Pikkuveljen syntymä

Kuten kirjoitin aiemmin, tällöin ja tällöin minulla oli epäsäännöllisen säännöllisiä supistuksia on/off muutamana päivänä ennen synnytystä. Perjantai-lauantai välisenä yönä supistukset koveni niin etten pystynyt nukkua loppuyöstä. Supistukset jatkuivat vielä aamupäivällä mutta loppuivat taas kuin seinään. Päivällä meillä oli vieraita joten en kerennyt nukkua päiväunia ja sitten supistukset alkoivat taas viiden maissa iltapäivällä. Ne tulivat vaihtelevasti 7 ja 23 minuutin välein ja kovenivat iltaa kohden. Keskiyöllä supistukset tulivat jo alle 10 minuutin välein ja yhden maissa soitin sairaalaan. Siellä sanottiin, että sitten kun supistukset tulevat 5 minuutin välein ja ovat todella kipeitä voimme tulla. Soitin äidilleni joka oli valmiustilassa kotonaan, että hän voisi lähteä tulemaan meille mikäli meille tulisi lähtö (jolta alkoi tosiaan tuntua). Menin suihkuun jossa lämmin vesi helpotti alavatsalla voimistuvia supistuksia ja mies istui kylppärissä seuranani kellottamassa supistuksia tällä ohjelmalla. Se oli todella kätevä kun siitä myös näki supistusten keston. Joskus kolmen maissa supistuksia oli tullut puolitoista tuntia alle 5 minuutin välein ja aloimme tehdä lähtöä sairaalaan. Äitini oli jo saapunut meille ja hänelle oli pedattu peti. Soitin sairaalaan ja ilmoitin tulostamme ja meidät toivotettiin tervetulleiksi vaikka eivät tienneet minne sijoittavat meidät :S

Sairaalaan saavuimme klo. 04.00 ja pääsimme synnytyssaliin nr. 2, emmekä siis päässeet ammeelliseen saliin tälläkään kertaa. Minut kytkettiin piuhoihin ja vauvan sydänääniä ja supistuksia seurailtiin 40 minuuttia, samalla minut tutkittiin ja kohdunsuu oli vaivaiset 2-3 cm auki ja kohdunsuu oli takana. Ja me kun olimme varmoja, että tällä kertaa synnytys on edennyt huomattavasti pidemmälle koska supistuksia tuli niin tiuhaan (viimeksi ei mennyt alle 5 minuutin kuin vasta ihan loppuvaiheessa), taisin jopa lausua kirosanan ääneen kuulessani tuloksen. Hetken päästä menin suihkuun jossa supistukset taas yltyivät ja minulla alkoi olla todella huono (oksettava) olo. Lantioni ja pakarani alkoivat krampata ja kätilö käski minut pois suihkusta lepäämään. Hän sai minut suostuteltua kokeilemaan ilokaasua. Viimeksi se toimi mutta nyt olin skeptinen koska minua oksetti ja pelkäsin, että ilokaasu pahentaa huonoa oloani. Sain myös aquarakkulat alaselkään ja pakaroihin (niiden laitto sattui huomattavasti enemmän kuin viimeksi alavatsalle), jotka kramppasivat, sekä akupunktioneulat käsiin. Tällöin kello oli n. 6.15-7.00.

Supistukset tulivat paljon harvemmin makuuasennossa ja kätilö olikin sitä mieltä, että minun kannattaa levätä pidentyneet välit ja kertoi, että makuuasennossa/levossa tulevat supistukset ovat paljon tehokkaampia kuin pystyasennossa. Ja minä tyhmä olin uskonut anoppia joka sanoi juuri päinvastaista ja ollut pystyssä ja liikkeessä lähes koko kotonaolon ajan kun supisteli pahemmin, argh! Vaikka olin kyllä lukenut, että alkuvaiheessa levossa supistelu on tehokasta mutta jotenkin kuvittelin synnytyksen olevan sen verran pidemmällä, että liike olisi parasta... No, tiedänpähän ensi kerralla jos semmoinen vielä tulee :)

