Joku taika sulla on...

Tänään vietämme 1-vuotis hääpäiväämme, emme mitenkään hurjan erikoisesti sillä tulimme siihen lopputulokseen etten välttämättä jaksa tai ei ehkä edes kannata tehdä mitään kovinkaan erikoista/"rasittavaa" viimeisillään raskaana. Ja olimme muutama viikko sitten minilomalla Tallinnassa ja sovimmekin, että se on vähän niin kuin hääpäivän hotelliloma :) Jonkin verran olemme kuitenkin satsanneet hääpäiväämme. Syömme hyvin kolmen ruokalajin aterian (kotona) ja mikäli äitini ja siskoni suostuvat lapsenvahdiksi lähdemme käymään elokuvissa.

Vuosi sitten olimme näissä tunnelmissa:

Meidät vihittiin juhlapaikalla, Soukan Venekerhon Paviljongissa, tai oikeastaan paviljongin pihalla, kalliolla meren yllä. Halusimme juhlapaikan olevan lähellä luontoa eikä mikään ravintola tms. tila kaupungin ytimessä olisi tullut kuulloonkaan.

Vihkiminen oli siviilivihkiminen sillä mieheni ei kuulu kirkkoon eikä meille tai minulle ollut mitenkään tärkeää saada liitollemme papin siunausta. En myöskään halunnut itse hääpäivän (naimisiin menon) olevan eri kuin juhlapäivän emmekä siksi menneet ensin naimisiin maistraatissa ja sitten juhlistaneet häitä viikonloppuna. 

 

Vihkijämme oli käräjäoikeuden tuomari ja tapasimme hänet kerran ennen hääpäivää ja olimme useasti sähköpostitse yhteydessä. Hän piti pelkän lyhyen vihkikaavan lisäksi puheen, jonka sisällöstä sovimme yhdessä. Olen kuullut että maistraatin vihkijät eivät välttämättä suostu sanomaan muuta kuin pakollisen kaavan, joka on todella lyhyt ja mikäli haluaa jonkun puhumaan täytyy puhuja hankkia erikseen tai pestata joku tuttu siihen. 

Vihkiseremoniassamme oli kaksi ruonoa, yksi suomeksi ja yksi ruotsiksi, lukijoina toimivat lapsuudenystäväni sekä miehen sisko. Miehen opiskelukaverin vaimo, jolla on upea ääni, lauloi toiveestani Stellan Häävalssin (jonka "Joku taika sulla on" lauseesta tuli eräänlainen häätunnus meille)(kaikki videot olivat todella huonolaatuisia mitä netistä löysin) pianosäestyksellä, joka oli aivan mahtava ja liikuttava esitys. "Häämarssit" olivat live-viulumusiikkia: mennessä soi miehen toive, Eino Leinon runoon sävelletty Nocturne (ilman laulua) ja pois tullessa Song from a secret garden (hieman nopeampitempoisena kuin videossa kuitenkin).

Mielestäni vihkiseremoniamme oli aivan ihana, juuri sellainen, erilainen, kuin halusimmekin (ei mitään perinteisiä häämarsseja) ja juuri meidän näköinen ja kuuloinen koska saimme vapaasti päättää mitä musiikkia ja mitä runoja/tekstejä seremoniassa kuullaan (toisin kuin kirkoissa, joissa on tarkempaa). Myös se, että vihkiminen tapahtui ulkona oli meille tärkeää ja hieno kokemus.

Itse juhlassa meillä ei ollut muuta ohjelmaa suuniteltuna kuin yhteiskuva, meidän valokuvaus, jonka aikana vieraille oli tarjolla pientä purtavaa ja ystävämme otti vieraista potretteja heidän niin halutessaan, sukkanauhan ja kimpun heitto sekä bändi, jonka tahtiin tanssimme häätanssin. Ilmoitin jo hyvissä ajoin kaikille häiden järjestelyihin osallistuville etten ehdottomasti halua minkään näköisiä leikkejä yms. Kamalinta olisi ollut jos joku olisi keksinyt järjestää meille jonkun hiton tuttu juttu shown tai kumpi tekee mitäkin kotona leikin.

