Kotona

Pääsimme kotiin tiistaina, kahden vuorokauden sokereiden seurailun jälkeen. Pojan verensokereita mittailtiin kome kertaa päivässä hänen suuren koon vuoksi. Hän on saanut kohdussa napanuoran kautta hyvin ravintoa ja siitä oltiin nyt huolissaan, että saako hän tarpeeksi ravintoa myös kohdun tällä puolen. Kyllä sai ja arvot olivat erinomaiset koko ajan.

Tyttö tuli mummon kanssa sairaalaan jossa hän ensin tuli hyvin varovaisesti tervehtimään meitä, hänestä näki päälle päin kuinka jännittynyt hän oli. Huoneessa hän halusi saman tien nähdä beibiin ja hetken katsottuamme vauvaa sängyssä tyttö halusi pikkuveljen syliin. Pikkuveli sai pajon pusuja ja silityksiä eikä asiassa vaikuttanut olevan mitään epäselvää. Aivan kuin tyttö olisi ymmärtänyt asian täysin, vatsaani hän ei ole kokeillut tai kysellyt sen beibin perään kertaakaan, vauvahan on nyt täällä.

Koirat tulivat myös kotiin hoitopaikasta tiistaina ja uroskoira oli taas kovin kiinnostunut vauvasta. Narttu jatkaa myös samaa linjaa kuin viimeksi eli kieltää koko asian, toivoo kai, että kun hän ei huomioi koko vauvaa se häviää. Harmi ettei viime kerralla toiminut, mutta jospa tällä kertaa... :)

Melkoista hulinaa tämä kahden lapsen perhe-elämään totuttelu on ollut. Eilen tyttö oli huonolla tuulella koko päivän ja kiukutteli lähes kaikesta. Vauvasta hän kuitenkin oli kiinnostunut ja halusi helliä koko ajan. Tänään tyttö onkin ollut kuin enkeli ja päivä sujui mukavasti, kävimme jopa koko perheen voimin pienellä käveyllä. Tyttö on niin suloinen ja kiltti pikkuveljen suhteen. Heti herättyään hän kyselee beibiin perään ja haluaa antaa tälle pusun. Heti sairaalassa aloin opettaa pojalle perheemme tapaa, eskimopusuttelua, sillä se on hyvin aktiivisesti käytössä ja tyttöhän aloitti myös tämän saman oma-aloitteisesti pikkuveljen kanssa. Meillä eskimopusuttelusta puhutaan ruotsiksi sanoilla att nosas.

Yöt on mennyt melko vähäunisesti, vauva on nostattanut maitoa aktiivisesti ja luulen, että hän on myös tuntenut olonsa turvattomaksi omassa sängyssään, sillä vieressäni hän nukkuu ihan hyvin mutta korisängyssään ei. Ja minä taas en oikein ole mikään perhepedissä nukkuja... Tänään olemme nukuttaneet poikaa sängyssä päiväsaikaan olohuoneessa jotta hän tottuisi sänkyyn ja ehkä nukkuisi myös yöllä siinä.

Mutta on tämä ihanaa! Poika on aivan ylisuloinen ja mahtava tyyppi, niin samanlainen kuin siskonsa mutta kuitenkin niin erilainen. Niin poika. Olen onnellinen!