin ollut kuin enkeli ja päivä sujui mukavasti, kävimme jopa koko perheen voimin pienellä käveyllä. Tyttö on niin suloinen ja kiltti pikkuveljen suhteen. Heti herättyään hän kyselee beibiin perään ja haluaa antaa tälle pusun. Heti sairaalassa aloin opettaa pojalle perheemme tapaa, eskimopusuttelua, sillä se on hyvin aktiivisesti käytössä ja tyttöhän aloitti myös tämän saman oma-aloitteisesti pikkuveljen kanssa. Meillä eskimopusuttelusta puhutaan ruotsiksi sanoilla att nosas.

Yöt on mennyt melko vähäunisesti, vauva on nostattanut maitoa aktiivisesti ja luulen, että hän on myös tuntenut olonsa turvattomaksi omassa sängyssään, sillä vieressäni hän nukkuu ihan hyvin mutta korisängyssään ei. Ja minä taas en oikein ole mikään perhepedissä nukkuja... Tänään olemme nukuttaneet poikaa sängyssä päiväsaikaan olohuoneessa jotta hän tottuisi sänkyyn ja ehkä nukkuisi myös yöllä siinä.

Mutta on tämä ihanaa! Poika on aivan ylisuloinen ja mahtava tyyppi, niin samanlainen kuin siskonsa mutta kuitenkin niin erilainen. Niin poika. Olen onnellinen!

Rv 37+2

Varoitus: tekstistä tuli angstaava valitusvirsi!

Vauvan odotus (Vau.fi) sanoo 38. viikon kohdalla näin:
"Äidille
Käytä mahdollisuuksiasi! Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Ja sitä vapautta tarvitset. Jotkut hieman pelkäävät, että päivistä tulee pitkiä ja odotusaika alkaa tuntua entistäkin pidemmältä. Tottakai niinkin voi käydä. Useimmat kokevat kuitenkin nämä viikot erittäin arvokkaina ja tarpeellisina. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihtelua ja lepoa. Mielen voi täyttää kokonaan muilla asioilla kuin työllä. Monet odottavat äidit kertovat, että eivät oikein pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, mikä on aivan välttämätöntä valmistautumiseen. Seuraavat viikot ovat sinun – joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!

Näihin aikoihin useimmat naiset haluaisivat raskausajan viimeinkin päättyvän. Jotkut siksi, että heillä on vaivoja, toiset koska he haluaisivat vartalonsa palaavan entisiin mittoihinsa. Nekin, jotka muutama kuukausi sitten viihtyivät hyvin vatsansa kanssa ja toivoivat ihanan odotusajan jatkuvan vaikka ikuisuuden, alkavat yhtäkkiä toivoa, että raskaus loppuisi tähän paikkaan. Ja ne, jotka eivät ole halunneet tai uskaltaneet ajatella synnytykseen asti, muuttavat usein asenteensa tässä vaiheessa. Juttelepa vatsassasi olevan lapsesi kanssa, kun se on hereillä. Kerro vaikka ajatuksistasi synnytyksen suhteen!"

Tekstiä lukiessani tuhahdin oikein muutamaan otteeseen: "Olet vapaa käyttämään päivät haluamallasi tavalla. Rauha laskeutuu, ja keho saa tarvitsemaansa vaihteua ja lepoa. Seuraavat viikot ovat sinun - joten tee mitä haluat! Jos olet uupunut lepää, jos kaipaat liikuntaa ja raitista ilmaa, tee pitkiä kävelyretkiä!" Yeah right! Ei taida kirjoittajalla olla lapsia entuudestaan. Minä ainakaan en pysty lepäämään muulloin kuin silloin kun tyttö nukkuu päiväunia, ja silloinkin pitäisi olla tekemässä jotain; siivoamassa, pesemässä pyykkiä, tekemässä ruokaa, järjestelemässä tavaroita valmiiksi pikkuista varten kuten esim. kaivaa pienimmät vaatteet esiin, pestä vaunujen kopan sisäkankaat, pujotella päälliset korisängyn pehmusteeseen, miettiä mitä tarvitsemme mukaan sairaalaan ja kohtapuolin pakatakin ne tavarat, miettiä ja kirjoittaa ylös mitä tyttö tarvitsee mukaan mummolaan siksi aikaa kun me olemme synnytyspuuhissa...