Sen sijaan kaaso esitteli polttaripäiväni ja vieraille näytettiin pieni pätkä upeasta musiikkivideosta jonka teimme :) ja bestman taas kertoi kun mieheni vuoli minulle kihlasormuksen katajasta eräällä heidän mökki-/kalastusreissullaan ja siitä näytettiin myös videopätkää. Aika hulvattomia videoita! Näiden lisäksi ystävämme näyttivät kuvia elämämme varrelta, ihan päiväkoti-ikäisistä lähtien. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä sillä olemme tunteneet toisemme yläasteelta saakka ja joukossa oli yhteiskuvia ajoilta ennen kuin edes seurustelimme yms.

Ruokailun lomassa miehen isä piti puheen ja miehen isoäiti luki runon. Oma isäni ei pitänyt puhetta mutta onneksi sitten kaasoni "piti puoliani" ja piti aivan ihanan puheen. Emme olleet sopineet puheista etukäteen, kysyimme isiltämme haluavatko he pitää puheet ja lisäämmekö ne ohjelmaan mutta kumpikaan ei halunnut tehdä siitä niin virallista. Miehen isä oli kyllä kirjoittanut hienon puheen ja mies oli todella yllättynyt. Itse en tiedä oliko isäni suunnitellut pitävänsä puheen ja sitten jänistänyt vai eikö hän alunperinkään aikonut puhua. Kaasoni oli sitten hätäpäissään suunnitellut puheen ruokailun ohessa ja aikamoisen puheen pitikin, moni vieraista kehui ja kiitteli häntä jälkikäteen :)

Pienenä ekstrana ruokailun yhteydessä meillä oli snapsilauluja, suomenruotsalaisia kun olemme. Miehen isoisä veti "Helan gårin" ja kaasoni "Sibboborna" jolloin kaikkia sipoolaisia, Sipoossa asuneita/koulua tai töissä käyneitä pyydettiin nousemaan ylös. Tämä oli oikein hauskaa sillä suurin osa ystävistämme on juurikin Sipoosta tuttuja ja moni sukulainenkin on sieltä kotoisin tai asuneet siellä.

Muuten "hääohjelma" oli rentoa yhdessä oloa, bändin tahtiin tanssimista (josta bändi vielä erikseen kiitteli, ettei tanssilattialla koskaan ole ollut parempi meno vaikka vierasmäärämme ei kuitenkaan mikään huikea ollut). Bändi soitti 3 x 45 min settiä ja bändin jälkeen musiikki järjestettiin tietokoneelta. Yöpalaa tarjottiin jossain vaiheessa ja juomaa oli koko ajan tarjolla (sitä jäi myös mielettömät määrät yli). Halusimme tarjota vieraille "kaiken tarpeellisen" emmekä pihtailleet juomien (niin alkoholillisten kuin alkoholittomien) kanssa ja luotimme siihen, että ystävämme ja sukulaisemme osaavat juoda kohtuudella. Toiveena tietysti oli ettei pienet lapset jää yömyöhään seuraamaan aikuisten juomista ja ongelmaksi kehittyi tyttö. Minne hän menisi kun molemmat halusimme juhlia ja kaikki mahdolliset lapsenvahdit olivat juhlimassa kanssamme. Äitini ja tätini kuitenkin lähtivät sen verran aikaisin, eivätkä varmaan olisi jaksaneet juhlia kovinkaan paljoa myöhempään muutenkaan, että tyttö pääsi kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

Hääpäivämme oli ikimuistoinen ja varmasti yksi elämäni parhaimmista päivistä. Alun jännityksen, onnen ja rakkaudentäyteinen päivä jonka saimme viettää kaikista rakkaimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa. Harmi ettei tuota päivää voi viettää uudestaan, eläisin sen mieluusti yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toivon, että tuo jää molempien ainoaksi hääpäiväksi!

Kaikki kuvat ovat Miika Ylhäisen ottamia.