Välillä istuskelin keinutuolissa ja pärjäsin ilokaasulla aika hyvin vaikka olin pyytänyt epiduraalia jo aiemmin (klo. 6.15). Sitä ei haluttu antaa ettei synnytys hidastu/keskeydy. Seitsemän jälkeen kätilö vaihtui ja iloksemme saimme synnytyssuunnitelmasta tutun kätilön. Hän oli todella mukava ja kannustava. Klo. 8.15 tallustelin vessaan ja istuessani pöntölle kuului ja tuntui pieni naps ja lapsivedet meni. Viimeksi kalvot puhkaistiin eikä sillä oikein ollut minkäänlaista vaikutusta. Nyt kyllä huomasin, että supistukset alkoivat selvästi paheta ja jossain vaiheessa en enää pystynyt rentoutua lainkaan ja kiemurtelin sängyssä koko alavartalo krampaten. Pyysin epiduraalia uudemman kerran ja kätilön tutkittua minut hän totesi, että olen 5 cm auki ja epiduraalin voisi laittaa. Anestesialääkäri pyydettiin paikalle klo. 9.36 ja 10-15 minuuttia myöhemmin pystyin taas rentoutua. Vauvalle laitettiin pinni päähän mittaamaan sydämen sykettä klo. 9.50 koska vatsan päällä ollut anturi ei oikein piirtynyt. Lepäilimme pari tuntia kunnes aloin tuntea enemmän painetta ja yritin käydä pissalla mutta se ei onnistunut, taaskaan. Klo. 11.50 aloin tuntea ponnistamisen tarvetta ja kätilö tutki minut, olin vasta 7 cm auki ja hän käski olla ponnistamatta vaikka kuinka siltä tuntuisi, sillä koska reunaa oli 1 cm toisella puolen ja 2 cm toisella puolella ponnistaminen vaan kasvattaisi tuota reunaa. Minut katetroitiin ja sain ilokaasun avuksi, että keskittyisin johonkin muuhun kuin ponnistamistunteeseen. Tunnin pystyin olla ponnistamatta mutta sitten tunne kävi sietämättömäksi. Kätilö tutki minut ja samalla tunsin supistuksen tulevan ja hän antoikin luvan ponnistaa.

Klo. 12.50 alkoi ponnistusvaihe ja ensin yritin ponnistaa synnytysjakkaralla mutta hetken päästä vauvan sydänäänet heikkenivät ja niiden korjaantuminen kesti sen verran kauan, että kätilö suositteli asennon vaihtoa. Useat vauvat reagoivat kuulemma juuri tuolla tavalla synnytysjakkaralla ponnistamiseen, napanuora saattaa olla huonosti ja jäädä jumiin jonnekin. Siirryin sängylle ja jatkoin ponnistamista nelinkontin nojaten kohotettuun sängynpäätyyn ja tyynyihin. Vauva oli tyytyväisempi mutta minusta oli hankalampi löytää oikeaa ponnistussuuntaa. Lopulta käännyin puoli-istuvaan asentoon jossa sain parhaiten voimaa ponnistuksiin.

Nopeasti kävi ilmi, että ponnistus on huomattavasti rankempaa kuin viimeksi ja mies ja kätilö toimivat jalkatukinani, että saisin vielä enemmän voimaa ponnistuksiin. Kätilö sanoi, että vauvan pää saattaa olla hieman huonossa asennossa mutta, että se vielä voisi oikaistua. Tuntui ikuisuudelta ennen kuin pää edes kävi ulkona ja toiselta ikuisuudelta kun pää aina sahasi edes takas. Huomasin itse, että tällä kertaa kipua tuntui enemmän kuin viimeksi pään syntyessä ja kätilöt (tässä vaiheessa heitä oli kaksi) sanoivat pään tulevan avonaisessa viistotarjonnassa joka teki siitä rankempaa ja mies totesi, että onpa iso pää. Seuraavalla ponnistuksella klo. 13.39 koko poika syntyi helposti ja kätilöiden sekä miehen kommentit olivat hämmästeleviä, että onpa iso vauva.

Näin itse, että vauva oli poika ennen kuin kukaan siitä kerkesi sanomaan enkä osannut ajatella, että hän olisi isompi kuin siskonsa syntyessään mutta punnituksessa minunkin oli uskottava, että onhan hän hieman isompi. Isän leikattua napanuoran sain pojan rinnalleni mutta kätilöiden mielestä poika rohisi ja kuulosti narisevalta eikä parkaissut tarpeeksi kovaa joten he pyysivät lastenlääkärin paikalle. Istukka syntyi hyvin helposti 10 minuuttia vauvan jälkeen, eli huomattavasti helpommalla päästiin kuin viimeksi. Minua paikkailtiin samaan aikaan (väliliha repesi ja sain 5 tikkiä) kun pojalta mitattiin happisaturaatiota ja lääkäri kuunteli keuhkoja ja imi hengitystiet puhtaiksi sillä poika oli ilmeisesti vetänyt lapsivettä keuhkoihinsa. Tässä vaiheessa poikakin parkaisi äänekkäästi ja paikalla ollut hoitohenkilökunta oli sitä mieltä, että kyllä keuhkot nyt puhdistuivat. Pojan ei onneksi tarvinnut mennä lasten poliklinikalle ylipainekaappiin vaan saimme hänet vierihoitoon. Poika sai 1 minuutin iässä 7 apgarpistettä (-jäntevyys, -ärtyvyys, -väri) ja 5 minuutin iässä 8 pistettä.