Minusta ainakin tuntuu etten kerkeä tekemään mitään noista "ylimääräisistä" valmistelupuuhista kun päiväni kuluvat arkiaskareiden hoidossa, ja tosiaan välillä pitäisi muka keretä lepäämäänkin (kun yöt kuluvat huonosti nukkuen, johtuen useista vessakäynneistä, kolotuksista sekä tytön luona juoksemisista). Muutenkin tuntuu, että pinnani on tällä hetkellä todella kireällä. Kaipaisin omaa aikaa niin suunnattomasti ja tieto siitä, että pian tulen olemaan vielä entistä sidotumpi kotiin ahdistaa ja kiristää pinnaani vielä enemmän. Eikä se auta asiaa kovinkaan paljoa, että mies tekee joko pitkää päivää töissä, remonttihommia töiden jälkeen ja/tai viikonloppuisin tai lähtee työmatkalle (muutama tiedossa vielä ennen laskettua aikaa) jolloin joudun olemaan tytön kanssa aamusta iltaan yksin ja hoitaa kotia siinä samalla (ja pitäisi tehdä noita "ylimääräisiä" valmisteluita). Ja vaikka olisimme molemmat kotona tunnen olevani päävastuussa tytön hoidosta enkä osaa antaa asioiden olla, vaan turhaudun jos hommat eivät hoidu heti ajallaan ja kunnolla ja sitten hoidan ne itse. Ja pinnani kiristyy entisestään :)

Tänään saan sentään hetken omaa aikaa. Lähden kampaajalle, joka on myös lapsuuden ystäväni, ja jätän tytön kotiin aiemmista suunnitelmista ottaa hänet mukaan huolimatta. Äiti ei nyt vaan jaksa!

Mama on vacation (wishful thinking...)

Elämäni toisen äitiysloman ensimmäinen päivä oli tänään. Sitä on vietetty huonosti nukutun yön jälkeen kiukkuisen ja huutavan taaperon kanssa joka nukkui ennätyslyhyet päiväunet miesmuistiin :)

Onneksi meillä kävi illalla vieraita kahteen otteeseen, joten tyttö oli hyväntuulinen edes hetken (oikeastaan kaksi hetkeä ;) ). Ensin meillä kävi eräs 2-vuotias pikkuherra isänsä kanssa. Pikkuherra oli hieman ujo eikä tyttö oikein auttanut asiaa olemalla melko päällekäyvä :)

Tyttö pitää kaikista lapsista ihan suunnattoman paljon ja tuo heille lelujaan ja näyttää kaikkia tavaroita, ohjaa lapset istumaan tai lukemaan tai ihan mitä vaan. "Tonne", "täällä", "istu" yms. kuuluu kun tyttö huseeraa vieraittensa kanssa.

Mutta pointtina oli siis se, että äitiysloma on nyt alkanut! To do-lista on huiman pitkä ja toivon, että energiaa on tulevina päivinä hieman enemmän kuin tänään, että saan edes jotakin tehtyä. Niin ja viikkoja taisi tänään tulla täyteen 35.

Rv 30+0

Ja enää 10 viikkoa laskettuun aikaan, iiks! Oma oloni on ollut hyvä, todella hyvä itse asiassa. Pelkäsin, että tämä raskaus olisi vaivoiltaan pahempi kuin ensimmäinen mutta toisin kävi. Viimeksi olin tässä vaiheessa ollut sairaslomalla jo muutamia pätkiä ensin selän takia ja myöhemmin käsien puutumisen ja särkemisen vuoksi. Toki nytkin on silloin tällöin hieman selkäkipuja jolloin tietyt liikkeet aiheuttavat ilkeitä vihlaisuja ja liikkuminen on melko jäykkää, mutta ei mitään siihen verrattuna kun viimeksi en päässyt yhden viikonlopun aikana sohvalta ylös enkä pystynyt kääntämään kylkeä sängyssä.

