Rv 30+0

Ja enää 10 viikkoa laskettuun aikaan, iiks! Oma oloni on ollut hyvä, todella hyvä itse asiassa. Pelkäsin, että tämä raskaus olisi vaivoiltaan pahempi kuin ensimmäinen mutta toisin kävi. Viimeksi olin tässä vaiheessa ollut sairaslomalla jo muutamia pätkiä ensin selän takia ja myöhemmin käsien puutumisen ja särkemisen vuoksi. Toki nytkin on silloin tällöin hieman selkäkipuja jolloin tietyt liikkeet aiheuttavat ilkeitä vihlaisuja ja liikkuminen on melko jäykkää, mutta ei mitään siihen verrattuna kun viimeksi en päässyt yhden viikonlopun aikana sohvalta ylös enkä pystynyt kääntämään kylkeä sängyssä.

Kädetkin ovat pysyneet kunnossa eikä pahempaa turvotusta ole vielä havaittavissa. Kuumat ilmatkin varmasti aiheuttavat osansa turvotuksesta nyt mutta jopa sormukset mahtuvat vielä sormiin. Liitoskipuja on silloin tällöin, varsinkin jonkin raskaan rasituksen jälkeen, esim. keilailu ei ehkä ollut ihan paras ajanviete tässä pari viikkoa sitten kun vietimme parisuhdeaikaa miehen kanssa :) mutta nekään eivät ole vielä jatkuvia vaan tulevat ja menevät taas ohi. Myöskään ummetus taikka närästys ei vaivaa lainkaan, vaikka viimeksi kärsin molemmista. Tosin en syö vielä rautatabletteja kun viimeksi hemoglobiini oli vielä sen verran hyvä. Ilmeisesti ne saattavat aiheuttaa kovaa vatsaa ja ummetusta joten saa nähdä...

Rv 30+0

Tällä hetkellä olen kuitenkin paljon väsyneempi kuin esim. viitisen viikkoa sitten. Alkukesästä tuntui, että minulla oli energiaa loputtomiin ja jaksoin vähillä unilla ilman päiväunia jne. mutta nyt jos yöunet jäävät vähille joudun torkahtamaan tytön päiväunien aikaan.

En myöskään meinaisi jaksaa tätä loputonta kodinhoitorumbaa: siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua, koirien ulkoilutusta. Tai jos joutuisin tekemään vain noita eikä hoitaa, viihdyttää ja syöttää tyttöä siinä samalla niin varmaan jaksaisinkin paremmin mutta nyt tuntuu, että kaikki kaatuu minun niskaani. Minä olen päivät kotona jolloin kodin odotetaan olevan sen näköinen, että joku on tehnytkin siellä jotain. Mies tekee remonttia työnsä ohella jolloin muut työt automaattisesti jäävät enemmän minun vastuulle ja eihän se muuten voisikaan olla. Mutta jotenkin en vain jaksaisi nyt. En kaipaa mitään hemmottelulomia vaan sitä, että joku muu tekisi ruoan, siivoaisi kaikki lelut ja vaatteet lojumasta lattioilta sen miljoona kertaa päivässä, käyttäisi koirat ja lapsen lenkillä edes kerran päivässä (ei ole enää ihan helppoa kun tyttö ei meinaa viihtyä rattaissa ollenkaan vaan haluaa kävellä itse eikä koirat jostain syystä osaa käyttäytyä tällä hetkellä vaan riekkuvat kuin hullut remmissä). Mutta ehkä tämä tästä!

Positiivista kuitenkin on se, että kaikki on sujunut raskaudessa todella hyvin, vauva on voinut erinomaisesti eikä kertaakaan ole tarvinnut olla huolissaan mistään. Myös tyttö on ollut viime viikkoina paljon iloisempi ja hyväntuulisempi eikä uhmakohtauksia ole ollut kuin todella harvoin. Päivät ovat sujuneet helposti ja leppoisasti hänen kanssaan. Ja kaiken lisäksi olen päässyt takaisin suosioon, Thaimaan matkan jälkeen pappa oli kaikki kaikessa eikä mamma kelvannut mutta nyt minuakin huudellaan ja vaaditaan ja halaillaan ja pussaillaan ja halutaan syliin. Sydän meinaa välillä pakahtua kun tyttö tulee yhtäkkiä halaamaan kovaa ja muiskauttaa ison pusun ja vielä silittää tai kesken leikin tuleekin eteeni seisomaan ja sanoo famn! <3