Lääkärin tarkastuksen jälkeen sain pojan taas viereeni ja aloitin imetyksen klo. 14.20. Reilun tunnin päästä poika nukkui ja uusi kätilö tuli ottamaan viralliset mitat pojasta ja mies sai pestä pojan, joka puettiin ja kapaloitiin tämän jälkeen. Itse pääsin suihkuun ja pissalle jonka jälkeen saimme mennä omaan perhehuoneeseemme ja pääsimme syömään ja lepäämään.

Jouduimme jäädä sairaaaan kahdeksi vuorokaudeksi (uudelleensynnyttäjät pääsevät usein kotiin yhdessä vuorokaudessa) koska vauvan paino ylitti juuri 4,5 kilon rajan jolloin hänen verensokeria jouduttiin seurailemaan kolmesti vuorokaudessa. Vauva oli siis saanut niin hyvin ravintoa kohdussa suoraan napanuoran kautta ja syntymän jälkeen seurailtiin, että vauva sai tarpeeksi ravintoa myös kohdun ulkopuolella. Lääkärit halusivat myös tarkistaa, että pojan happisaturaatio pysyy hyvänä. Ensimmäisen vuorokauden aikana poika rohisi vielä jonkin verran ja välillä kuulosti siltä kuin hän haukkoisi happea. Imettäessä hän usein söi katkonaisesti ja piti pitkiä taukoja jolloin saattoi myös puklailla. Kun hänet nosti pystyasentoon sai hän puklattua isompia määriä lapsivettä ulos. Tämä oli kuulemma ihan normaalia jos vauva on vetänyt lapsivettä keuhkoihin, lämmin maito jotenkin aiheutti puklausreaktion niin, että lapsivesi tuli ulos.

 Pieni maatuskani :)

Pojan paino oli tosiaan pienoinen yllätys, sillä neuvolalääkäri lupaili ultran perusteella, että mikäli raskaus menee laskettuun aikaan lapsi olisi pienempi kuin tyttö syntyessään ja n. 3600g. Ensimmäinen kätilö arvioi sairaalaan saapuessamme, että vauva olisi noin nelikiloinen, eli saman kokoinen kuin tyttö. Kukaan ei arvannut, että poika olisi näin iso ja ehkä oli ihan hyvä etten minä ainkaan tiennyt, en olisi uskonut että onnistun synnyttämään näin isoa lasta.

Synnytyksestä jäi minulle oikein hyvä muisto vaikka ne supistukset taas kävivät niin sietämättömiksi etten pärjännyt ilman epiduraalia. Amme jäi taas kokematta ja sitä haluaisin kyllä vielä kokeilla, että olisiko siitä tehokkaammaksi kivunlievitykseksi. Kotiinlähtöpäivänä kätilömme tuli vielä tarkastamaan minut ja keskustelimme synnytyksestä. Hän oli todella kannustava (kuten synnytyksen aikanakin) ja sanoi, että ponnistin todella hyvin ja tein rankan työn ja kun itse totesin ehkä hieman pettyneenä, ettei luomusynnytys sitten taida sopia minulle hän sanoi kannustavasti ettei asia välttämättä ole niin mustavalkoinen. Minulla oli taas huonosti nukuttuja öitä taustalla ja väsymys alentaa kipukynnystä. Synnytys sujui huomattavasti nopeammin tällä kertaa verrattuna ensimmäiseen synnytykseen ja kätilö oli sitä mieltä, että seuraava synnytys voisikin sujua sen verran nopeasti, että saattaisin pärjätä ilman puudutteita.

Sovimmekin, että tulemme taas kahden vuoden päästä uudestaan ;) Itsehän haluaisin 3 lasta mutta mies ei kuulemma ole varma onko lapsilukumme nyt tässä vai ei. Vaikka hän se kyllä sopi ne treffit kätilön kanssa parin vuoden päähän... ;)