Kädetkin ovat pysyneet kunnossa eikä pahempaa turvotusta ole vielä havaittavissa. Kuumat ilmatkin varmasti aiheuttavat osansa turvotuksesta nyt mutta jopa sormukset mahtuvat vielä sormiin. Liitoskipuja on silloin tällöin, varsinkin jonkin raskaan rasituksen jälkeen, esim. keilailu ei ehkä ollut ihan paras ajanviete tässä pari viikkoa sitten kun vietimme parisuhdeaikaa miehen kanssa :) mutta nekään eivät ole vielä jatkuvia vaan tulevat ja menevät taas ohi. Myöskään ummetus taikka närästys ei vaivaa lainkaan, vaikka viimeksi kärsin molemmista. Tosin en syö vielä rautatabletteja kun viimeksi hemoglobiini oli vielä sen verran hyvä. Ilmeisesti ne saattavat aiheuttaa kovaa vatsaa ja ummetusta joten saa nähdä...

Rv 30+0

Tällä hetkellä olen kuitenkin paljon väsyneempi kuin esim. viitisen viikkoa sitten. Alkukesästä tuntui, että minulla oli energiaa loputtomiin ja jaksoin vähillä unilla ilman päiväunia jne. mutta nyt jos yöunet jäävät vähille joudun torkahtamaan tytön päiväunien aikaan.

En myöskään meinaisi jaksaa tätä loputonta kodinhoitorumbaa: siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua, koirien ulkoilutusta. Tai jos joutuisin tekemään vain noita eikä hoitaa, viihdyttää ja syöttää tyttöä siinä samalla niin varmaan jaksaisinkin paremmin mutta nyt tuntuu, että kaikki kaatuu minun niskaani. Minä olen päivät kotona jolloin kodin odotetaan olevan sen näköinen, että joku on tehnytkin siellä jotain. Mies tekee remonttia työnsä ohella jolloin muut työt automaattisesti jäävät enemmän minun vastuulle ja eihän se muuten voisikaan olla. Mutta jotenkin en vain jaksaisi nyt. En kaipaa mitään hemmottelulomia vaan sitä, että joku muu tekisi ruoan, siivoaisi kaikki lelut ja vaatteet lojumasta lattioilta sen miljoona kertaa päivässä, käyttäisi koirat ja lapsen lenkillä edes kerran päivässä (ei ole enää ihan helppoa kun tyttö ei meinaa viihtyä rattaissa ollenkaan vaan haluaa kävellä itse eikä koirat jostain syystä osaa käyttäytyä tällä hetkellä vaan riekkuvat kuin hullut remmissä). Mutta ehkä tämä tästä!

Positiivista kuitenkin on se, että kaikki on sujunut raskaudessa todella hyvin, vauva on voinut erinomaisesti eikä kertaakaan ole tarvinnut olla huolissaan mistään. Myös tyttö on ollut viime viikkoina paljon iloisempi ja hyväntuulisempi eikä uhmakohtauksia ole ollut kuin todella harvoin. Päivät ovat sujuneet helposti ja leppoisasti hänen kanssaan. Ja kaiken lisäksi olen päässyt takaisin suosioon, Thaimaan matkan jälkeen pappa oli kaikki kaikessa eikä mamma kelvannut mutta nyt minuakin huudellaan ja vaaditaan ja halaillaan ja pussaillaan ja halutaan syliin. Sydän meinaa välillä pakahtua kun tyttö tulee yhtäkkiä halaamaan kovaa ja muiskauttaa ison pusun ja vielä silittää tai kesken leikin tuleekin eteeni seisomaan ja sanoo famn! <3

Arki koittaa jälleen

Palasimme viime viikolla reissusta ja lomailimme vielä koko perheen voimin täällä kotona. Tänään mies palasi töihin ja huomenna sama odottaa minua. Vaikka olen siis edelleen vain osa-aika työssä, mutta kyllä se muuttaa päivän ja viikon rakennetta sen verran, että ohjelma täytyy suunnitella etukäteen enkä työpäivinä kerkeä minnekään pidemmälle (ilman autoa) tytön päiväunien vuoksi. Hän ei enää nuku rattaissa kuin ihan lyhyitä hetkiä, joten mikäli haluaa (mahdollisimman) hyväntuulisen lapsen täytyy meidän olla kotona noin klo. 12 ja 14 välisenä aikana. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa hankalalta, rajoittavalta ja tarpeettomalta mutta ihan meidän vanhempien mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi teemme näin. Ja tietenkin lapsen hyvinvoinnin sillä ilman päiväunia tai liian lyhyillä unilla tyttö on väsynyt ja väsyneenä hänen uhmansa ja kiukuttelunsa moninkertaistuu. Molempien ollessa kotona kiukuttelevaa tyttöä jaksaakin kun voimme vaihdella "hoito"-/vastuuvuoroa mutta yksin on vain pakko jaksaa.

