maanantai 14. helmikuuta 2011

Sydänääniä

Katsoin tänään ensimmäistä kertaa Sydänääniä ohjelmaa ja liikutuin kyyneliin asti kun eräs vauva syntyi kotisynnytyksellä siinä. Ja toisen kerran kun vauvan isosisko tuli katsomaan pikkuveljeään ensimmäistä kertaa ja toivotti tämän tervetulleeksi maailmaan. Olen katsonut paljon nk. synnytysohjelmia, mm. Vauva tulossa ja Vauvan tarina enkä nyt enää vähään aikaan ole niinkään liikkuttunut synnytyksistä kuin ennen omaa synnytystä ja sen jälkeen. En tiedä mikä tässä synnytyksessä oli niin erikoista, että se liikutti minua. Ehkä se, että se oli suomalainen perhe ja siten jollakin tapaa tuntui läheisemmältä? Tai sitten hormoonit ;)

Viime viikolla kun katsoin Farsor (Faijat) ohjelmaa ja siinä kuvattiin Kätilöopiston sairaalaa ulkopuolelta ja isoa nimikylttiä purskahdin myös kyyneliin. Jotenkin tuo paikan ja paikan nimen näkeminen aiheutti tunnekuohun enemmän kuin itse tapahtumat ohjelmassa. En oikein pidä tuosta ohjelmasta, tai tietyistä ihmisistä siinä paremmin sanottuna. Juuri Kättärillä synnyttänyt pariskunta, erityisesti mies, käy hermoilleni ja sanoinkin omalle miehelleni, että jos hän olisi ollut tuollainen tytön synnytyksessä olisin tirvaissut häntä :) En muutenkaan kestä hysteriaa ja hätääntynyttä säntäilyä, varsinkaan synnytyksessä.

3 kommenttia:

Neppe kirjoitti...

Skönt att jag inte är den enda som gråter :) Speciellt förlossningen i Sydänääniä tyckte jag också var så fin på något sätt.

Tasha kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tasha kirjoitti...

Mie kans tykkään tosta uudesta Sydänääniä-sarjasta. Toi kotisynnytys oli jotenkin...en tiiä, mulla jäi niistä lapsukaisista hyvä fiilis mutta se äiti..siinä oli jotain tosi häiritsevää. En vaan tiedä mitä.