Hääjuhlapaikka

Menimme kihloihin 30.4.2009 ja puhuimme hääpäivästä, mutta koska kummallakaan meistä ei ollut mitään erityistä päivää milloin ehdottomasti haluaisimme mennä naimisiin päätettiin odottaa mahdollista raskautta. Olimme päättääneet samoihin aikoihin yrittää lasta enkä minä halunnut olla raskaana tai juuri synnyttäneenä omissa häissäni. Päätimme siis odottaa hetken, vaikka tiesimme ettei raskaus välttämättä heti onnistuisikaan. Siinä tapauksessa olisimme miettineet uusiksi. Onneksemme tein positiivisen raskaustestin toukokuun puolessa välissä ja aloimme soitella juhlapaikkoihin mitä olin jo katsonut valmiiksi.

 Soukan Venekerhon Paviljonki

Kriteerimme juhlapaikan suhteen olivat:

- juhlapaikan voisi varata koko viikonlopuksi, jotta voisimme koristella paikan perjantaina ja siivota vasta sunnuntaina ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlien jälkeen siivoamaan keskellä yötä
- juhlapaikalla saa juhlia niin pitkään kuin haluaa ettei tarvitse lähteä muualle jatkoille (halusin itse juhlia omissa häissäni vaikka aamuun asti, hääyö vietettäisiin esim. sitä seuraavana yönä)
- juhlapaikalle saa viedä omat juomat eikä ruokia tarvitse ottaa jostain tietystä cateringistä
- juhlapaikan tulisi olla luonnon läheisyydessä, kaupungin ytimessä juhliminen ei kiinnostanut kumpaakaan
- mahdollisimman halpa hinta

 Paviljonki mereltä päin

Soukan Venekerho taisi olla ensimmäinen paikka minne soitin koska se kiinnosti meitä molempia kovasti. Kuvien ja muiden kokemusten perusteella paikka kuulosti lähes täydelliseltä meille. Samana iltana kävimme paikan päällä katsomassa ja varasimme Soukan Venekerhon Paviljongin meille koko viikonlopuksi 10.-12.9.2010 ja häitä vietettäisiin lauantaina 11.9.2010. Päivämäärä määräytyi lopulta juhlapaikan ja sen saatavuuden mukaan. Toiveemme oli viettää häitä elokuussa, mieluiten loppupuolella mutta juhlapaikalla oli vapaita viikonloppuja vain toukokuun alussa ja 10.9 eteenpäin, joten päädyimme syyskuuhun jotta tyttökin olisi hieman vanhempi ja hänet voisi mahdollisesti jättää hoitoon.

 Veneet Soukan Venekerhon Satamassa

Paviljonki täytti kaikki kriteerimme,  varasimme sen koko viikonlopuksi alkaen viimeistään klo. 18.00 perjantaina (saimme avaimet jo klo. 12.00) ja siellä sai juhlia vaikka seuraavaan aamuun ilman mitään rajoituksia. Sunnuntaina menimme juhlapaikalle siivoamaan n. klo. 14 joten saimme nukkuakin hieman (vaikka sängyssä olimme vasta klo. 06.10). Saimme hankkia ruoat haluamastamme catering-firmasta ja tuoda omat juomat paikalle. Paviljonki on meren rannalla upeissa maisemissa ja koska nautimme molemmat mökkeilystä ja luonnon rauhasta veden äärellä, oli paikka kuin meille tehty. Kaiken lisäksi rakastuin Paviljongin valoisuuteen, raikkauteen ja neutraaliin sisustukseen. Paikkaa ei tarvinnut koristella mitenkään, pöytiin laitettiin valkoiset pöytäliinat, matalat maljat joihin tuli liljan kukka sekä kynttilät konjakkilaseihin. Mitään hörhelösysteemejä tai isoja sydämiä seinille en halunnut missään nimessä.