Mutta sitten taas, arki ei tule enää kovinkaan kauaa näyttämään tältä sillä äitiyslomani alkuun on vain 6 viikkoa. 6 viikkoa!! Minne aika on mennyt ja milloin raskauteni on edennyt näin pitkälle?! Aivan käsittämätöntä. Tuntuu etten ole kerennyt itse mukaan laisinkaan ja seuraan jonkun muun raskautta sivusta. Mahakuviakaan emme ole muistaneet ottaa kuin pari, kun viime raskaudessa niitä otettiin melkein poikkeuksetta joka viikko.

Ajattelin laittaa tänne vähän kuvia kesälomaltamme kunhan katson ne läpi ensin.

Sisarusrattaat vai ei?

Olen kerennyt miettiä tämän raskauden aikana jo useaan otteeseen ja paljon vaunu-/ratasasiaa. Tyttö on vuoden ja 8 tai 9 kuukautta pikkusisaruksen syntymän aikoihin ja voisin kuvitella, että hän vielä siinä vaiheessa saattaa väsähtää tai simahtaa esim. kesken kauppa- tai kaupunkireissun jolloin olisi hyvä, että myös hänelle löytyy vaunuista paikka jossa levätä. Varsinkin jos olen yksin liikenteessä lasten kanssa. Ja vaikka tyttö ei väsähtäisikään niin oman itseni takia voisi olla ihan hyvä saada molemmat lapset vyötettyä kiinni vaunuihin ettei esikoinen juoksentele miten sattuu liikenteen seassa :)

Mietimme myös miehen kanssa Emmaljungiimme saatavaa sisarusistuinta, jonka saa kiinnitettyä ratasosan päälle, mutta se ei pidemmillä matkoilla ole kovinkaan käytännöllinen eikä siinä istuva pysty nukkumaan. Toinen "apuväline" mitä mietimme, ja jonka luultavasti myös hankimme, on seisomalauta. Tämä tulee luultavasti käyttöön sitten vähän myöhemmin tai esim. koirien ulkoilutuslenkillä kun matka ei ole niin pitkä, että totaalista väsähtämisen vaaraa on :) Pelkästään seisomalaudan käyttöä vierastan myös sillä vaunuissa ei ole tilaa esikoiselle levätä ja voin myös kuvitella, ettei hän välttämättä pysy laudalla kiltisti vaan hyppii kyytiin ja siitä pois jolloin hänen perässään saa juoksennella mikä ei ole kauhean kätevää jos liikumme vilkkaalla alueella tms.

Lyhyemmillä kauppareissuilla ja ulkoilulenkeillä voin myös kantaa pikkusisarusta kantoliinassa jolloin voimme liikkua tavallisilla rattailla ja esikoinen pääsee niihin tarvittaessa istumaan/lepäämään.

Ihannetilanteessa, jossa saisin juuri semmoiset rattaat kuin haluan ;), rattaat olisivat kevyet ja ketterät mutta kuitenkin tukevat ja jämäkät jotta lenkkeily onnistuu myös hiekka- ja sorateillä. Haluaisin kapeat rattaat jotta julkisilla liikkuminen olisi helppoa, mutta en kuitenkaan haluaisi peräkkäin tai päällekkäin istuttavia rattaita. Haluaisin ehdottomasti, että lapset matkustavat kasvot minuun päin. Olemme tähän mennessä matkustaneet niin ja tuntuu ettei tyttö viihdy tai hän on jotenkin levottomampi esim. matkarattaissa, joissa hän joutuu istumaan kasvot menosuuntaan. Ja vastasyntyneen haluaisin ehdottomasti olevan minuun päin, jotenkin se tuntuu turvallisemmalta ja luonnollisemmalta.

Nämä Teutonian Team Cosmo-tuplarattaat näyttävät ja vaikuttavat oikein hyviltä mielestäni, ja niissä saisi vielä käännettyä tuon ratasosan. Lisätietoa Teutonian sivuilta.

En kuitenkaan haluaisi maksaa tuplarattaista mitään kovin huikeita summia kun emme tiedä kuinka paljon niille sitten loppujen lopuksi on käyttöä. Ja mikäli päädymme ostamaan tuplarattaat niin ostamme ne käytettyinä.