Suuret ikkunat, joita on kolmella seinällä, tuovat upean merellisen maiseman myös sisälle Paviljonkiin

 Paviljongin alakerrassa on sauna- ja pesutilat sekä takkahuone. Jossain vaiheessa yöllä osa juhlimaan jääneistä miehistä kävi saunomassa joten tuli saunakin testattua :)

Niin, ja tärkein tieto: Paviljongin hinta koko viikonlopulta oli 950 €. Varatessamme juhlapaikan hinta oli 888 € mutta vuoden vaihteessa hinta valitettavasti nousi. Hinta oli mielestämme hyvin edullinen verrattuna moneen muuhun paikkaan jota katselimme. Ja hinta on tosiaan koko viikonlopulta kun monen muun paikan vuokra oli huomattavasti suurempi pelkästään yhdeltä päivältä. Vieraita meillä oli 60 ja se oli mielestämme oikein sopiva määrä. Enemmän olisi tehnyt paikasta liian ahtaan, nyt tunnelma oli mukavan intiimi ja rento, jollaista toivoimmekin juhlaltamme. Paviljonkiin mahtuu kuitenkin 80-90 hlöä pöytiä järjestelemällä.

Katon hauskoja yksityiskohtia

Voin suositella Soukan Venekerhon Paviljonkia juhlapaikkana lämpimästi, myös muihin juhliin kuin pelkästään häihin. Vieraamme ihastuivat myös paikkaan, miehen sukulaiset niin kovasti, että siellä järjestetään miehen isoisän 80-vuotis syntymäpäivät joulukuussa.

Rouva S

Rouva minusta siis tuli viime lauantaina, 11.9.2010, mutta sukunimi vaihtui itse asiassa jo hieman aiemmin mutta otin sen vasta häiden yhteydessä julkisesti käyttöön. S ei siis ole miehen sukunimi vaan isoäitini tyttönimi, jonka olen jo pikkutyttönä päättänyt ottavani itselleni. Muistan elävästi kuinka paasasin isoäidilleni, että minusta tulee S, minä en ole mikään J! :) Ja tämän halusin myös toteuttaa, sillä se on ollut haaveenani jo niin pitkään. Miehen, aviomiehen, kanssa keskusteltiin usein nimiasiaa, eteenkin tytön nimestä ja molemmat toivoivat, että koko perheellä olisi sama nimi. Mutta koska minä en suostunut luopumaan tästä nykyisestä nimestäni enkä halunnut yhdistelmänimeä, koska silloin nimeni olisi ollut megapitkä, mietti mies oman nimensä vaihtamista minun nimeeni. Lopuksi hän kuitenkin päätyi pitämään oman nimensä ja nyt meillä on siis eri nimet, minä ja tyttö olemme S:ä ja mies R.

Kesällä meinasi tulla ihan oikeasti riitaa nimestä kun muutama miehen ystävä oletti, että tottakai minusta tulee R ja kun mies kertoi aikeistamme ei ystävät ymmärtäneet lainkaan vaan kertoivat mielipiteensä siitä, että naisen on otettava miehen nimi. Jotenkin mies sitten samaistui heihin jolloin minulla keitti yli. Ei tässä naimisiin menty muiden miellyttämiseksi enkä myöskään vaihda nimeäni muiden miellyttämiseksi. Tytön nimeä oltiin keskusteltu jo ennen hänen syntymäänsä ja siitä oltiin päätetty, että hänelle tulee minun nimi ja yhtäkkiä mies alkoikin vaatia muuta. Saimme asiat selvitettyä ilman pahempia riitoja kunhan annoimme asian muhia hetken. Kaikki eivät tätä varmastikaan ymmärrä, mutta tämä on meidän asiamme ja elämämme ja kunhan me olemme sovussa asian kanssa niin se riittää! Saimme muuten jo postiakin, joka oli osoitettu "etunimi ja etunimi miehen sukunimi"...

Häät sujuivat todella hyvin ja meillä oli ikimuistoinen päivä. En millään kerennyt tulla ennen häitä kertomaan järjestelyistä, mutta voin kertoa niistä näin jälkeenpäin. Hyvin on avioelämä alkanut, mitä nyt vähän väsyttää vielä valvotuista öistä :)